Leijatkin lentävät, vastatuuleen

Rauhallista ja Hyvää Joulumieltä!

Ajattelin toivottaa heti aluksi, koska saattaisin lopussa unohtaa.

Lueskelin naapuriini tulevasta paikallislehdestä jouluvaltuuston uutisointia. Sama uutinen olisi varmaan ollut omassanikin lehdessä, jos sellainen meille tulisi. Mutta kun ei tule.

Se oli sellainen lipaisu. Ponnistus oli jäänyt vähän myöhäiseksi. Ilmalento oli matala. Viimeinen piste tuli liian aikaisin. Ei auttanut kirjoittajan vaihtaminen. Mieleeni tuli suomalainen mäkihyppy.

Etusivullaan lehti kertoo olevansa puolueeton ja sitoutumaton. Puolueeton. Mitähän se tässä tilanteessa tarkoittaa? Ei ainakaan tasapuolisuutta.

Sanotaan, että ihmisen kasvoista näkee, millä tuulella vastaantulija on. Paha olo näkyy naamasta lahden toiselle puolelle. Joillakin se on kestoilmiö, jota ei saa pois vaikka kuinka pesisi. Sitä kaivellaan ja käännellään asioita. Oikein hakemalla haetaan jotain huonoa sanomista. Hyvistäkin asioista.  Etsitään sitä pahaa oloa itselle, ja välitetään sitä toisille.

Jouluvaltuustossa heitettiin vettä virkamiesten niskaan. Se ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Salaivaa ei peittänyt esittäjän väkinäinen hymyily. Eikä sitä peitetä hajuvesillä. Parodia on vaikea taiteen laji. Sitä ei ole helppo viljellä.

Joulubudjetti käsiteltiin. Virkamiehet olivat sen valmistelleet. Se on heidän työtään. Valmistelu oli ollut hyvää. Luottamusjohto, hallitus ja valtuusto, sen hyväksyivät. Muutoksitta. Ja tästäkin pitää naljailla.

Välillä minusta tuntui, että missäköhän kokouksessa mahdoin olla. Essoten ylistyslaulu oli sellaista, että korvia särki. Tolkku siitä vain puuttui. Essoten valtuutettumme eivät ole onnistuneet tehtävässään. Vain märkiä lapasia kuivumassa.

Kuntamme ensi vuoden kuvaamiseen ei tarvita monia ylistyssanoja. Hallituksen puheenjohtaja Heikki Liukkonen kiteytti näkymät muutamalla sanalla erinomaisesti, toteamalla: ”Leijatkin lentävät, vastatuuleen.” Kunnassamme panostetaan nyt vahvalla kädellä kuntalaisten peruspalveluihin.

Luulisi sen olevan hyvää ja kannatettavaa. Mutta kun sekään ei kelpaa. Mistä löytyisi ilo ja oikea hymy näiden hapannaamojen kasvoille? Ei varmaan mistään.

Olen viime kuukausina lukenut paljon. Kesällä luin Antto Terrasia, syksymmällä Juha Vuorista ja Christian Rönnbackaa. Nyt Tuomas Kyröä. Ovat kuulema äijälukemista.

Minäkö äijä?

En varmasti ole.

Meillä on tehty remonttia. Sitä viimeistellyt putkimies totesi minun olevan hyvä asiakas. Minä en ryhtynyt neuvomaan.

Äijämiehet neuvovat.

Minä en ammattilaista ryhdy opastamaan. Minä en ole äijä.

Ei paska pöyhimällä hajuvedeksi muutu

Kirjoitukseni otsikko ei suinkaan ole omaa käsialaani, se on lainattu kirjailija Juha Vuoriselta, mutta sopii mielestäni mainiosti tähän tilanteeseen. Kun jokin aika sitten hehkutin kaverilleni, kuinka mukavasti meillä kunnassa on mennyt päätöksentekotasolla, niin kaverini varoitteli, että se on tyyntä myrskyn edellä.

 

Kaverini oli harvinaisen oikeassa, sitähän se oli. Leppoisasti sujunut alkusyksy on nyt ohitse. Myrskytuulet puhaltavat ja päätöksenteossa on palattu jälleen siihen vanhaan nyhjäämiseen, hattuiluun ja pahan olon purkamiseen. Juha Vuorista edelleen vapaasti lainaten, muutamaa kuntamme luottamushenkilöä tuntuu vituttavan kuin pientä oravaa, jolla on käpy mutta ei hampaita. Ja tuo hatutus näyttää olevan pysyvä ilmiö.

 

Ovat kiistan juuret missä hyvänsä, Hirvensalmella pitää nyt jälleen kerran puhdistaa pöytä. Kun haasteet lisääntyvät talouden kiristyessä, aikaa ja energiaa ei kannattaisi haaskata aivan turhanpäiväisiin sisäisiin kiistelyihin. Ongelmia on muutenkin.

Kunnallispolitiikassa haaste on se, että kokoomus- ja demaripäättäjien uudistaminen vaatisi uusien päättäjien nousua politiikan pelipaikoille. Kun päätöksenteon käytöstavat puuttuvat, kuka viitsii kohta edes tulla pöytään?

Tonttikauppa ei käy nyt parhaalla mahdollisella tavalla, mutta en ymmärrä sitä, että kuntamme pitäisi sammuttaa markkinointimme valot ja jäädä odottelemaan parempia aikoja. Pidän kuntamme positiivista esillä oloa tärkeänä kaikissa tilanteissa. Meille on muuttanut kuluvan vuoden aikana paljon lapsiperheitä. Ovat he sitten ostaneet täältä vanhan omakotitalon tai tontin, jolle ovat rakentaneet, he kaikki ovat meille yhtä tärkeitä ja tervetulleita. Pääasia on, että saamme tämän muuttobuumin jatkumaan, ja siinä markkinointi, ja tietysti kuntamme hyvät palvelut sekä erittäin kilpailukykyinen verotasomme, ovat tärkeässä roolissa.

Olen edelleen sitä miltä, että meidän ei pidä hyväksyä kaikkea hölmöilyä, mitä Essote meille esittää, eikä meidän tarvitse olla mikään Essoten mallioppilas. Esimerkiksi kuntamme ei pidä osallistua Essoten ja Mikkelin kaupungin Mikkeliin suunniteltavan Brahentorin palvelutalon rakentamiseen. Kuntien tasapuolisen kohtelun nimissä Essoten ei pidä missään nimessä mennä mukaan tällaisiin hankkeisiin. Tällainen hanke, ja Essoten mukanaolo siinä, on vaarana oman kuntamme sote-hankkeille.

On niitä peukutuksenkin paikkoja viime aikoina ollut. Kunnanhallitus hyväksyi ensi vuoden budjetin ja muutaman tärkeän vuokrasopimuksen yksimielisesti. Budjetti sisältää merkittäviä kuntamme kannalta tärkeitä rakennushankkeita. Niiden toteutuminen lisää kuntamme vetovoimaa.

Peukuttamisen aihetta, ainakin minulle, antoi myös se, kun joukko naapurikunnan asukkaita kävi loppukesällä siivoamassa Uutelan risteysalueen tienvarsia. Minusta tämä vapaaehtoisten tempaus ansaitsee isot ylävitoset. Kukapa nyt tällaisesta aktiivisuudesta mieltänsä pahoittaisi?

Kottikärryllinen päätettävää

Osallistuin viime viikon keskiviikkona kunnantalolla järjestettyyn lapsiperheiden iltaan, jossa kunnan varhaiskasvatus, seurakunta ja Essote esittelivät lapsiperheille tarkoitettuja palveluja. Illassa oli kaiken kaikkiaan mukava tunnelma ja positiivinen ilmapiiri. Infoa tuli joka tuutista, ja palveluja tuntuu olevan saatavilla hyvin joustavasti. Valitettavasti vain ilta ei kiinnostanut lapsiperheitä, sillä paikalla oli vain kolmen perheen edustajia. Voisiko tästä päätellä, että lapsiperheiden asiat ovat kunnassamme kunnossa?

Pistäydyin tänään kunnantalolla ja sain kätevästi käteeni kirjekuoren, joka sisälsi ensi maanantaina pidettävän kunnanhallituksen esityslistan liitteineen. Se on tavanomaista painavampi, sillä päätettävänä on mm. ensi vuoden talousarvioesitys. Kunnat räpiköivät talousvaikeuksissa, mutta jos virkamiesversio oman kuntamme taloudesta toteutuu, niin meillä menee vielä ensi vuonna hemmetin hyvin.

Kuntamme kokoon nähden ensi vuoden bruttoinvestointimme ovat hulppeaa luokkaa, noin 1,5 miljoonaa euroa. Kunnantalon nurkalla olevan entisen postin tilat kunnostetaan Essoten terveysaseman käyttöön. Lääkärin vastaanotto ja muut Heikinniemessä olevan toiminnot siirtyvät keskelle kyllä näillä näkymin ensi kesänä. Nämä tärkeät palvelut eivät siis ole meiltä karkaamassa, vaikka aiemmin syksyllä laukalle lähtenyt Essote jossain vaiheessa antoi toisin ymmärtääkin. Uusien tilojen vuokrasopimus on kunnan ja Essoten välillä allekirjoitettu.

Kissakosken tehtaalle tulee ”kalasatama”, jonka toiminnasta vastaa kalastajien yhteisyritys. Hanketta tukee Euroopan meri ja kalatalousrahasto merkittävällä summalla. Elomaan koululle tehdään satojentuhansien piharemontti. Uuden päiväkodin rakentaminen käynnistyy näillä näkymin myös ensi vuonna.

Toivotaan, että kuntia piinaava talousahdinko olisi nopeasti ohimenevä ilmiö. Pahoin pelkään, että näin ei ole, jos tämä demarivetoinen velkaantumispolitiikka saa jatkua. Vaikka maamme hallitus ei ole istunut vielä kuin tovin, niin olen jo ehtinyt useasti ihmetellä, mikä liima pitää Keskustan hallituksessa. Vai onko se, se kuuluisa hillotolppa, joka piti Timo Soinin ja siniset edellisessä hallituksessa? Mitenkähän kauan keskustaväen pinna kestää tätä kehitystä, joka sataa nyt suoraan perussuomalaisten laariin.

Veikkaus voisi perustaa uuden rahapelin ja avata vedonlyönnin Antti Rinteen hallituksen kaatumispäivästä. Itse olen jo alkusyksyllä veikannut, ettei hallitus istu joulua pidemmälle. Olen myös todennut, että pysyvä lumipeite tulee vasta ensi vuonna.

Aallokossa ollaan, mutta pinnalla pysytään

Kuntakentällä käy tällä hetkellä melkoinen tuuli ja mylläkkä, kun kunnat etsivät keinoja talouksiensa korjaamiseen. Yt-neuvottelut ovat arkipäivää isoissa ja pienissä kunnissa. Kymmenestä suurimmasta kaupungista vain Vapaavuoren Helsinki tekee tältä vuodelta ylijäämäisen tuloksen. Kuntien talousahdinkoon löytyy kaksi yhteistä tekijää: sote ja verotulot.

Sote on meidän Brexit, mistä ei tule lasta, mutta sitä toista sitäkin enemmän. Pääministeri Antti Rinne hymyilee kestohymyään samalla tapaa kuin olohuoneemme pianon päällä oleva, 49 vuotta sitten saamani Hymy-poikapatsas. Hänelle, siis Rinteelle, ovat tärkeitä Syyria, Afrikka ja milloin mikäkin toissijainen juttu, mutta ei sote. Ministeri Kiuru liverteli jokunen viikko sitten, ilmeisesti tilannetta rauhoitellakseen, että kyllä sitä sotea suunnitellaan tai ainakin ajatellaan. Seuraava sote-luritus kuultanee keväällä.

Paikallisille poliitikoille on tärkeämpää rajat, kuin asia itsessään. Puumalan kunnanjohtaja Matias Hilden (kesk.) perustaisi Saimaan maakunnan. Taipalsaarelainen kuntapoliitikko Iikko B. Voipio (kok) piirtäisi sote-piirien raja uudelleen, ja pistäisi Tynkä-Essoten, Eksoten ja Kouvolan yhteen. Etelä-Savon maakuntahallitus pitää tiukasti kiinni nykyisestä maakuntarajasta. Savonlinna mielii Kuopioon. Rajoja piirteleviltä poliitikoilta on unohtunut tärkein asia, joka ei tarvitse rajoja, vaan tekoja. Asiasta tulee hyvin yksinkertaista, kun valtio hoitaa sotessa kaiken, rahoitusta myöten.

Hirvensalmi vetää nyt hyvin paluumuuttajia ja kunnan keskustaajaman ilme muuttuu hyvää vauhtia. Ne ovat tämän syksyn parhaita uutisia. Useat nuoret lapsiperheet ovat viime aikoina ostaneet omakotitaloja ja asettuneet asumaan entiselle kotiseudulleen. Hirvensalmi oli syyskuun lopussa maakunnan muuttovoittoisin. Toivotaan, että sama vetovoima jatkuu ensi vuonnakin, sillä ostettavia asuntoja täältä kyllä löytyy, ja vieläpä aivan sopuhintaan.

Talouden synkät enteet hipaisevat myös kuntaamme. Essoten omat valtuutettummekin päättivät juuri yli 20 miljoonan euron lisämenoista. Tämä tietää kunnallemme yli puolen miljoonan menolisäystä. Ellei Essoteen saada kunnon matokuuria, on oma kuntammekin pian samoissa vaikeuksissa, joissa naapurimme jo ovat.

Eräs kokoomusvaltuutettumme kirjoitti alkuvuodesta netissä, ettei kuntamme kehittäminen näy ja takeet kunnan hyvälle taloustilanteelle puuttuvat. Mitenkähän yleistä tällainen ajattelu on paikallisen kokoomuksen piirissä?

Netti on viekas pirulainen, jonka kanssa asioista tietämätön räplääjä-näppäilijä saa olla varovainen. Jo 1800-luvulla syntynyt Albert Einstein totesi: ”Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä, universumi ja ihmisten typeryys, enkä ole ensimmäisestäkään aivan varma”.

Olen tämän netti-näpelöijän kanssa eri mieltä kuntamme tilasta. Kuntamme taloutta on hoidettu viisaasti, mikä näkyy nyt vahvuutenamme, ja vahva talousasemamme antaa meille mahdollisuuden pitää kunta- ja kiinteistöveromme ennallaan ja maakunnan alhaisimpina.

Kylänraitti myös muuttuu, kun vanhaa puretaan ja uutta rakennetaan. Uuden päiväkodin rakentaminen alkaa ensi keväänä. Kaiken lisäksi se on ensimmäinen päiväkoti, joka rakennetaan juuri kyseiseen tarkoitukseen, päiväkodin ensimmäiset ja nykyiset tilathan olivat ja ovat remontoitu vanhoihin kiinteistöihin. Elomaan koulun alapihaa ryhdytään vielä tänä syksynä kunnostamaan kiinnostavaksi liikuntapaikaksi. Hoivakodin rakentaminen käynnistyy myös lähiaikoina. Terveyskeskuspalvelut säilyvät myös kunnassamme.

Kokoomuslaiset: eivätkö nämä ole juuri sitä kuntamme peruskehittämistä? Ainakin minä näen alhaisen verotuksen ja vireillä olevat rakennushankkeet kuntamme vetovoimatekijänä ja vahvana panostuksena palveluihimme ja kuntalaisiin.

Essote pelottelee pikkukuntia

Länsi-Savo (12.10.) kertoi Etelä-Savon sosiaali- ja terveyskuntayhtymä Essoten suunnitelmista iskeä pikkukuntien palveluihin. Lehtitietojen mukaan Essote aikoo sulkea Pertunmaan ja Hirvensalmen terveyskeskukset jo ensi vuonna ja Puumalan seuraavana vuonna. Essoten yltiöpäiset suunnitelmat perustuvat jälleen kerran tehtyyn konsulttiselvitykseen. Tälläkin kertaa konsulttina on toiminut nähtävästi johdon hyvä kaveri.

