Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun hallituksessa ponnahtaa esille tuon kokoluokan asioita. Edellisessä istunnossa eräs valtuutettu kaipaili hamsteriaan. Ymmärsin hänen puheestaan, että tuo rakas lemmikki olisi kadonnut liikuntasalille. Hän nimittäin totesi, että salin uudessa päällysteessä olisi hamsterin kokoisia patteja.
Kun seuraavana iltana menin vetämään salille
harjoituksia, päätin tarkistaa asian. Kiertelin salia laidasta laitaan ”Kyllikkiä”
huudellen. Salille tulleet nuoret luulivat minun tulleen höperöksi ja kysyivät,
mitä ihmettä teen. Kerroin heille etsiväni erään valtuutettutoverin hamsteria.
Salilta hänen rakasta lemmikkiään en löytänyt. Enkä päällysteestä edes niitä
hamsterin kokoisia patteja.
Aamulla herätessäni ja sänkyni vieressä yöpyneitä
kotireiskojani jalkaani asetellessani, huomasin toisesta pilkottavan jotain
mustaa. Ehdin elätellä toivoa toverin hamsterin löytymisestä ja melkein jo kilautin
ilouutisen kaverille.
Kun tarkemmin tarkastelin tohvelissani olevaa, huomasin,
että eihän se tämä karkulainen ollutkaan. Nehän olivat vain vaimoni mustat
stringit. Mutta miten ne olivat sinne joutuneet? Pitäisiköhän tästäkin tehdä
selvityspyyntö kunnanhallitukselle?
Jotta asia ei olisi liian raskasta, tähän loppuun
pieni kevennys.
Kuinka monta peruskoululaista tarvitaan kolaamaan
jääkiekkokaukalo lumesta? Ei yhtään. Kaikki kymmenen seisoo kaukalon laidalla,
ja yhden äiti tekee selvityspyynnön kuntaan.
Länsi-Savon sivuilla lasten lumenluontiuutista kommentoinutta Pentti
Sinkkosta lainaten: Hirvensalmella on asiat todella hyvin kun tällainen lumenluonti
nostaa tunteita pintaan. Siellä ei ole siis oikeita ongelmia. Sinkkonen on
aivan oikeassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti