Ministeriltä tekoja ei selvityksiä

 

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) on käynnistänyt valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osastolla selvityksen, voidaanko entisen valtionosuusjärjestelmän saaristo-osakuntalisää vastaava lisä palauttaa sen menettäneille kunnille siirtymäajaksi jo ennen kuin valtionosuusjärjestelmä jälleen uudistuu vuoden 2019 alussa. Ministeri väläyttää saaristolisän palauttamista kunnille jo vuonna 2017.

Lähtökohdan tulisi ministerin mielestä olla viimeistä uudistusta edeltäneessä tilanteessa. Saaristo-osakuntalisät poistuivat valtionosuusjärjestelmästä vuoden 2015 alussa. Hirvensalmelle tämä merkitsi huomattavaa menetystä. Vanhan valtionosuusjärjestelmän aikana kuntamme sai saaristolisää noin 80 000 euroa.

Ministeri miettii kerrankin oikeita asioita. Mutta kovin suuria odotuksia selvitystyöltä ei voida odottaa. Kyseessähän voi jälleen olla näennäinen selvitystyö, joka ei johda mihinkään. Nämä ovat tyypillisiä maamme viimeaikaisille hallituksille. Ministeri toisensa jälkeen käynnistelee näyttävästi selvityksiä. Niillä päästään julkisuuteen, ja annetaan ymmärtää, kuinka kovasti maamme päättäjät yrittävät laittaa Suomen asioita oikeille raiteille. Kuitenkaan sitä oikeaa tietä ei tunnu tietävän kukaan.

Minua askarruttaa erityisesti, miksi saaristo-osakuntalisät ylipäänsä poistettiin valtionosuusjärjestelmästä? Ja miksi niitä nyt parin vuoden jälkeen ollaan jälleen palauttamassa? Minusta tämä kertoo vain siitä, ettei maamme päättäjillä ole oikeaa suuntaa tässäkään asiassa. Valtakunnan päättäjien linja on merkillisen poukkoilevaa.

Vaikka en uskokaan, että saaristo-osakuntien lisä palautettaisiin, niin silti sitä toivon. Hirvensalmellekin 80 000 euroa on iso summa. On muistettava, että meilläkin kuten muissakin lisää saaneissa kunnissa, saaristo on edelleen paikallaan. Siellä asuvat ihmiset tarvitsevat edelleen koko yhteiskunnan maksamia palveluja. Saariston kunnilleen aiheuttamat menot eivät poistuneet valtakunnan päättäjien linjausten mukana. Esimerkiksi meillä Hirvensalmella saaristokulut ovat pikemminkin vain kasvaneet.

Historiaa tekemässä

 

Viikonloppuna sain olla mukana tekemässä hirvensalmelaista historiaa, kun Liekuneen jäällä päästiin toisella yrittämällä ajamaan jokkiksen Talvimestaruuksista. Urheiluseuramme HiU hoiti mallikkaasti molempina kilpailupäivinä Seon rannassa olleen lipunmyyntipisteen. Kiitos seuramme talkoolaisille, Isalle, Riikalle, Juholle, Jarille, Alpolle ja Reinolle, hyvin hoidetusta työstä.

Kaksi yhdeksäntuntista talkoopäivää sujuivat yllättävän nopeasti. Ihmiset olivat iloisella mielellä. Tietenkin joukkoon mahtuu aina niitä, joilta irtoaa myös kritiikkiä. Puolenkymmenen katsojan mielestä parkkipaikalta oli liian pitkä matka kilpailukeskukseen. Patikointia kertyi noin 300 metrin verran. Ehkä tuollainen kävelymatka tuntuu hissikansasta kohtuuttomalta.

Loppujen lopuksi matkasta väännettiin pitemmän kaavan kanssa vain yhden katsojan kanssa. Hän olisi halunnut kurvata autollaan radan varteen. – Eihän siellä tarkene pirukaan, hän totesi. Varttitunnin ajan tämä kesäihminen jaksoi jankuttaa meidän lipunmyyjien kanssa tuulessa ja tuiskussa. Lopulta hänkin päätti laittaa töppöstä toisen eteen ja suuntasi kisapaikalle, ja kaiken jaarittelun jälkeen jalkaisin.

Maalla eläneenä minusta tuntuu käsittämättömältä, että muutaman sadan metrin kävelymatka parin asteen pakkasessa ja pienessä lumituiskussa on joillekin mahdoton tehtävä. Kaikki olivat käsittääkseni tulleet kuitenkin katsomaan talvista kisatapahtumaa.

Mutta on meissä maalaisissakin talvioireisia. Muutama viikko sitten jääkiekkokaukalon auraamisesta tuli hirveä haloo. Silloin oli talven tuiskaisin päivä. Satoi lunta, räntää ja vettä koko päivän.

Talven säähän emme voi vaikuttaa. Olosuhteiden kanssa on kyettävä elämään. Jatkossakin on tyydyttävä siihen, ettei juuri ajettu suksilatu lähde opettajanhuoneen ovelta tai valtuutetun pihapiiristä. Eikä terveen maalaisjärjenkään käyttö ole kiellettyä, lumikolat ja lapiotkin on jo keksitty.

Show´ta ja salaliittoja

 

Hirvensalmelainen uutisoi viime viikon numerossaan kuinka valtuuston tammikuinen henkilövalinta hiertää ja aiheuttaa pahaa mieltä. Erityisen pahalla päällä valinnasta on ”demarijohto”, tai pitäisikö sanoa johdon rippeet. Luottamustehtävistään luopuneen ”demarijohtaja” Risto Pesosen mielestä valtuuston päätös oli show´ta. Jutussa Pesonen uhoaa valittavansa, jos hänen mainitsemaa show´ta ei käydä demarien ehdoilla.

Minusta Risto Pesosella ja Aku Hirviniemellä on ollut aina jotakin yhteistä. Nykyään he ovat huonoja show-miehiä. Kumpikaan ei ole tehnyt minuun vaikutusta. Ei Hirviniemen tyyli tehdä komiikkaa, eikä Pesosen repivä tapa hoitaa yhteisiä asioita. Katsojat ovat myös kyllästyneet Hirviniemeen, kuntalaiset Pesoseen. Kritiikkiä oli tullut molemmille jo jonkin aikaa. Sitä olisi kannattanut kuunnella ajoissa. Naamojen vaihtaminen ei ole huono asia, jos tilalle saadaan parempia. Puhutaan sitten komiikan tekemisestä tai politiikasta.

Pentti Pylkkäsestä on tullut iso kivi paikallisen ”demarijohtajan” kenkään. Niin iso, että ”demaripomo” odottaa Pylkkäsen eroavan tehtävästä, kunnanhallituksen paikasta, johon valtuusto hänet valitsi. Pylkkänen toteaa paikallislehden jutussa, ettei ole harkinnut eroa. Eikä hänellä ole siihen mitään tarvettakaan. Demarien keskinäinen luottamus näyttää karanneen vaarallisen kauaksi. Sillä ei kuitenkaan tarvitse olla vaikutusta kunnanhallituksen arjen pyörittämisessä.

Kokoomusjohtaja Pirkko Luntta näkee kaiken takana olevan salaliiton. Hänen mielestä ajojahti
johti Pesosen eroamiseen. Minusta hän aivan omilla toimillaan aiheutti lopputuloksen. Ketään
muita ei asiassa kannata ja voi syyttää.

 

Luntta on myös todennut, että IKL vie ja muut vikisevät. Ehkä se hänestä näyttää siltä, kun
totuutta ei haluta nähdä ja tunnistaa. Kyllä Luntankin kannattaisi miettiä salaliittojen sijasta omaa
käyttäytymistään ja hyväksyä valtuuston tahto.

Meidän Paavot

 

Olen kolmen valtuustovuoden aikana tehnyt ikävän havainnon. Päättäjissämme on muutamia poliittisia vänkyröitä. He ovat meidän omia paavoväyrysiämme. He eivät ajattele kunnan parasta, vaan haluavat tehdä kiusaa, kostaa tai aiheuttaa vahinkoa, kun eivät saa omaa tahtoaan läpi.

Näkemykseni vain vahvistui viime valtuuston kokouksessa, kun päätimme, vihdoinkin luottamustehtävistään poisjättäytymään tajunneen, työväenyhdistyksen puheenjohtajan Risto Pesosen hallitusseuraajasta.