Onneksi kysymyksessä on vain yksi, tyhjänpäiväiseksikin jo leimattu konsulttiselvitys. Vastaavia ”hyvä-veli” –selvityksiä Essotessa on viimeisen vuoden aikana tehty useampiakin. Lopputulokset ovat olleet säästöjen kulmasta katsottuna nollatasoa. Tällä kertaa keskeisenä lähtökohtana lienee ollut halu säikäyttää pikkukuntien asukkaita. Ja siinä Essote kyllä onnistui kympin arvoisesti.

Essoten taloudesta on kiistelty sen perustamisesta lähtien. Olen itsekin ollut vaatimassa Essoten taloudenpitoon tolkkua. Joku vääräleuka voisikin todeta, että nyt saatte, mitä olette tilanneet.

On ollut surullista seurata, miten Essote haluaa säästää sosiaali- ja terveyspalveluista sairaiden ja ikäihmisten kustannuksella. Samalla suunnitellaan perusteettoman suuria investointeja, jotka eivät nykyisessä taloustilanteessa miltään kulmalta katsottuna ole järkeviä. Olisiko nyt uusien hankkeiden sijaan keskityttävä julkisten palveluiden turvaamiseen myös Hirvensalmella, Pertunmaalla ja Puumalassa. Pikkukuntien terveyskeskusten sulkemiset eivät tuo omistajakuntien kaipaamia todellisia säästöjä, vaan lisäävät kuluja yhteiskunnan ja kuntien maksettavaksi.

Essoten päätöksenteon pöytätavoissa on vikaa sillä omistajakuntien huolestunut ääni ei kuulu sen päätöksenteossa. Omistajakuntia kyllä kuullaan, mutta siihen se jääkin. Niiden viesti ei mene perille, eikä johda toimenpiteisiin. Haaste on se, että Essoten johdon uudistaminen vaatisi uusien päättäjien nousua pelipaikoille, ja omistajakuntien vahvempaa johtajuutta kuntayhtymässä.

Essoten toimintatavat vaikuttavat erikoisilta, eivätkä varmasti herätä hirvensalmelaisten luottamusta. Onko Hirvensalmen ylipäätään järkevää olla mukana kuntayhtymässä, joka koko ajan uhkaa viedä palvelunsa pois kunnastamme?

Elämää ja enemmän

Elämää ja enemmän, sitä Hirvensalmella on ollut viime aikoina muillekin antaa. Ja sitä ovat tiedotusvälineet kyllä jakaneetkin. Ensin iski Ferrari-mies, sitten tärisytteli maanjäristys, onkohan seuraavana Barcelona-Pertin vuoro? Hänet on nähty samoilemassa viime lauantaina Hollolan Pirunpesässä koillisen suuntaan.

Hirvensalmi on kylpenyt julkisuudessa, ja päätoimittajat rypeneet itsesäälissä. Ferrari-kupla näyttää pamahtaneen heidän pöydällään kuin huono aprillipila, vaikka kaikki tuo heidän hypetyksensä olisi ollut katkaistavissa jo alkuunsa vain yhdellä puhelinsoitolla. No semmoista sattuu tekevälle, ja eipähän tuohon maailma kaadu.

Myös naapurimme Mikkeli on paistatellut julkisuudessa, kun puolipukeinen Ahti atraimineen pelmahti markkinoimaan kaupunkia. Markkinointia ja talousponnisteluja naapurimme tarvitseekin kipeästi. Elinvoimainen ja vahva Mikkeli olisi meille naapureillekin parasta. Kaupunki tarvitsisi rakenteisiin meneviä päätöksiä. Kovin suuria ennustajan lahjoja ei tarvita, jos väitän, että ainoaksi päätökseksi jää tuloveron nostaminen prosenttiyksiköllä. Sellaista se on, kun poliitikot päättävät, siinä unohtuu kokonaisuus.

