Lääkäripalveluja ja ”lumihiutaleita”

 

Vuoden alusta olemme olleet osa seitsemän kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymää Essotea. Parin vuoden päästä nämä palvelut pitäisi siirtyä maakunnan hoidettavaksi. Maakunnille tehdyn kyselyn mukaan suurin osa niistä arvioi terveyskeskustensa määrän supistuvan alueellaan uudistuksen toteutuessa.

Jokainen Hirvensalmen omassa terveyskeskuksessa tänä vuonna asioinut - tai asioimaan pyrkinyt - on havainnut, ettei lääkäripalvelu toimi. Kuntamme lääkäritilanne muuttui aivan radikaalisti vuoden alusta. Sattumalta myös Essote aloitti toimintansa samaan aikaan. Tammikuussa Hirvensalmella on ollut lääkäri vain kahtena päivänä viikossa. Käytännössä hänen työpanoksensa on mennyt palvelukeskuksen ja kotisairaanhoidon asiakaspalveluun.

Essote kertoo olevan lähellä ja hyvinvointini tukena. Kukaan ei tunnu kuitenkaan tietävän, kuinka kaukaa minä ja muut kuntamme asukkaat joudumme helmikuussa lääkäripalvelumme hakemaan. En tiedä, onko Essote jo valmistamassa meitä kahden vuoden päässä odottavaan uuteen mullistukseen. Toivottavasti näin ei ole.

Turhista pikkuasioista närkästyviä nimitetään osuvasti ”lumihiutaleiksi”. Termillä kuvataan ihmisiä, jotka eivät kestä omista mielipiteistään poikkeavia näkemyksiä. Pienikin kritiikki tulkitaan henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. Oman todellisen tai kuvitteellisen aseman alleviivaaminen on itse asiassa yleinen poliittisen toiminnan tyyli – myös meillä Hirvensalmella.

Tähän ”lumihiutale”-ilmiöön olen törmännyt erityisesti, kun puhe on kääntynyt sote-asioihin kunnassamme. Minusta asioista pitää kuitenkin uskaltaa puhua niiden oikeilla kuvilla. Jos palvelut eivät toimi, niin siitä on voitava keskustella avoimesti ketään syyllistämättä. Jos ne ovat kunnossa, niin silloin on rohjettava myös kiittää, ja uskallettava kertoa se myös muille. On lapsellista vierittää syytä aina jonkun toisen harteille, se ei vie asiaa eteenpäin, eikä paranna tilannetta.

Tiedän, että lääkäritilanne koko Mikkelin seudulla on erittäin hankala ja huono. Uusi Essote on vasta aloittanut ja sekin luo epävarmuutta tilanteeseen. Mikkeli ei juuri nyt ole kovin houkutteleva työpaikka lääkäreille.

Tuntuu kuitenkin aivan hurjalta, jos tässä epävarmuuden tilanteessa Hirvensalmelta häviäisivät lääkäripalvelut aivan kokonaan. Tämän uhkakuvan torjumiseksi tarvitaan kaikkien ponnisteluja. Tiedän, että vaikuttamismahdollisuutemme ovat melko ohuet, mutta painetta voimme Mikkelissä olevalle päättäjätaholle aina antaa. Tähän työhön tarvitaan meitä kaikkia.

Keskustalle koitti kotiintuloaika

 

Toimittaja Hanna-Mari Tyrväinen kirjoitti Hirvensalmelaisen viime numerossa mielestäni hassusti uutisoidessaan hallintosäännön käsittelyä kunnanhallituksessa. Hän kirjoittaa: ”Kunnanhallitus käsitteli muutettua luonnosta myöhemmin, mutta esitys jätettiin pöydälle kokousajan loppuessa kesken.”

Ensiksikin, pyydän anteeksi oman kirjoitukseni otsikkoa. Ottakaa se huumorilla, sellaiseksi minä sen ainakin tarkoitin. Huumorilla minäkin suhtauduin toimittajan tekemään lapsukseen. Aluksi se nauratti, mutta lopuksi jopa minäkin tunsin pientä myötähäpeää.

Toiseksi, täytyy oikaista toimittajan kirjoittamaa. Kunnanhallitus käsitteli hallintosääntöä – kuten jutussa kerrotaan – toisen kerran marraskuussa 28.11. Ensimmäisen kerran se oli esillä jo 26.9., jolloin se lähetettiin hallintokuntakierrokselle. Asia ei suinkaan tuossa marraskuun kokouksessa jäänyt pöydälle kokousajan loppumisen takia, kuten jutussa kirjoitetaan. Vaan siksi, että keskustalaiset hallituksen jäsenet (Kekkonen, Mynttinen ja Jukka Manninen) äänestivät sen pöydälle. Pöytäkirjasta ilmenee myös, että itseni lisäksi, Susanna Leppänen, olisi halunnut käsitellä asian tuossa kokouksessa. Aikaa meillä olisi ollut istua vaikka aamuun asti, hallituksen kokouksillehan ei ole mitään aikarajaa. Keskustalaiset ilmeisesti halusivat vielä tuolloin viedä säännön ”iltalypsylle”.

Kolmanneksi, itse asiaan, joka minua askarruttaa eniten, niin tässäkin hallintosääntöä käsittelevässä uutisessa. Tarkoitukseni ei suinkaan ole ryhtyä neuvomaan paikallislehden toimittajakuntaa. On upeaa, että Hirvensalmella on oma lehti. Se on tärkeä uutisväline ja tiedotuskanava meille kaikille. Pidetään siitä kiinni.

Toimittajat voivat tietysti kysellä kunnallisten elinten, lautakuntien ja hallituksenkin, päätöksiä keneltä haluavat. Jotta jatkossa samanlaisilta lapsuksilta vältyttäisiin, niin ehkä kannattaisi sittenkin tiedustella viralliset päätökset ja faktat kunnan virkamiehiltä. Näin ei nähtävästi nyt tehdä. Poliitikoilta kysyttäessä selvilläkin päätöksillä ja asioilla on taipumus värittyä aina johonkin suuntaan. Tämä on näkynyt päätösten uutisoinnissa.

Hyvää alkanutta Suomen 100-vuotisjuhlavuotta toimituksen väelle. Lipsahduksista huolimatta te teette tärkeää työtä.

Hirvensalmi on väärällä listalla

 

Suomen Kuvalehdelle tehty kunta-analyysi kertoo, että 57 kuntaa kamppailee olemassaolostaan. Tuolle kuoleman listalle on niputettu kaikki Etelä-Savon pienet kunnat. Paikallislehtemme Hirvensalmelainenkin kirjoitti hieman saman sävyistä juttua asukasluvun vähenemisestä. Länsi-Savon tuore päätoimittajakin sortui samaan epätoivoon.

Minusta on hämmentävää, että oma kotikuntani on joutunut tuolle SK:n julkaisemalle listalle. Mielestäni tämä upea Hirvensalmemme ei sinne kuulu. Lehtien kirjoitukset ovat historiaa, eivätkä kerro kuntamme tulevaisuutta.

Hirvensalmelle perustettiin viime vuonna seitsemän uutta yritystä. Vilkolla ja Kissakoskella toimiville sahoille syntyi viime vuonna kymmenkunta uutta työpaikkaa. Elintarvikeyritykset Uutelassa ja Kissakoskella ovat vahvalla kasvu-uralla. Pari vuotta sitten kuntakeskukseen avattiin toinen päivittäistavaraliike. Sellaista kauppaihmettä ei tapahdu tänä päivänä suuremmassakaan kunnassa.

Kirkonkylässä on oma pankki, apteekki ja useita ravintola-kahviloita. Kunnassa toimii oma lehti, erikoisliikkeitä, palveluyrityksiä ja kaksi huoltoasemaakin. Hirvensalmella on kolmisentuhatta kesäasuntoa ja kuntamme väkiluku moninkertaistuu loma-asukkaiden toimesta kesäaikana. Hekin tuovat hyvinvointia Hirvensalmelle. Palvelut pysyvät tietenkin vain jos niitä käytämme.

Hirvensalmen kunnan talous on vahvassa kunnossa. Kuntavero on selvästi maakunnan keskiarvon alapuolella ja valtakunnan keskitasossa. Kunta on käytännössä velaton, sillä velkaa on vain noin 300 euroa asukasta kohden. Mäntyharjulla, Pertunmaalla, Mikkelissä ja Kangasniemelle velkaa on asukasta kohden yli kymmenkertainen määrä.

Väestökato on myös liian kova sana kuvaamaan kuntamme väestökehitystä. Asukasluku on toki ollut laskeva, mutta esimerkiksi viime vuonna laskua tuli vain kymmenkunta henkeä. Etelä-Savon mittareilla olimme tässäkin asiassa parhaita. Kun väestökehityksestä puhutaan aivan oikeilla nimillä, niin koko maasta ei löydy kuin puolenkymmentä kasvukaupunkia; Helsinki, Turku, Tampere, Oulu ja ehkä Jyväskylä. Väestön ikääntyminenkään ei ole ainoastaan pienten kuntien ilmiö, joten sekin on väärä mittari luokitella kunnan elinkaarta.

Minusta Suomen Kuvalehden analyysissä ei ole mitään uutta ja kummallista. Se vain kertoo maaseudun autioittamisen halusta. Näköalattomuudesta kertoo esimerkiksi Ely-keskuksen toimintakin. Ensin maaseudulta on viety joukkoliikenne. Sen jälkeen Elyn väki tulee kuntaamme kertomaan, että yksityisautoilua pitäisi vähentää. Eihän tuollaisessa ole järjen hiventäkään.

Maamme hallitukset ovat harrastaneet maaseudun alasajoa jo parin vuosikymmenen ajan. Samalla linjalla tuntuu olevan nykyinenkin, Sipilän hallitus. Sitähän se taitaa olla tämä uusi maakunnallinen sotekin. Sen kuviot tosin etelä-savolaiset ovat kyllä itse ”sössineet”.

Minulla on vahva käsitys siitä, että kuntamme asukkaat ja vapaa-ajanasukkaamme ovat hyvin tyytyväisiä kuntamme palveluihin, ja täällä viihdytään hyvin. Aina on tietenkin parantamisen varaa, mutta ”nillittämiseen” ei ole tarvetta.

Kuntamme menestyminen on omissa käsissämme. Eikä siihen tarvita poliittisia vääntöjä - tarvitaanko edes poliittisia puolueita.

Unelmastani puuttuu enää 94 kannustajaa

 

Minulla on unelma tai tavoite. Se on iso ja kova. Tiedän, että ajatuksenne saattoivat karata jo tässä vaiheessa ties minne. Tämä on kuin kirjoittaisi stand upia. Mutta tosiasiassa unelmani liittyy lapsiin ja nuoriin. Ajattelette varmaan, että joopa joo.

Aivan totta, minulla on todella suuri unelma. Se ei liity millään tavalla itseeni, vaan kotipitäjäni urheiluseuraan, Hirvensalmen Urheilijoihin. Osuuskauppa Suur-Savo on valinnut Kannustaja –projektiinsa tälle vuodelle 10 seuraa toimialueeltaan. Oma seurani, HiU, on yksi näistä tuohon kymmenikköön päässeistä seuroista. Iso kiitos osuuskaupalle jo tässä vaiheessa.

Osuuskauppa jakaa tukea Kannustajiin valittujen kymmenen seuran kesken yhteensä 20 000 euroa vuonna 2017. Tukisumma jaetaan seuroille siinä suhteessa, kuinka paljon seuran Kannustajiksi liittyneille asiakasomistajatalouksille on maksettu Bonusta S-ryhmän toimipaikoista ja yhteistyökumppaneilta vuoden 2017 aikana suoritetuista ostoista.

Seuran kannustajaksi voivat liittyä Oma S-kanava -verkkopalvelun kautta tai Osuuskaupan asiakaspalvelupisteessä ne asiakasomistajatalouden jäsenet, joiden pääjäsenyys on Osuuskauppa Suur-Savossa.  Seuralle maksettava Bonus ei ole pois Kannustajaksi liittyneille asiakasomistajille maksettavasta henkilökohtaisesta Bonuksesta, vaan kyseessä on osuuskaupan maksama lisätuki.

Siitä unelmastani. Maamme täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Olisi upeaa, että seurani saisi tänä 100-vuotisjuhlavuonna kokoon 100 kannustajan joukon. Pienessä pitäjässä se tuntuu ehkä mahdottomalta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Yksin siihen ei kukaan pysty, mutta yhdessä tuo tavoite on saavutettavissa.

Unelmastani puuttuu tätä kirjoittaessani vielä 94 kannustajaa. Maaliin on siis vielä matkaa, mutta niin on aikaakin – koko tämä juhlavuosi. Seuramme Facebook –sivuilla on moni käynyt jo peukuttamassa Kannustaja –projektiamme. Se on tietysti kivaa, että näin tehdään. Mutta käykääpä myös kirjaamassa itsenne sinne Kannustajiin. Näin pääsemme yhdessä lähemmäksi päämääräämme. Onhan se myös teidän unelmanne, onhan?

Etelä-Savoa huputetaan oikein kunnolla

 

Suomen Kuvalehdelle tehty kunta-analyysi kertoo, että 57 kuntaa kamppailee olemassaolostaan. Yhteensä kuolevissa kunnissa on yli 150 000 asukasta.

Kuntia vaivaa SK:n muun muassa väestökato, väestön ikääntyminen ja keskivertoa heikompi kuntatalous. Näistä syistä kuntalaisten peruspalvelut ovat uhattuna. Lehden selvityksen mukaan lähes poikkeuksetta ongelmissa olevat kunnat sijaitsevat syrjässä kasvukaupungeista. Kuntia yhdistää väestötappion kierre.

- Iso osa näistä kunnista sopeuttaa jatkuvasti toimintojaan. Kyläkouluja on suljettu, palveluja karsittu, virkoja vähennetty, sanoo hallintotieteiden tohtori Eero Laesterä Suomen Kuvalehdelle.

Pahimmassa vaarassa kadota ovat seuraavat kymmenen kuntaa, jotka ovat SK:n mukaan "väestökehityksen kannalta pahimmassa kriisissä": Enonkoski, Artikkeli jatkuu ilmoituksen jälkeenMAINONTA invented by TeadsHyrynsalmi, Kannonkoski, Kaskinen, Kivijärvi, Kuhmoinen, Kyyjärvi, Puumala, Rautavaara, Ristijärvi.

Mielenkiintoisinta SK:n jutussa on se, että siinä huputetaan Etelä-Savoa oikein urakalla. Laesterän kriteereiden perusteella maakunnan kaikki pienet kunnat kuuluvat tuohon 57 kuolevan kunnan ryhmään.

SK:n jutun mukaan kaikkein kriittisin tilanne on Puumalassa. Itse olen saanut Puumalan kunnasta aivan toisenlaisen kuvan. Nähdäkseni siellä menee tällä hetkelle hyvin. Kuntatalouskin on saatu melko hyvään kuntoon, muutama vuosi sitten Puumala luokiteltiin kriisikunnaksi. Tosin tämä oma näkemykseni Puumalasta perustuu pitkälti lehdistön antamaan kuvaan – voiko siihen luottaa.

Laesterä on päivittänyt SK:n pyynnöstä noin viisi vuotta vanhat, vastaavat selvitykset. Puolessa vuosikymmenessä silloisista kuolevista kunnista on elossa lähes kaikki. Kolme-neljä kuntaa oli tehnyt liitoksen, muut porskuttavat itsenäisinä.

Siksi suhtaudun skeptisesti tällaisiin selvityksiin. Jos puhutaan koulumaailman termeillä, minusta tällaiset ”tutkimukset” ovat suoranaista pikkukuntien kiusaamista ja mustamaalaamista. Äkkinäiselle annetaan kuva, että pienet kunnat ovat syypäitä julkisen sektorin ongelmiin ja maan talouden rämpimiseen. Laesterä ja hänen luottomiehensä tai siipiveikkonsa - miten tämän nyt kukin haluaakaan ilmaista – tuntuvat elävän aika kaukana reaalitodellisuudesta. Lukuja voi aina asetella ja pyöritellä halumaansa suuntaan, mutta tuloksella ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

SK:n jutun mukaan kuolevia kuntia vaivaa muun muassa väestökato, väestön ikääntyminen ja keskivertoa heikompi kuntatalous. Näistä syistä kuntalaisten peruspalvelut ovat uhattuna. Kysyn, miten tämä istuu Hirvensalmen nykyiseen tilanteeseen? Kuntamme talous on keskivertoa huomattavasti vahvempi. Esimerkiksi kunnalla on velkaa asukasta kohden noin 300 euroa – miettikää sitä ihan oikeasti – eikä peruspalveluista ole tarvinnut karsia. Tuloveroprosentti on selvästi alle maakunnan keskiarvon ja taitaa olla koko maankin keskiarvossa tai jopa hitusen alle.

Väestökato on myös liian kova sana kuvaamaan kuntamme väestökehitystä. Asukasluku on toki ollut laskeva, mutta esimerkiksi viime vuonna laskua tuli vain kymmenkunta henkeä. Etelä-Savon mittareilla olimme tässäkin asiassa parhaita. Kun väestökehityksestä puhutaan aivan oikeilla nimillä, niin koko maasta ei löydy kuin puolenkymmentä kasvukaupunkia; Helsinki, Turku, Tampere, Oulu ja ehkä Jyväskylä.

Väestö ikääntyy, mikä ei ole ainoastaan pienten kuntien ilmiö. Vaikka lääketiede on kehittynyt huimaa vauhtia, ikääntymiseen ei vielä ole löydetty lääkettä - pois lukien Aira Samulin, Lenita Airisto ja Hannele Lauri.

Minusta Laesterän analyysissä ei ole mitään uutta ja kummallista. Se vain kertoo maaseudun autioittamisen halusta. Sitä samaa ovat maamme hallitukset harrastaneet jo parin viime vuosikymmenen ajan. Samalla linjalla tuntuu olevan Sipilän nykyinenkin hallitus. Se vain pyrkii tekemään sitä hiljaa ja näkymättömissä. Sitähän se taitaa olla tämä uusi sotekin. Maakunnalle annetaan iso tehtävä huolehtia asukkaidensa terveydestä. Tehtävää riittää, mutta rahoitus tuleekin valtion pussista. Tämä voi olla huono yhtälö.

Ei pöllömpi Zetor

Mittariin on kertynyt kilometrejä jo muutaman sadan maratonin verran ja vuosimallikin on Kekkosen kaudelta. Ikää on siis karttunut ja olen joutunut tunnustamaan muutamia elämän tosiasioita. Enää en ole se Kekkonen, joka kaveriporukassa ryyppäisi toiset pöydän alle. Nyt löydän illanistujaisissa itseni penkin alta. Enkä enää haaveile juoksevani pika-aitoja, kuten tein vajaa vuosikymmen sitten. Aiturihaaveeni ovat vaihtuneet rauhallisiin kävelylenkkeihin.

Sanotaan, että ikä tuo viisautta. Varmaankaan ei kaikille. Minusta se on ainakin tehnyt rauhallisemman, sanovat ne, jotka minua tuntevat. Onko se sitten sitä viisautta, mene ja tiedä. Vuosien myötä moni asia on muuttunut, mutta elämä jaksaa yllättää edelleenkin – etenkin naiset.

Vuosikymmenten aikana olen huomannut, että heillä on kummallisia harrastuksia ja monet heistä ovat heti-tässä-nyt –tyyppejä. Yksi näistä ihmeellisimmistä harrastuksista, joita en vielä yli 30 avioliittovuodenkaan jälkeen ymmärrä, on naisten jatkuva tarve muokata miehiä. Nyt kyllä vaihdat tuon paidan. Se päällä et mene kokoukseen. Huomenna muuten ostat sitten uudet kengät. Noilla iänikuisilla et juhliin enää mene. Milloin muuten teet saunaan ikkunan, ja parturiinkin sinun pitäisi mennä. Tuo kuusi tuolla rannassa pitäisi kaataa. Eihän täältä näe koko järveä.

Niinpä niin. Iän myötä olen myös oppinut, ettei kaikkia toiveita tarvitse heti toteuttaa. Naisen kiireet eivät nimittäin ole minuutista kiinni, vaikka saattavat kokemattomasta vaikuttaa sellaisilta.

Tämän huomasin viime syksynä. Päätin nimittäin kaataa rakkaimpani järvinäkymän edessä rannassamme kököttävän pienen kuusen, jonka kaatamisesta hän oli muutaman kerran maininnut parin viime vuoden aikana. Kaadoin sen eräänä syyskuisena päivänä. En kertonut kaadostani, sillä ajattelin, että hän kyllä huomaa sen heti töistä tultuaan – olihan se peittänyt häneltä melkeinpä koko järvinäkymän.

Eipä huomannut. Eikä vielä seuraavanakaan päivä. Meni viikko. Oli kulunut pari viikkoa ja saunoimme rannalla. Enää en malttanut pysyä hiljaa salakaadostani. Kysyin häneltä, onko tuossa rannassa jotain outoa? Hetken hiljaisuuden ja ihmettelyn jälkeen annoin viiden pisteen vihjeen; puuttuko siitä joku puu? - Kato, sinä olet tänään kaatanut sen kuusen, hän totesi. Mielessäni tuumin, että niinpä.

Koska mittarissa on jo tarpeeksi kokemusta, uskallan raottaa myös makuuhuoneemme ovea näin julkisesti. Tulossa ei kuitenkaan ole mitään Hugh Hefner K18 –juttuja, joten jatkonkin voi lukea punastumatta. Rakkaalla vaimollani on nimittäin harrastuksia, muiden muassa Lavis, kynnet, Holby City ja Syke. Mutta kummallisin kaikista harrastuksista on hänen tapansa nauhoitella yösydämenä makuuhuoneessamme kuuluvia ääniä. En tiedä, pitäisikö tästä olla huolissaan.

Eräänä kesäaamuna hän pyysi kuuntelemaan puhelimestaan yöllä nauhoittamaansa ääntä kysyen, mitä tulee mieleen? Aikani kuunneltuani, totesin, että pöllöhän se siinä huhuilee. Uudenvuodenpäivänä olin aamutuimaan hakannut rantaamme avannon ja pessyt ”Pesosemme”. Puolelta päivin kuuntelin presidenttimme Niinistön erinomaisen puheen ja perään saman på svenska. Illalla lähdin vanhan vuoden väsyttämänä ajoissa nukkumaan. Naisväki jäi katsomaan ilmeisesti Sykettä. Seuraavana aamuna minulta kyseltiin aamiaispöydässä, oliko se Valmet, jolla illalla ajelin makuuhuoneessamme? Totesin, että ei, kun vanha Zetori.

On se mukavaa, että nukkuva mieskin voi tuottaa naiselleen iloa ja hyvää oloa. Hyvää vuotta 2017, ja raikkaita unia.