Kokoomuksen puheenjohtajan Pirkko Luntan mielestä toimin väärin ja ”kaikkien”, siis Luntan, ajatusmaailman vastaisesti, esittäessäni demarien vapaalle hallitustuolille demari Pentti Pylkkästä. Luntan mukaan en olisi saanut puuttua toisen ryhmän henkilövalintaan. Luntta kuitenkin itse esitti paikalle Ari Kämppiä todeten, että Kämppi olisi demarien oikea tahto. Luntan mielestä hänen esityksessään ei ollut mitään outoa. Mietin, miksi Kämppi ei tehnyt ”lunttia” ja esittänyt itse itseään hallitukseen? Luntallakin on tapana esittää itseään, kun oman puolueen valtuutettukollega ei suostu häntä esittämään.

Nyt jälkeenpäin on ilmennyt, ettei Kämpillä ole edes demarien jäsenkirjaa. En tiedä pitääkö paikkansa, että Kämppi olisi asettanut puolueeseen liittymisensä ehdoksi hallituspaikan. Jos näin on, niin tässähän pelataan Väyrysen tyyliin: ”Jos kerran minua ei valita, niin…” Mutta jäsenkirja ei tässä nyt ole asian ensimmäinen, toinen tai kolmaskaan pointti. Pääasia oli, että hallitukseen saatiin valittua yhteistyökykyinen henkilö.

En tiedä millä eväillä kokoomusjohtaja käy arvostellessaan minua pelaamisesta. Millä tavalla hänen tekemä esitys oli tekemääni esitystä hyväksyttävämpi? Luntan näkemystä ei selitä edes sillä kuuluisalla naisen logiikallakaan. Paremminkin katkeruudella. Siitähän tässä kaikessa on kysymys. Luntta ei vain voi myöntää, että on närkästynyt siitä, ettei kunnanhallitukseen valittu lisää paavoväyrysiä. Kämpin valinta olisi palvellut Luntan suunnitelmia.

Valtuusto valitsi näistä kahdesta ehdokkaasta hallituksen varsinaiseksi jäseneksi Pylkkäsen. Valinnasta käytiin reilu äänestys, joka päättyi Pylkkäsen selvään voittoon. Valinnassa ei jäänyt mitään epäselväksi. Valtuuston kokous sujui kaikkien sääntöjen mukaisesti. Kunnanhallituskaan ei maanantain kokouksessaan nähnyt asiassa mitään huomautettavaa ja päätti panna valtuuston päätökset täytäntöön.

En ymmärrä, miksi Luntan on niin vaikea hyväksyä demokraattisesti tehtyä päätöstä. Päätös kirvelee Lunttaa niin paljon, että hän on uhonnut valittavansa valtuuston päätöksestä. No onhan sekin tapa lisätä poliittisen pellen mainetta.

Minä en koe, että olisin syyllistynyt johonkin poliittiseen peliin. Kuten olen moneen kertaan jo todennut Pentti Pylkkänen oli mielestäni paras demarivaihtoehto hallitukseen. Sinne ei tarvittu ainuttakaan uutta  jurputtajaa, vaan suoraselkäisiä päättäjiä.

Äitii, siellä sataa lunta

 

 

Tänään kunnanhallituksen kokoukseen lähtiessäni laitoin autoni peräkonttiin lumilapion. Ihan vain varmuuden vuoksi. Hallituksen esityslistalla oli nimittäin erään kunnanvaltuutettuäidin tekemä selvityspyyntö jääkiekkokaukalon lumitöistä. Rehellisesti sanoen, en oikein osaa paikallistaa, mitä tekemistä tuolla selvityspyynnöllä on hallituksen pöydässä. Mutta kun se kerran on asialistalla, niin käsitellään pois.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun hallituksessa ponnahtaa esille tuon kokoluokan asioita. Edellisessä istunnossa eräs valtuutettu kaipaili hamsteriaan. Ymmärsin hänen puheestaan, että tuo rakas lemmikki olisi kadonnut liikuntasalille. Hän nimittäin totesi, että salin uudessa päällysteessä olisi hamsterin kokoisia patteja.

Kun seuraavana iltana menin vetämään salille harjoituksia, päätin tarkistaa asian. Kiertelin salia laidasta laitaan ”Kyllikkiä” huudellen. Salille tulleet nuoret luulivat minun tulleen höperöksi ja kysyivät, mitä ihmettä teen. Kerroin heille etsiväni erään valtuutettutoverin hamsteria. Salilta hänen rakasta lemmikkiään en löytänyt. Enkä päällysteestä edes niitä hamsterin kokoisia patteja.

Aamulla herätessäni ja sänkyni vieressä yöpyneitä kotireiskojani jalkaani asetellessani, huomasin toisesta pilkottavan jotain mustaa. Ehdin elätellä toivoa toverin hamsterin löytymisestä ja melkein jo kilautin ilouutisen kaverille.

Kun tarkemmin tarkastelin tohvelissani olevaa, huomasin, että eihän se tämä karkulainen ollutkaan. Nehän olivat vain vaimoni mustat stringit. Mutta miten ne olivat sinne joutuneet? Pitäisiköhän tästäkin tehdä selvityspyyntö kunnanhallitukselle?

Jotta asia ei olisi liian raskasta, tähän loppuun pieni kevennys.

Kuinka monta peruskoululaista tarvitaan kolaamaan jääkiekkokaukalo lumesta? Ei yhtään. Kaikki kymmenen seisoo kaukalon laidalla, ja yhden äiti tekee selvityspyynnön kuntaan.

Länsi-Savon sivuilla lasten lumenluontiuutista kommentoinutta Pentti Sinkkosta lainaten: Hirvensalmella on asiat todella hyvin kun tällainen lumenluonti nostaa tunteita pintaan. Siellä ei ole siis oikeita ongelmia. Sinkkonen on aivan oikeassa.

 Mutta missä hitossa se hamsteri majailee?

Potkupalloa päivähoidolla

 

Jalkapallon suurena ystävänä ja vannoutuneena Barcelonan kannattajana olen seuraillut ”syrjäsilmällä” myös mikkeliläistä futiskulttuuria. Tiedän, että kaupungilla on potkupallokaupunkina pitkät perinteet. Kävin täältä Hirvensalmelta käsin seuraamassa paikallista jalista Urskin lehtereillä jo 1970-luvulla. Vaikka kaupunki on viime vuosina julkisuudessa profiloitunut vahvasti jääkiekkokaupunkina, niin futiskulttuuri näyttää elävän edelleen voimakkaana kaupungin päättäjien keskuudessa. Elokuussa voimaan tuleva varhaiskasvatuslaki on nimittäin synnyttänyt maakunnan pääkaupungissa varsinaisen potkupalloilottelun.

Uusi laki mahdollistaa lasten ryhmäkokojen kasvattamisen päiväkodeissa, ja muutokset tietäisivät kasvatushenkilöstön suhdeluvun muuttumista. Sipilän hallitus kertoi tämän olevan yksi kädenojennus rahapulassa rimpuileville kaupungeille ja kunnille. Hallituksen mielestä ne voivat nyt etsiä säästökohteita ja lisätuloja lapsiryhmiä kasvattamalla. Monet suurista kaupungeista eivät kuitenkaan tarttuneet Sipilän päivähoitoporkkanaan ja päättivät, etteivät nosta ryhmäkokoja.

Mikkelissä tästäkin asiasta saatiin aikaiseksi – sanoisinko perinteiseen mikkeliläiseen tapaan ja odotusten mukaisesti – kunnon potkupallo-ottelu varhaiskasvatus- ja opetuslautakunnan ja kaupunginhallituksen välille. Ryhmäkokopalloa potkitaan nyt päädystä toiseen. Alkuviikolla kaupunginhallitus riisti pallon ja potkaisi pitkän lautakunnan puolustusalueelle. Täällä naapurikunnan kotikatsomossa seuraan Barcelonan fanihuivi kaulassa huvittuneena tätä jännitysnäytelmää. Meneekö peli jatkoajalle, ja kuka lopulta vetää rankkarin maaliin. Paljonkohan kaupunki loppujen lopuksi luulee säästävänsä pienten lasten kustannuksella?