Yksi median nostattama hypetys taitaa hiljalleen laantua, nimittäin keskustelu maakuntajaosta. Sitäkään tuskin olisi syntynyt, ellei media olisi tarttunut Puumalan kunnanjohtajan Hildenin syöttiin. Hilden kirjoitti ensin muutaman maakuntalehden yleisönosastossa ajatuksiaan Saimaan maakunnasta, ja media ryhtyi hehkuttamaan asiaa. Tätä lehtien hypetystä tuskin olisi tapahtunut, jos kirjoittajana olisi alun perin ollut tavallinen poluntallaaja, Peräkylän Paavo.

Eräällä paikallispoliitikollamme oli aikoinaan tapana todeta, että voihan se olla niinkin, mutta voihan se olla näinkin, että Etelä-Savon kolmanneksi pienimmäksi kunnaksi, Enonkosken ja Pertunmaan jälkeen, elokuun lopulla pudonneen Puumalan johtaja jo petailee omia asemiaan Etelä-Karjalan tulevassa maakuntajohtajapelissä. Puumalan pubivisoissa asiaan saatetaan saada lisävalaistusta, tai sitten ei.

Mutta katsotaan noita väestötilastoja tarkemmin. Alkuvuoden, tammi-elokuun, tilastot ovat hirvensalmelaisittain mukavaa luettavaa. Olemme ainut kasvukunta koko Etelä-Savossa. Meidän lisäksi muuttovoittoisia olivat Pertunmaa ja Sulkava. Kovin suuriin hurraa-huutoihin tilasto ei anna aihetta, mutta iloitaan niistä murusista, joita sieltä löytyy. Ja oman kuntamme 20 asukkaan muuttovoitosta.

Kohti uusia haasteita

Väittäköön kourallinen paikallisia kokoomuslaisia ja demareita mitä tahansa, Hirvensalmi on hyvä paikka. Se on monissa tutkimuksissa ja kyselyissä todettu. Hirvensalmen rikkaus on varmasti se, että olemme sopivan kokoinen yhteisö, jossa on mahdollisuus tulla kuulluksi, emmekä huku näkymättömiin. Kuntaamme arvostetaan myös ympäristökunnissa, vaikka oppositiokellokkaat muunlaista kuvaa pyrkivätkin välittämään.

Arvostan itse sitä, että tunnen kylänraitilla suuren osan vastaantulijoista, ainakin kasvojen perusteella. Asuinympäristöni on väljä ja viihtyisä, ja kauniissa järvimaisemassa voin harrastaa monipuolisesti vapaa-aikana. Kaupan palvelut ovat mielestäni myös riittävän monipuoliset. Ainakin minulle, jolle kaksi ruokakauppaa riittää oikein mainiosti ja joka astuu vaatekauppaan vain naisväen vaatimuksesta. Ja meillähän on Puulan paras terassi, minkä olen tänä kesänä useasti todennut. Lisäksi olemme sopivan, etäällä tai lähellä, Mikkelin ”ruuhkista” ja ”vilinästä”.

Kuluva valtuustokausi on edennyt jo yli puolivälin. Kesän lomat on vietetty ja luontokin kääntyy hiljalleen ruskan puolelle. Kuntasektorikin palaa normaaliin työrytmiin, ja päätettäväksi saamme kuntamme kannalta merkittäviä ja tärkeitä hankkeita ja asioita. Meidän on kyettävä tekemään rohkeita ratkaisuja kuntamme pitämisessä elinvoimaisena, ja toisaalta huolehdittava, että kuntamme talous pysyy kunnossa.

Kuntamme on kulkenut pitkään myötätuulessa. Fiksusti luovimalla kuntamme pystyy tarjoamaan tulevaisuudessakin hyviä palveluja ja asukkailleen miellyttävän asuinympäristön. Tästä tulevaisuuden vahvasta uskosta on oivana esimerkkinä tuleva päiväkoti. Tämä lähes parin miljoonan investointi tulee olemaan vetovoimatekijä ja tarjoaa paljon mahdollisuuksia täällä jo oleville ja tänne muuttaville lapsiperheille.

En tiedä, millaiseksi valtuustokauden toinen puolikas muodostuu. Onko se yhtä repivä kuin koko edellinen valtuustokausi ja kuluvan kauden ensimmäinen puolikas, jotka olivat varmasti raskasta aikaa kaikille. Koko homma oli mennä suoraan sanottuna päin sitä, ja vain muutaman luottamushenkilön takia.

Menneen kahden vuoden aikana joukosta ovat erottuneet ne, joiden kanssa yhteistyö toimii, ja ne, joiden kanssa luottamusta ei synny. Yhdessä voisimme tietysti olla paljon vahvempia. Kokoomus ja demaritkin voisivat keskittyä keksittyjen puutteiden ja jatkuvan haastamisen sijaan asioiden kehittämiseen. Mutta toimiihan tämä päätöksenteko ilman heitäkin, kun meillä muilla on riittävästi näkemystä ja yhteistyön avaimet, joilla pidämme kuntamme hyvällä tiellä.

Miten käy muille, jos Mikkeli kaatuu?

Mikkelin seudun kuntakentän kuulumiset ovat viime aikoina olleet synkkiä Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän, Essoten takia. Kaikki omistajakunnat ovat vakavassa taloussillassa kuntayhtymän aivan hurjan menokehityksen edessä.

Tilanne on aivan käsittämätön. Keväällä kunnat vaativat kuntayhtymälle 309 miljoonan euron menoraamia. Neuvottelujen jälkeen sovittiin menokehykseksi 315 miljoonaa. Ilmassa oli ehkä hienoista optimismia, että Essoten menokehitys saataisiin vihdoinkin järkevälle ja kuntien taloutta kestävälle perustalle.

Toisin kävi, nyt Essoten menojen arvioidaan olevan tänä vuonna jo noin 335 miljoonaa euroa. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, summa paisuu vielä tuosta.

Tällaiset Essote-uutiset eivät ole tervetulleita yhdellekään kunnalle. Hirvensalmen talous on ollut vahva, mutta ei sekään kestä tällaista sote-eurojen rumbaa. Tammi-heinäkuun aikana sote-menomme ovat kasvaneet viime vuoden vastaavasta ajankohdasta reilulla miljoonalla eurolla. Mihin tuo miljoona on uponnut?

Etelä-Savon keskuksessa, Mikkelissä, kaupungin viranhaltijoiden ja päättäjien vinkkelistä tilanne on vieläkin meitä hankalampi. Mikkelissä painitaan aivan eri mittakaavan talousongelmien parissa. Vahva Mikkeli olisi kaupungin ympäristökunnillekin voimavara. Jos Mikkelin talous sakkaa, miten käy muiden?

Essoten synnyttämien talousongelmien lisäksi naapurista kantautuu myös muitakin synkkiä asioita. Tammi-heinäkuun aikana Mikkelin asukasluku on vähentynyt yli 400 henkilöllä. Muuttotappio on reilut 300 henkeä.

Hirvensalmen vinkkelistä tuoreimmat asukastilastot ovat mukavaa luettavaa. Maakunnan kunnista olimme ainoa kunta, jonka asukasluku on säilynyt viime vuodesta ennallaan, ja muuttoliike oli kääntynyt voitoksemme kahdeksan henkilön verran. Kesä on tuonut kuntaamme muutamia nuoria lapsiperheitä, ja Elomaan koulullekin alun toistakymmentä uutta oppilasta. Luvut ovat pieniä, mutta niistäkin kannattaa iloita, kun katselee muiden kuntien miinusmerkkisiä tilastoja; Kangasniemi -50, Mäntyharju -75, Pertunmaa -14, Puumala -42, Mikkeli -406.

Kunnanhallitus palaa kesätauolta ensi maanantaina, 2.9. Uusi vuoropäiväkoti on edennyt hankeselostusvaiheeseen, joten pääsemme heti isojen asioiden ja yhden kuntamme tärkeän vetovoimatekijän äärelle.

