Turhaa vastakkainasettelua

 

Aika ajoittain kuulen aivan poskettomia väitteitä siitä, kuinka kunta avustaa tolkuttomasti nuorten toimintaa ja unohtaa kokonaan eläkeläiset. Hurjimman väitteen heitti ilmoille eilen maanantaina eräs kylävaltuutettu. Hän väitti, että kunta jakaa urheilustipendejä ulkopaikkakuntalaisille. Väitteensä tueksi hän ei kuitenkaan esittänyt ainuttakaan nimeä, kun sitä häneltä tivasin.

Valtuutetun, joka tällaisia tuulesta temmattuja puheita päästelee, kannattaisi perehtyä stipendien jakoperusteisiin nykyistä paremmin. Niissä todetaan selkeästi, että stipendin saajan tulee mm. olla vähintään 14-vuotias ja kirjoilla Hirvensalmella. Olen seurannut tehtyjä stipendipäätöksiä kymmeniä vuosia, ja jokainen päätös on tehty sääntöjen mukaisesti. Nuoret ovat voineet edustaa pitäjän ulkopuolisia seuroja, mutta kaikki ovat olleet Hirvensalmella kirjoilla. En voi kuin ihmetellä kyläpoliitikon tyyliä heitellä perusteettomia. Mihin hän tällä oikein pyrkii?

Vapaa-aikatoimen liikunta- ja nuorisoavustukset ovat myös olleet eräiden valtuutettujen kritiikin kohteena. Viime vuonna paikalliset liikunta- ja nuorisojärjestöt saivat avustusta vaivaiset 10 500 euroa. Liikuntaseuroja avustettiin 7 300 eurolla ja nuorisojärjestöjä 3 200 eurolla. Joidenkin päättäjien mielestä nuokin eurot olisi pitänyt käyttää nuorison sijasta eläkeläisiin.

Tämä on ihmeellistä ja turhanpäiväistä nuorison ja eläkeläisten vastakkainasettelua, mistä tosiasiat ovat kaukana. Nämä arvostelijat eivät ole perillä urheiluseurojen toiminnasta, eivätkä edes halua kuulla totuutta. Heidän toimintansa on öykkäröintiä. Ainoa tarkoitus lienee tuottaa pahaa mieltä joillekin tahoille. Tuntuu, että ilmassa on kateutta heitä kohtaan, jotka toimivat ja saavat jotain aikaan. Ei tätä oikein muullakaan voi selittää.

Pitäjän urheiluseuroja on turha osoitella siitä, että ne liikuttaisivat ainoastaan nuoria. Esimerkiksi Hirvensalmen Urheilijoiden toiminnassa on mukana kaikenikäisiä, nuorimmat ovat 3-vuotiaita ja vanhimmat yli 70-vuotiaita. Tänä keväänä seura on tuonut Hirvensalmelle mm. uutta Lavis –lavatanssijumppaa. Se on saanut liikkeelle pääasiassa työikäisiä kuntoilijoita. Lavis-tunneilla on ollut joka kerta yli 20 osallistujaa ja se on tuonut liikunnan pariin aivan uusiakin kasvoja. Toukokuussa seura on järjestämässä yksinomaan ikäihmisille suunnattua uutta tapahtumaa.

Sivistyslautakunnan puheenjohtaja Risto Rantalainen (kesk.) heitteli yleisönosastokirjoituksissaan (Länsi-Savo ja Hirvensalmelainen) ilmaan näkynsä lasten ja nuorten ja lapsiperheiden tukemisesta. Pelkäänpä, että  Rantalaisen visio jää jälleen tyypilliseksi Rantalaisen löpinäksi, sillä tuskin hän on sitä tosimielellä edes tehnyt.

Jotta näin ei kävisi, heitän puheenjohtajalle ja hänen johtamalleen lautakunnalle haasteen. Esitän, että lautakunta tekee ensi syksynä reilun tasokorotuksen liikunta- ja nuorisojärjestöjen avustuksiin. Liikuntaseurojen saamat lisäeurot menisivät varmasti hyvään tarpeeseen.

Katsotaan, millaisen vastaanoton haasteeni saa. Vai heittikö senkin ehkä väärä henkilö?

Jätänkö tyhjän äänen?

 

Eduskuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia kohti maaliaan. Medioissa kerrotaan jo läpipäässeiden nimiä ja nimetään uutta hallitustakin. Hehkutetaan vaalien voittajia ja häviäjiä, vaikka vaaleihin on aikaa vielä viikkoja.

Myönnän etten ole päässyt vaalivauhtiin lainkaan mukaan. Ensimmäistä kertaa minun täytyy myös tunnustaa, etten edes tiedä keitä vaalipiirissäni on ehdokkaana tai ketä äänestäisin. Aiemmissa vaaleissa ehdokkaani on ollut selvillä jo hyvissä ajoin ennen vaalipäivää. Mutta kuten jo totesin, äänestyspäivään on vielä aikaa. Ehkä tuo ehdokaskin löytyy. Ja ainahan sitä voi jättää tyhjänkin äänen. Tällä hetkellä tuo vaihtoehto tuntuu todennäköisimmältä.

Olen osa uutta, suurta vaalipiiriä. Uskon, että sillä on merkitystä laimeaan vaali-innostukseeni. Tutkijan mukaan uusi vaalipiiri hyödyttää isoja seutuja ja tunnettuja ehdokkaita. Olen hänen kanssaan asiasta täysin samaa mieltä. Veikkaan myös, että uudessa vaalipirissä äänestysprosentti tulee putoamaan. Suurin osa entisistä kansanedustajista jatkavat, jos yleensä ovat ehdokkaana. Uusien ehdokkaiden on entistä vaikeampaa tulla valituksi. Mikään ei siis muutu.

Olen kyllästynyt nykyiseen poliittiseen systeemiin, oli sitten kysymyksessä valtiollinen tai kunnallinen taho. Esimerkiksi se, että kuntien tai valtion taloutta hoidetaan jonkun poliittisen aatteen suuntaan, ei voi johtaa hyvään lopputulokseen.

Joku viisas on todennut: ”Kun ihmiset kokoontuvat yhteen, ei tapaamisen tarkoituksena tule koskaan olla kakun jakaminen, vaan suuremman leipominen.” Milloinkahan poliitikot sisäistävät tämän viisauden?

Rantalainen unohtaa totuuksia historiasta

 

Sivistyslautakunnan puheenjohtajan Risto Rantalaisen (keskusta) mielipide ”Halpaa historiaa hirvensalmelaisittain” (Lukija-kirjoitus Länsi-Savo 18.3.) sisältää ison määrän väärää tietoa ja vääriä tulkintoja. Rantalalaisen kirjoitus on tyypillinen esimerkki poliitikon kynästä, faktojen unohtamisesta ja oman kilven kiillottamisesta. Keskustalainen kyläpoliitikko ilmeisesti luottaa siihen, että äänestäjä on lyhytmuistinen ja laiska tarkistamaan faktat kokousten pöytäkirjoista.

Rantalaisen kirjoituksessa on monta pointtia, jotka eivät täsmää tehtyjen päätösten kanssa. Huvittavinta Rantalaisen mielenpurkauksessa on, että hän arvostelee päätöksiä, joita itse on ollut hyväksymässä. Ilmeisesti keskusta-sana nimen perässä antaa surutta luvan takinkääntöihin ja faktojen vääristelyyn.

Rantalainen mm. kirjoittaa. ”Valtuusto ei varannut vuoden 2013 ylijäämästä 185 000 euroa historiikille, vaan 150 000 euroa kunnan 150-juhlavuoden järjestelyihin vuonna 2018, ja tuota varausta tehtäessä ei puhuttu mitään historiateoshankkeesta, joka tuli aivan puskasta viime syksynä.” Miksi Rantalainen kirjoittaa muunneltua totuutta?

Valtuusto hyväksyi tilinpäätöksen ja hallituksen esityksen ylijäämän käytöstä kesäkuussa 2014. Siinä mainitaan selkeästi historiankirjankin toteutus: ” … tilikauden ylijäämästä varataan 150 000 euroa kunnan 150-vuotisjuhlavuoden (201 8) tapahtumiin ja historiankirjan toteutukseen…”. Rantalainen itse oli hyväksymässä tämän. Mahtoiko hän ottaa valtuustossa päiväunet tuon pykälän käsittelyn aikana, vai miksi hän ei muista asiaa? Miksi hän antaa väärää tietoa lukijoille, päätöksestä, jonka jokainen voi tarkistaa pöytäkirjoista?

Rantalainen myös ohittaa johtamansa lautakunnan osuuden historiakirjan käsittelyssä ja lautakunnan tekemän päätöksen tältä talvelta. Ehkä asia unohtuu siksi, että se on hänelle kiusallinen. Siitähän näkyy, mitä mieltä hän on asiassa ollut.

Rantalaisen kipparoima lautakunta hyväksyi, että teos annetaan Pia Puntasen kirjoitettavaksi. Lautakunnassa Leila Salenius (ps.) esitti teoksen kirjoittamisen kilpailuttamista. Kukaan ei kannattanut Saleniusta. Miksi puheenjohtaja Risto Rantalainen ei kannattanut esitystä? Mitä peliä Rantalainen pelasi?

Lukija-kirjoituksessaan Rantalainen heittelee likavettä kunnan viranhaltijoiden niskaan ja syyttelee heitä hankkeen huonosta valmistelusta. Minusta osoite on väärä: Rantalaisen ja hänen johtamansa sivistyslautakunnan kannattaisi itse katsoa peiliin. Kuvastin kyllä kertoo jupakan syylliset.

Sivistyslautakunnalla oli täydet mahdollisuudet kaataa virkamiehen tekemä esitys. Miksi se ja Rantalainen eivät sitä tehneet. Jos lautakunta olisi päättänyt asian toisin, olen varma, että myös kunnanhallitus olisi ollut lautakunnan näkemyksen kannalla.

Hirvensalmen historiateos ei ole saanut hyviä askelmerkkejä, mutta demokratia on toiminut. Nyt ei enää kannata pullistella, vaan tehdä yhdessä töitä tärkeän teoksen hyväksi.

Tahroja lakanalla

Sanon jo heti, että otsikko saattaa olla harhaanjohtava. Ja ne, jotka luulevat, että seuraavaan liittyy seksiä, jotain siihen viittaavaa tai jopa paljastuksia makuuhuoneestani voivat lopettaa lukemisensa tähän. Tämä tarina on kaukana siitä juhlasta, ja on aivan arkinen.

Olen pyristellyt flunssan kourissa muutamia päiviä. Eilen illalla vapisin horkassa kuin Pohjoisnavalle uimahoususillaan eksynyt etelänmatkaaja. Työnsin kuumemittarin kainalooni. Kun se vihdoin suostui toimimaan, näytti lukemat kohtalaisia lämpötiloja – suorastaan hellettä.

Villasukat ja –housut jalassa, huppari päällä kääriydyin ensin saalin sisään ja vedin sitten peiton korviini. Tunsin oloni pyramidissa liinoihin käärityltä egyptiläiseltä jumalalta.

Tuota jumalaista tunnetta ei kestänyt kuin muutama tunti. Yöllä herätessäni tunsin jotain kosteaa ympärilläni. Kieriskelin saalini alla kuin Tallinnan eläintarhan hylje, joka hyväntuulisena sukeltelee epämääräisen sameaan veteen. Minulla oli kuitenkin jotenkin hyvä olo, kuten tuolla hylkeellä. Hiestä märkänä jatkoin uniani.

Aamulla herätessäni huomasin peittoni pussilakanalla outoja tahroja. Siinä ne lojuivat kuin rastaan paskat vastaleikatulla nurmella. Lakanaa pyykkiin viedessäni melkein tuuletin. Vihdoinkin irtosi. Nimittäin tämä kuiva yskä. Yöllä yskiessäni ilmeisesti pala keuhkoistani oli tietämättäni lentänyt lakanalle.

Ajattelin, että annan äkkilähdöt lopuillekin yskäni karstoille. Laiton vedenkeittimen päälle ja kattilaan vettä kuumenemaan. Istuin korkealle jakkaralle ja vedin pyyhkeen korviini. Työnsi pääni höyryävän kattilan ylle. Istuin siinä tovin kuin Andien vuoristossa savumerkkejä lähettävä intiaani.

Kaadoin kuumaa vettä Muumi-mukiini ja sekaan lusikallisen hunajaa. Hörppäsin ja poltin kieleni. Heräsin arkeen ja huomasin, ettei tautini vielä ollutkaan voitettu. Otin kännykän käteeni. Pahoitellen peruin illaksi ja aamuksi sovitut hieronta-ajat ja lupasin palata ensi viikolla asiaan.

Myös seuraavaan päivääni tuli ohjelmanmuutoksia. Peruin iltapäivälle sovitun palaverin ja illan harkat. Tätä en tehnyt suinkaan lääkärin määräyksestä – vaan vaimoni. Hän nimittäin totesi: ”Et sinä vielä huomenna poistu tästä talosta.”

Historiasta vääntöä ja outoa tiedottamista

 

Kuntamme 150-juhlavuoden historiankirjan kirjoittaminen on nostattanut lähes tsunamin kunnallispolitiikassa. Tuulta aallokkoon on puhaltanut myös pitäjämme paikallislehti. Lehden uutisointi on ollut suoraan sanottuna ontuvaa tässä asiassa.

On muistettava, että tulevalla historiateoksella on kunnanvaltuuston hyväksyntä. Valtuusto päätti jo lähes vuosi sitten vuoden 2013 tilinpäätöstä hyväksyessään varata hyvästä tuloksesta 150 000 euroa tulevan teoksen tekemiseen. Teoksen kirjoittamisesta olisi voitu päättää jo viime syksynä, jolloin asia oli esillä ensimmäistä kertaa kunnanhallituksessa. Hallitukselle esitettiin kirjoittaja (Pia Puntanen) ja noin 185 000 euron kustannusarvio. Hallitus päätti kuitenkin äänestyksen jälkeen palauttaa asian ”ammattilautakunnan” (sivistyslautakunnan), kuten se asian tuolloin ilmaisi, valmisteltavaksi. Olin ainoa, joka äänesti hallitukselle tuodun esityksen puolesta.

Talven telakalla ollut hanke palasi hallituksen pöytään viime viikolla. Sivistyslautakunta oli pähkäillyt asiaa ja esitti aivan samaa, mitä hallitukselle oli jo syksyllä esitetty. Ammattilautakunta sai revityksi asiasta yhden eriävän mielipiteen. Sen jätti persujen Leila Salenius. Lautakunta esitti, että teoksen kirjoittaminen annetaan Pia Puntasen tehtäväksi kustannusarvionkin pysyessä ennallaan.

Historiavääntö jatkui kunnanhallituksessa. Keskustan Jukka Manninen esitti lautakunnan esityksen hylkäämistä ja teoksen kirjoittamisen kilpailuttamista. Esitystä ei kannatettu.

On hienoa, että kuntamme paikallislehti Hirvensalmelainen seuraa ja uutisoi kunnallista päätöksentekoa. Mutta uutisoinnin pitäisi myös olla luotettavaa ja perustua faktoihin. Sitä se ei tässä asiassa kaikilta osin ole ollut.

Lehti kirjoitti, että Jukka Manninen jätti hallituksen päätökseen eriävän mielipiteensä. Näin ei suinkaan tapahtunut. Manninen esitti vain kunnanjohtajan (=sivistyslautakunnan esityksen) esityksen hylkäämistä ja kilpailuttamista. Hallituksessa ei missään vaiheessa puhuttu eriävästä mielipiteestä.

Mistä lehti sitten sai väärää tietoa? Hallituksen päätökset lehden toimitus oli kysynyt hallituksen puheenjohtajalta Esko Kekkoselta. Esko ei väärää tietoa antanut. Esko totesi, ettei kokouksessa puhuttu eriävästä mielipiteestä sanallakaan tässä asiassa.

Mitkä ovat ne motiivit, kun Jukka Manninen kiirehti itse soittamaan toimitukseen ja antamaan väärää informaatiota kokouksesta? Mitä Jukka Manninen ja kokoukseen vain pikavisiitin tehnyt demarien Risto Pesonen olivat etukäteen suunnitelleet? Sekosivatko kaksikon suunnitelmat, kun Pesonen ottikin äkkilähdön Mainiemen lämpöön?

Vähiten ymmärrän lehden toimitusta. Siellä ei nyt olla aivan viivalla. Juttuja kirjoitetaan mutu-tuntumalta, faktoja tarkistamatta. Tässä tapauksessa juttu syntyi jukkamanninen-tuntumalta. Miksi toimitus ei tarkistanut Jukka Mannisen antamaa tietoa?

Lehti näyttää kysyvän lautakuntien ja hallituksen tekemiä päätöksiä niiden puheenjohtajilta. Siis poliitikoilta. Toki lehti saa kysyä keneltä tahansa, mutta linjaus on mielestäni outo. Mielestäni virallista tietoa saisi asianosaisilta viranhaltijoilta ja viime kädessä kunnanjohtajalta. Ainakin ne päätösten faktat kannattaisi tarkistaa heiltä, jotta lehden uutisointi pysyisi luotettavana.

Ennätyksiä hallissa ja hallituksessa

 

Viikonloppu oli yhtä liikunnan ilotulitusta ja ennätysten murskajaisia. Valmennettavani voitti SM-hopeaa Helsingin Liikuntamyllyssä järjestetyissä SM-halliotteluissa uudella ennätyksellään. Tampereen Pirkkahallissa toinen valmennettavani otti tuplahopeaa ja teki kovia ennätyksiä useissa lajeissa maamme suurimmassa juniorihallikilpailussa. Oli upeaa seurata SM-ottelua livenä paikan päällä ja elää mukana Tampereen kisoissa kännykän välityksellä. Koin kentän laidalla jälleen kerran suuria hetkiä, elämyksiä ja ilon tunteita. Ne ovat hetkiä, joita ei unohda ja jotka pysyvät mielessä aina.

Maanantaina koitti karu arki, kun illansuussa istuin kunnanhallituksen pöytään. Kolmas ennätystehtailija löytyi hallituksen huoneesta. Ettei vain jäisi väärää kuvaa, niin hän ei ole minun valmennettaviani.

Jonkin tason ennätys varmaan tehtiin kokouksessa, sillä hallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja Risto Pesonen (sdp) viihtyi seurassamme vain 18 minuuttia. Olimme ehtineet vasta työjärjestyksen hyväksymiseen, kun Pesonen veti herneen nenäänsä. Tämä ei suinkaan ollut uutta eikä ensimmäinen kerta, kun demaripomon pinna palaa. Mutta nyt tuli tehtyä kyllä uusi rimanalitus. Mahtoikohan kunnantalon asfalttiin jäädä miten mustat renkaanjäljet, kun demarijohtaja kaasutti paikalta?

Toivottavasti Pesonen tajusi vihdoin itsekin istuvansa väärään aikaan väärässä paikassa. Jos ei, niin jonkun on se hänelle kerrottava. Olkoon se vaikkapa tämä foorumi. Olen ollut sitä mieltä jo pitkään, että hallituksen pöydänympärys ei ole oikea paikka hänenlaiselleen luottamushenkilölle.

Demaripomo laukoo päättömiä, arvostelee kunnan virkamiehiä härskisti ja jopa syyttelee heitä virkavelvollisuuksien laiminlyömisestä. Pesonen pyrkii kaikin keinoin luomaan vaikutelmaa, että kunnassamme valmistellaan ja päätetään asioista salassa. Hänen epäasiallinen kritiikkinsä kohdistuu nimenomaan johtaviin viranhaltijoihin, jotka varmasti tekevät parhaansa kuntamme hyväksi. En ymmärrä tällaista ja luokittelen tuon kaiken käytöksen kiusaamiseksi ja suorastaan vihaksi. Minusta käytös ei ole normaalin ja terveen luottamushenkilön toimintaa. Kuntalaiset tuskin ovat häntä äänestäneet luottamustoimiin riitelemistä varten.

Hallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja on kykynsä ja taitonsa näyttänyt näiden reilun kahden hallitusvuoden aikana. Mielestäni ne eivät riitä luottamustoimen täysivaltaiseen hoitamiseen. Demarien tulisi vetää johtopäätökset ennen kuin vielä pahempaa tapahtuu. Tiedän, että sieltä demarijoukosta kyllä löytyy ”täysipäisiäkin” hoitamaan tärkeitä luottamustoimia. Siispä toimikaa.

"Älä kaiva vikoja, vaan etsi apukeinoja. Kaikki osaavat kyllä valittaa." Näin osuvasti on Henry Ford todennut.

Hyvää tulosta – kannattaisiko palkita

 

Kunnanhallitus kokoontuu ensi maanantaina käsittelemään mm. vuoden 2014 talousarvion toteutumista. Alustavien tilinpäätöslukujen valossa Hirvensalmen vuosi oli jälleen kerran aivan loistava.

Käyttötalous on ollut hyvin hallinnassa. Määrärahaylityksiä ei ole kuin reilut 97 000 euroa. Erikoissairaanhoidossakin on pysytty budjetissa, sillä ylitystä ei ole kuin vajaat 34 000 euroa.

Hirvensalmelaiset ovat opiskelleet myös ahkerasti. Kansalaisopiston tuntimäärä kasvoi ennakoidusta noin 200 tunnilla. Se toi tietysti lisäkuluja (n. 12 000 euroa), mutta eurot menevät hyvään asiaan.

Vapaa-aikapuolelle kertyy ylitystä vajaat 40 000 euroa. Se johtuu suurimmaksi osaksi valmistuneen urheilukentän poistoista. Investointi oli tarpeellinen ja poistot luonnollinen asia. Kentän remontti on nähtävä myös terveyttä edistävänä investointina.

Hirvensalmen kunta tekee koko vuodelta edellisvuoden tapaan reippaasti positiivisen tuloksen. Ylijäämää kertyy reilut miljoona euroa.

Vuoteen mahtui mm. isoja investointeja ja kunnan markkinointia (Omakotitalonäyttely). Tulos tehtiin palveluja karsimatta. Joku voisi kertoa, mitä meiltä puuttuu. Oikeastaan ainoa ongelma meillä on lääkäripalveluissa. Mutta ne eivät olekaan Hirvensalmen kunnan päätettävissä. Mikkeli tuottaa nämä palvelut meille, ja siellä olevat lääkärivajeet heijastuvat tietysti oman kuntamme vastaanotolla.

Vuosi sitten kuntamme ylijäämä oli myös miljoonaluokkaa. Tuolloin esitin, että kunnan työntekijät palkittaisiin hyvästä työstä. Esitykselleni lähinnä naurettiin ja työntekijöitä pidettiin ahneina. Sen sijaan jotkut valtuutetut ehdottivat omien luottamusmiespalkkioidensa nostamista. Samoja kaikuja on kuulunut vielä nytkin.

Minusta luottamuspalkkiot ovat kohdallaan. Mutta saavatko kunnan työntekijät työstään heille kuuluvan arvostuksen? Liian usein kuulen vieläkin, kuinka se ja se virkamies tai työntekijä ei osaa mitään, ei tee mitään, valmistelee asiat väärin. Näitä kommentteja ei tule tavallisen kuntalaisten suusta. Näitä laukovat vain itseään muita viisaampina pitävät, omissa mielikuvitusmaailmoissaan peuhaavat, käytöstavattomat luottamushenkilöt. Heitä ei ole onneksi montaa, mutta ääntä heistä lähtee kuin loukkuun jääneestä minkistä.

Kakkaa kaupungintalolla

 

Ovat jo huomautelleet, että olen pitänyt täällä blogini puolella hiljaiseloa. Vaikka eihän tuosta viimeisimmästä postauksesta ole aikaa kuin pari viikkoa. Joillekin se näyttää kuitenkin olevan liian pitkä aika olla minusta erossa.

Itse olen ehtinyt tuona aikana tehdä vaikka mitä. Kävin Lahdessa, Lohjalla, Tampereella ja Turussa. Kuten huomaatte, olen liikkunut lännen suunnalla. Varmuuden vuoksi, sillä idän suunnalla on ollut vähän pahanhajuinen ilmasto. Toki piipahdin imagomyrskyssä rypevän maakuntamme pääkaupungissa, mutta vain pesettämässä ”Pesoseni”. Kaupungin nimen jätän tällä kertaa kirjoittamatta, etten saisi kiusaajan leimaa.

Joku kakkasi viime syksynä kovassa nousukiidossa olevan ja myhäilevän pääkaupungin kaupungintalon rappusille. Jotkut tepastelivat pikkukengillään läjään ja toivat sitä talon sisälle. Nyt sitä on jo talon pyhimmissä paikoissa ja siitä on tullut melkein Visulahtea suurempi nähtävyys, josta maakunnallinen mediakin revittelee päivästä toiseen. Kasasta on myös tullut pyhiinvaelluspaikka. Sitä ovat ihmetelleet ja tonkineet paikalliset ja vieraat asiantuntijat. Vierailla tarkoitan Helsingin herroja. Molemmat ovat tulleet tulokseen, että siinä se läjä jököttää, ja vieläpä keskellä hallituksen huonetta. Kaupungin päättäjillä on kova kanki kaadettavaksi, vaikka takana on hyvin leuto talvi.

Täällä maalla on aina tiedetty, mitä enemmän lantakasaa tonkii, sitä pahemmalta se haisee. Tämä viisaus näyttää pitävän paikkansa. Tuleville viikoille toivon länsituulta, jotta haju pysyisi siellä idän puolella. Tai painuisi mieluummin aivan itärajan taakse. Pekka Poudalta toivon, että lupaisi länsituulta koko kevääksi.

Maalismarkkinoiden humussa kaupungissa kukaan ei oikein tunnu tietävän, mitä pitäisi tehdä. Jollekin kuulema pitäisi antaa coachingia. Ilmeisesti siitä, pitääkö salakakata vai tehdä tarpeensa reilusi pönttöön. Todellisuudessa kuitenkaan kukaan ei nähtävästi halua tehdä asialle mitään. Kaupungin luottamushenkilöt eivät siihen kykene. Heille kasa on pyhää politiikkaa ja sopii kuvioihin. Virkamiehet taas eivät halua liata käsiään. Ongelman ratkaisussa parhaat asiantuntijat taitavat sittenkin löytyä Kiiskinmäen huoltsikan parlamentista.

Itäisen naapurimme imago on nyt vahvasti pakkasella. Ehkä tarkoita tällä äiti-Venäjää. Tosin eivät sielläkään asiat ole kunnossa, ja ”epäkohdat” ratkaistaan järeämmillä aseilla. Kaupungin päättäjät, luottamushenkilöt ja virkamiehet, saivat nollattua kaiken hyvän hyvin lyhyessä ajassa. Isossa naapurissamme on aikaansaavaa ja osaavaa väkeä.

Itänaapuri on isojen haasteiden edessä, sillä sen pitäisi törröttävän kankikasan ympärillä valita uusi kaupunginjohtajakin lähiaikoina. Nykyisessä tilanteessa se on melkein mahdoton tehtävä. Ainakaan julkisuudessa olleiden hakijoiden joukosta häntä ei löydy. Odotan jopa virkaa hakeneiden hakemuksien poisvetämisen aaltoa.

Kaupunginjohtajaksi voidaan valita myös suostumuksen antaja. Tässä vaiheessa astuu se surullisen kuuluisa politiikka kuvioihin. Jokainen ryhmä yrittää tehdä johtajaehdokkaasta salakaadon ja myydä saaliinsa muille. Mutta löytyykö niitä varteenotettavia salakaadettavia? Kuka haluaisi ensimmäiseksi töikseen ottaa talikon käteensä ja mennä lapioimaan lantaa kaupungintalolta? Sellaista renkiä tuskin tähän hätään heti löytyy.