Ovat jo huomautelleet, että olen pitänyt täällä blogini
puolella hiljaiseloa. Vaikka eihän tuosta viimeisimmästä postauksesta ole aikaa
kuin pari viikkoa. Joillekin se näyttää kuitenkin olevan liian pitkä aika olla
minusta erossa.
Itse olen ehtinyt tuona aikana tehdä vaikka mitä. Kävin
Lahdessa, Lohjalla, Tampereella ja Turussa. Kuten huomaatte, olen liikkunut
lännen suunnalla. Varmuuden vuoksi, sillä idän suunnalla on ollut vähän
pahanhajuinen ilmasto. Toki piipahdin imagomyrskyssä rypevän maakuntamme
pääkaupungissa, mutta vain pesettämässä ”Pesoseni”. Kaupungin nimen jätän tällä
kertaa kirjoittamatta, etten saisi kiusaajan leimaa.
Joku kakkasi viime syksynä kovassa nousukiidossa olevan ja
myhäilevän pääkaupungin kaupungintalon rappusille. Jotkut tepastelivat
pikkukengillään läjään ja toivat sitä talon sisälle. Nyt sitä on jo talon pyhimmissä
paikoissa ja siitä on tullut melkein Visulahtea suurempi nähtävyys, josta
maakunnallinen mediakin revittelee päivästä toiseen. Kasasta on myös tullut
pyhiinvaelluspaikka. Sitä ovat ihmetelleet ja tonkineet paikalliset ja vieraat
asiantuntijat. Vierailla tarkoitan Helsingin herroja. Molemmat ovat tulleet
tulokseen, että siinä se läjä jököttää, ja vieläpä keskellä hallituksen
huonetta. Kaupungin päättäjillä on kova kanki kaadettavaksi, vaikka takana on
hyvin leuto talvi.
Täällä maalla on aina tiedetty, mitä enemmän lantakasaa
tonkii, sitä pahemmalta se haisee. Tämä viisaus näyttää pitävän paikkansa.
Tuleville viikoille toivon länsituulta, jotta haju pysyisi siellä idän
puolella. Tai painuisi mieluummin aivan itärajan taakse. Pekka Poudalta toivon,
että lupaisi länsituulta koko kevääksi.
Maalismarkkinoiden humussa kaupungissa kukaan ei oikein
tunnu tietävän, mitä pitäisi tehdä. Jollekin kuulema pitäisi antaa coachingia.
Ilmeisesti siitä, pitääkö salakakata vai tehdä tarpeensa reilusi pönttöön.
Todellisuudessa kuitenkaan kukaan ei nähtävästi halua tehdä asialle mitään.
Kaupungin luottamushenkilöt eivät siihen kykene. Heille kasa on pyhää politiikkaa
ja sopii kuvioihin. Virkamiehet taas eivät halua liata käsiään. Ongelman ratkaisussa
parhaat asiantuntijat taitavat sittenkin löytyä Kiiskinmäen huoltsikan
parlamentista.
Itäisen naapurimme imago on nyt vahvasti pakkasella. Ehkä
tarkoita tällä äiti-Venäjää. Tosin eivät sielläkään asiat ole kunnossa, ja
”epäkohdat” ratkaistaan järeämmillä aseilla. Kaupungin päättäjät,
luottamushenkilöt ja virkamiehet, saivat nollattua kaiken hyvän hyvin lyhyessä
ajassa. Isossa naapurissamme on aikaansaavaa ja osaavaa väkeä.
Itänaapuri on isojen haasteiden edessä, sillä sen pitäisi
törröttävän kankikasan ympärillä valita uusi kaupunginjohtajakin lähiaikoina.
Nykyisessä tilanteessa se on melkein mahdoton tehtävä. Ainakaan julkisuudessa olleiden
hakijoiden joukosta häntä ei löydy. Odotan jopa virkaa hakeneiden hakemuksien
poisvetämisen aaltoa.
Kaupunginjohtajaksi voidaan valita myös suostumuksen antaja.
Tässä vaiheessa astuu se surullisen kuuluisa politiikka kuvioihin. Jokainen
ryhmä yrittää tehdä johtajaehdokkaasta salakaadon ja myydä saaliinsa muille.
Mutta löytyykö niitä varteenotettavia salakaadettavia? Kuka haluaisi
ensimmäiseksi töikseen ottaa talikon käteensä ja mennä lapioimaan lantaa
kaupungintalolta? Sellaista renkiä tuskin tähän hätään heti löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti