Historiaa tekemässä

 

Viikonloppuna sain olla mukana tekemässä hirvensalmelaista historiaa, kun Liekuneen jäällä päästiin toisella yrittämällä ajamaan jokkiksen Talvimestaruuksista. Urheiluseuramme HiU hoiti mallikkaasti molempina kilpailupäivinä Seon rannassa olleen lipunmyyntipisteen. Kiitos seuramme talkoolaisille, Isalle, Riikalle, Juholle, Jarille, Alpolle ja Reinolle, hyvin hoidetusta työstä.

Kaksi yhdeksäntuntista talkoopäivää sujuivat yllättävän nopeasti. Ihmiset olivat iloisella mielellä. Tietenkin joukkoon mahtuu aina niitä, joilta irtoaa myös kritiikkiä. Puolenkymmenen katsojan mielestä parkkipaikalta oli liian pitkä matka kilpailukeskukseen. Patikointia kertyi noin 300 metrin verran. Ehkä tuollainen kävelymatka tuntuu hissikansasta kohtuuttomalta.

Loppujen lopuksi matkasta väännettiin pitemmän kaavan kanssa vain yhden katsojan kanssa. Hän olisi halunnut kurvata autollaan radan varteen. – Eihän siellä tarkene pirukaan, hän totesi. Varttitunnin ajan tämä kesäihminen jaksoi jankuttaa meidän lipunmyyjien kanssa tuulessa ja tuiskussa. Lopulta hänkin päätti laittaa töppöstä toisen eteen ja suuntasi kisapaikalle, ja kaiken jaarittelun jälkeen jalkaisin.

Maalla eläneenä minusta tuntuu käsittämättömältä, että muutaman sadan metrin kävelymatka parin asteen pakkasessa ja pienessä lumituiskussa on joillekin mahdoton tehtävä. Kaikki olivat käsittääkseni tulleet kuitenkin katsomaan talvista kisatapahtumaa.

Mutta on meissä maalaisissakin talvioireisia. Muutama viikko sitten jääkiekkokaukalon auraamisesta tuli hirveä haloo. Silloin oli talven tuiskaisin päivä. Satoi lunta, räntää ja vettä koko päivän.

Talven säähän emme voi vaikuttaa. Olosuhteiden kanssa on kyettävä elämään. Jatkossakin on tyydyttävä siihen, ettei juuri ajettu suksilatu lähde opettajanhuoneen ovelta tai valtuutetun pihapiiristä. Eikä terveen maalaisjärjenkään käyttö ole kiellettyä, lumikolat ja lapiotkin on jo keksitty.