torstai 19. maaliskuuta 2015

Tahroja lakanalla



Sanon jo heti, että otsikko saattaa olla harhaanjohtava. Ja ne, jotka luulevat, että seuraavaan liittyy seksiä, jotain siihen viittaavaa tai jopa paljastuksia makuuhuoneestani voivat lopettaa lukemisensa tähän. Tämä tarina on kaukana siitä juhlasta, ja on aivan arkinen.

Olen pyristellyt flunssan kourissa muutamia päiviä. Eilen illalla vapisin horkassa kuin Pohjoisnavalle uimahoususillaan eksynyt etelänmatkaaja. Työnsin kuumemittarin kainalooni. Kun se vihdoin suostui toimimaan, näytti lukemat kohtalaisia lämpötiloja – suorastaan hellettä.

Villasukat ja –housut jalassa, huppari päällä kääriydyin ensin saalin sisään ja vedin sitten peiton korviini. Tunsin oloni pyramidissa liinoihin käärityltä egyptiläiseltä jumalalta.

Tuota jumalaista tunnetta ei kestänyt kuin muutama tunti. Yöllä herätessäni tunsin jotain kosteaa ympärilläni. Kieriskelin saalini alla kuin Tallinnan eläintarhan hylje, joka hyväntuulisena sukeltelee epämääräisen sameaan veteen. Minulla oli kuitenkin jotenkin hyvä olo, kuten tuolla hylkeellä. Hiestä märkänä jatkoin uniani.

Aamulla herätessäni huomasin peittoni pussilakanalla outoja tahroja. Siinä ne lojuivat kuin rastaan paskat vastaleikatulla nurmella. Lakanaa pyykkiin viedessäni melkein tuuletin. Vihdoinkin irtosi. Nimittäin tämä kuiva yskä. Yöllä yskiessäni ilmeisesti pala keuhkoistani oli tietämättäni lentänyt lakanalle.

Ajattelin, että annan äkkilähdöt lopuillekin yskäni karstoille. Laiton vedenkeittimen päälle ja kattilaan vettä kuumenemaan. Istuin korkealle jakkaralle ja vedin pyyhkeen korviini. Työnsi pääni höyryävän kattilan ylle. Istuin siinä tovin kuin Andien vuoristossa savumerkkejä lähettävä intiaani.

Kaadoin kuumaa vettä Muumi-mukiini ja sekaan lusikallisen hunajaa. Hörppäsin ja poltin kieleni. Heräsin arkeen ja huomasin, ettei tautini vielä ollutkaan voitettu. Otin kännykän käteeni. Pahoitellen peruin illaksi ja aamuksi sovitut hieronta-ajat ja lupasin palata ensi viikolla asiaan.

Myös seuraavaan päivääni tuli ohjelmanmuutoksia. Peruin iltapäivälle sovitun palaverin ja illan harkat. Tätä en tehnyt suinkaan lääkärin määräyksestä – vaan vaimoni. Hän nimittäin totesi: ”Et sinä vielä huomenna poistu tästä talosta.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti