Kakkaa kaupungintalolla

 

Ovat jo huomautelleet, että olen pitänyt täällä blogini puolella hiljaiseloa. Vaikka eihän tuosta viimeisimmästä postauksesta ole aikaa kuin pari viikkoa. Joillekin se näyttää kuitenkin olevan liian pitkä aika olla minusta erossa.

Itse olen ehtinyt tuona aikana tehdä vaikka mitä. Kävin Lahdessa, Lohjalla, Tampereella ja Turussa. Kuten huomaatte, olen liikkunut lännen suunnalla. Varmuuden vuoksi, sillä idän suunnalla on ollut vähän pahanhajuinen ilmasto. Toki piipahdin imagomyrskyssä rypevän maakuntamme pääkaupungissa, mutta vain pesettämässä ”Pesoseni”. Kaupungin nimen jätän tällä kertaa kirjoittamatta, etten saisi kiusaajan leimaa.

Joku kakkasi viime syksynä kovassa nousukiidossa olevan ja myhäilevän pääkaupungin kaupungintalon rappusille. Jotkut tepastelivat pikkukengillään läjään ja toivat sitä talon sisälle. Nyt sitä on jo talon pyhimmissä paikoissa ja siitä on tullut melkein Visulahtea suurempi nähtävyys, josta maakunnallinen mediakin revittelee päivästä toiseen. Kasasta on myös tullut pyhiinvaelluspaikka. Sitä ovat ihmetelleet ja tonkineet paikalliset ja vieraat asiantuntijat. Vierailla tarkoitan Helsingin herroja. Molemmat ovat tulleet tulokseen, että siinä se läjä jököttää, ja vieläpä keskellä hallituksen huonetta. Kaupungin päättäjillä on kova kanki kaadettavaksi, vaikka takana on hyvin leuto talvi.

Täällä maalla on aina tiedetty, mitä enemmän lantakasaa tonkii, sitä pahemmalta se haisee. Tämä viisaus näyttää pitävän paikkansa. Tuleville viikoille toivon länsituulta, jotta haju pysyisi siellä idän puolella. Tai painuisi mieluummin aivan itärajan taakse. Pekka Poudalta toivon, että lupaisi länsituulta koko kevääksi.

Maalismarkkinoiden humussa kaupungissa kukaan ei oikein tunnu tietävän, mitä pitäisi tehdä. Jollekin kuulema pitäisi antaa coachingia. Ilmeisesti siitä, pitääkö salakakata vai tehdä tarpeensa reilusi pönttöön. Todellisuudessa kuitenkaan kukaan ei nähtävästi halua tehdä asialle mitään. Kaupungin luottamushenkilöt eivät siihen kykene. Heille kasa on pyhää politiikkaa ja sopii kuvioihin. Virkamiehet taas eivät halua liata käsiään. Ongelman ratkaisussa parhaat asiantuntijat taitavat sittenkin löytyä Kiiskinmäen huoltsikan parlamentista.

Itäisen naapurimme imago on nyt vahvasti pakkasella. Ehkä tarkoita tällä äiti-Venäjää. Tosin eivät sielläkään asiat ole kunnossa, ja ”epäkohdat” ratkaistaan järeämmillä aseilla. Kaupungin päättäjät, luottamushenkilöt ja virkamiehet, saivat nollattua kaiken hyvän hyvin lyhyessä ajassa. Isossa naapurissamme on aikaansaavaa ja osaavaa väkeä.

Itänaapuri on isojen haasteiden edessä, sillä sen pitäisi törröttävän kankikasan ympärillä valita uusi kaupunginjohtajakin lähiaikoina. Nykyisessä tilanteessa se on melkein mahdoton tehtävä. Ainakaan julkisuudessa olleiden hakijoiden joukosta häntä ei löydy. Odotan jopa virkaa hakeneiden hakemuksien poisvetämisen aaltoa.

Kaupunginjohtajaksi voidaan valita myös suostumuksen antaja. Tässä vaiheessa astuu se surullisen kuuluisa politiikka kuvioihin. Jokainen ryhmä yrittää tehdä johtajaehdokkaasta salakaadon ja myydä saaliinsa muille. Mutta löytyykö niitä varteenotettavia salakaadettavia? Kuka haluaisi ensimmäiseksi töikseen ottaa talikon käteensä ja mennä lapioimaan lantaa kaupungintalolta? Sellaista renkiä tuskin tähän hätään heti löytyy.