Meillä Hirvensalmella uuteen lakiin ei vielä ole otettu virallista kantaa. Itse näen, ettei meidän tarvitse muuttaa nykyistä hyvää käytäntöä mihinkään suuntaan. Uusi laki ei ole meille millään tavalla mahdollisuus. Meillä ei ole myöskään taloudellista tarvetta leikata lasten ja lapsiperheiden palveluja. Sillä palvelun heikentämisestähän säästämisessä ja ryhmäkokojen kasvattamisessa on viime kädessä kysymys. Hyvät koulu- ja päivähoitopalvelut ovat kunnallemme vetovoimatekijä nyt ja tulevaisuudessa.

Sipilän hallitus ei varmaankaan odottanut päivähoitoideaansa kunnilta näin nuivaa suhtautumista. Hallituksessa varmaan ihmetellään, miten tässä näin kävi.

Puhtaita papereita maan hallitus ei saa paljon puhutusta sotestakaan. Hallitus päätti jakaa maan 18 itsehallintoalueeseen, mutta perustaa vain 15 täyden palvelun sotealuetta. Tyhmäkin jo ymmärtää, että sotesoppahan siitä kiehuu. Jos sen synnyttäminen oli tarkoituksena, niin siinä hallitus onnistui. Mutta jos tavoitteena oli oikeasti rakentaa rakentavasti jotain uutta, olisi ollut järkevää perustaa molempia alueita yhtä paljon.

Hallitus on peruutellut monissa asioissa ja voi olla, että se joutuu vetämään vielä pakkia silmään soteuudistuksessakin. On hyvin mahdollista, että syntyykin vain 12 sote- ja itsehallintoaluetta, kuten asiantuntijat alun perinkin ehdottivat. Hallitus saattaa saada sotesta aikaiseksi vielä kunnon potkupallo-ottelun. Mutta ei hätää, onhan siellä ministeriporukassa mikkeliläislähtöistä futistaitoa edustettuna.

Myötätuulessa

 

Hirvensalmi on nyt mukavassa myötäaallokossa. Hyviä uutisia on pukannut viime aikoina lähes viikoittain. Tuoreimman julkaisi viime viikolla Veronmaksajain Keskusliitto, kun se kertoi kuntamme olevan Etelä-Savon kevein verottaja.

Nuori ikätilasto kertoo myös, ettei kuntamme olekaan niin vanhusvoittoinen kuin mitä yleisesti luullaan. Kuntamme on ponkaissut maakunnan ikätilaston häntäpäästä jo keskikastiin. Etelä-Savossa viidessä kunnassa väestöstä on yli 65-vuotiaita prosentuaalisesti enemmän kuin meillä. Viime vuosien muuttovoitto alkaa hiljalleen näkyä myös ikätilastossa.

Juuri ilmestyneessä kunnan markkinointilehdessä oli myös paljon positiivista luettavaa. Erityisesti minua ilahdutti lehdessä olleet jutut tavallisista hirvensalmelaisista. Jotkut heistä olivat muuttaneet vastikään kuntaan. Toisilla oli taas pitempi kokemus kunnastamme. Molemmilla ryhmillä oli vahva myönteisyys Hirvensalmea kohtaan. Samasta positiivisuudesta kertoo myös äskettäin tehty kuntatutkimus. Vaki- ja kesäasukkaat tuntuvat olevan tyytyväisiä kuntaamme, julkisiin palveluihin ja pääosin myös muihin palveluihin.

Kokemuksesta tiedän, että tällaiset myönteiset ajatukset ja kirjoitukset – vaikkakin ne perustuisivat kuinka tutkittuihin tietoihin – leimataan ja niitä vähätellään. Kourallinen kuntamme päättäjiäkin kuuluu tähän turpajurrien joukkoon.

Sattumoisin luin Alexander Stubbin kolumnin, jossa hän kertoo kuinka jaksaa aina vaan olla positiivinen. Hän kehotti muistamaan, että mitä enemmän saavutat, sitä enemmän sinua vihataan. Ja nämä vihaajat pyrkivät ohjaamaan ilottomuutensa ja onnettomuutensa aina toisiin ihmisiin.

Tämän olen minäkin huomannut monituisia kertoja.