Puukon perintö

 

Edellinen valtuustokausi jätti kuntamme nykyisille päättäjille hankalasti hoidettavan sote-päätöksen. Valtuustossa niukalla enemmistöllä aikoinaan juntattu sote-ratkaisu on tullut kunnallemme hyvin kalliiksi. Kuluvalla valtuustokaudella sote-menot ovat lihoneet noin kahdella miljoonalla eurolla. Yksistään viime ja tämä vuosi ovat tuoneet 1,2 miljoonan euron lisämenot.

Käsittääkseni viime valtuustokaudella päättäjissä istui tietääkseni yrityselämässäkin ansioituneita henkilöitä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, etteivät he ymmärtäneet hyvästä taloudenpidosta ja järkevästä palvelujen järjestämisestä tuon taivaallista. Sote-ratkaisuahan ei olisi tarvinnut tuolloin tehdä.

Vaikka kuntamme talous on ollut hyvällä mallilla, ei vakavarainenkaan kunta kestä tällaista hallitsematonta kehitystä. Semminkin kun verotulojen kehitys on samaan aikaan nollan tuntumassa. Ministeri Vehviläisen lupaaman saaristorahan palauttaminen valtion ensi vuoden budjettiin helpottaa hieman kuntamme tilannetta. Tosin noilla puolen miljoonan saaristoeuroilla on saada mitään uutta aikaan. Nekin uppoavat sote-suon maksuihin. Tänä syksynä joudumme miettimään veroprosentin nostoa 0,5-1 prosenttiyksiköllä.

Sote-menot ovat lähteneet lapasesta. Vaikuttaa vahvasti siltä, ettei kukaan oikein hallitse nykyistä kehitystä. Tilanteessa ei näytä myöskään olevan käännettä parempaan suuntaan. Kuntamme sote-edustajat kertovat olevansa huolissaan kehityksestä, mutta samaan aikaan heittelevät sote-palloa toisilleen. ”Sote-lääkärimme” mielestä syypää erikoissairaanhoidon kustannusnousuun löytyy perusterveydenhoidon puolelta. Syyttely ei kuitenkaan auta tässä tilanteessa mitään, varsinkaan kun sille ei löydy perusteluja. Jos sote-hallituksissa ja -valtuustoissa istuvat edustajamme ovat aidosti huolissaan kehityksestä, niin mitä silloin pitäisi tehdä. Eikö silloin tulisi toimia?

Edellinen valtuustokausi jätti sote-sopan lisäksi myös huonon henkisen perinnön. Väitän, että edelliskausi oli kuntamme historiassa henkisesti vaikein ja jopa kaikella tapaa luokaton. Siinä oli sellaista koulukiusaamisen makua.

Kuluvalla valtuustokaudella kunnan virkamiesten ja luottamushenkilöiden yhteistyö on parantunut. Mutta parempaakin se olisi toki voinut olla, etenkin luottamushenkilöiden taholta. Kolme ensimmäistä vuotta hukattiin ilmapiirin parantamiseen. Yksi ymmärsi lähteä – tosin pakon edessä. Joitakin ammattivalittajia ja kitisijöitä vielä jäi. Toivon, että he ymmärtävät siirtyä pois meidän muiden auringon edestä, viimeistään ensi kevään vaaleissa.