Kesäkuussa hallituksen viimeisimmässä kokouksessa vaikutti siltä, että mielialat olivat toiveikkaampaan ja yksituumaisempaan suuntaan, ainakin keskustassa ja edustamassani ryhmässä. Se on hyvä pohja jatkaa kehittämistyötä.

Ilta ehtii

Suomen kesässä on nähtävää ja koettavaa sekä paljon osaamista. Sunnuntaina 18.8. tieni vei Kouvolaan, Veturimiehenraitti 5:ssä olevaan museokortteliin. Pikkuruisen mökin pihapiiristä löytyy Mikä?-teatterin idyllinen, satakunta katsojaa vetävä katsomo ja pieni näyttämö.

Istun kesäteatterin katsomossa ja odotan pian alkavaa esitystä. Paikalle minut houkutteli tyttäreni, joka halusi lähteä katsomaan esitystä, jossa näyttelee hänen hyvä ystävänsä.

Kyseessä on muutaman henkilön harrastajateatteriryhmä. Iloitsen erityisesti siitä, että joukosta löytyy myös hirvensalmelaista teatteriosaamista, josta on saatu nauttia aikoinaan myös Tuukkalan kylän iltamissa. Emilia Kiesilä esittää Anja Tiaisen käsikirjoittamassa Ilta ehtii -näytelmässä näytelmän päähenkilön Esterin tytärtä Hannaa. Emilia on myös toisessa roolissa hoitokodin vanhuksena Hilmana.

Sunnuntai-iltapäivän aurinko paistaa täpötäyteen katsomoon. Lämmön lisäksi yleisö saa nauttia herkullisesta kesäteatterista. Ajankohtaisesta aiheesta on onnistuttu tekemään ajoittain naurattavaa draama-komediaa, draamaa, joka saa jopa mieskatsojienkin pyyhkimään kostuneita silmäkulmiaan.

Mietin, eikö Hirvensalmellekin voisi syntyä vastaavanlaista harrastajateatteritoimintaa? Olihan sitä aikoinaan, mutta toiminta on jostain syystä hiipunut. Pitäjästä löytyy teatterin harrastajia, ainakin muutamia heistä esiintyy ainakin Koirakiven, Mäntyharjun ja Ristiinan kesäteattereissa. Joku nuorikin kertoi paikallislehden haastattelussa pyrkivänsä teatterikouluun. Siinä olisi jo hyvä perusta hirvensalmelaiselle kesäteatteritoiminnalle.

Tietysti tämäkin vaatisi yhteen hiileen puhaltamista.

Etelä-savolainen yleisurheilu on lopun partaalla?

Olen saanut seurata aitiopaikalta neljännesvuosisadan ajan etelä-savolaista yleisurheilua valmentajana, huoltajana ja erityisesti urheilevien lasteni isänä. Kun nyt olen hiljalleen siirtymässä aitiostani sivummalle, ikäväkseni voin todeta, että Etelä-Savon yleisurheilu on isojen haasteiden edessä. Jos ei tapahdu ihmeitä, maakunnan kentät tyhjenevät kokonaan yleisurheilevista lapsista ja nuorista muutamassa vuodessa.

Merkit yleisurheilun harrastajien määrän hiipumisesta olivat ilmassa jo 1990-luvun lopulla. Kentillä se näkyi selkeimmin poikien harrastajamäärässä. Moni poika valitsi helpomman tien, joukkuelajin. Kuluvalla vuosituhannella urheilukentät ovat tyhjentyneet vauhdilla. Vielä 1990-luvulla sisulisähuipentumassa (9-15-v.) ei päässyt mitaleille vaikka teki A-luokan tuloksen. Nyt mitaliin riittää pelkkä osallistuminen kisaan. Toki jokainen tänäkin kesänä huipentumaan osallistunut ja mitalin sieltä pokannut on mitalinsa ansainnut, mutta tämäkin kuvastaa sitä katoa, mikä yleisurheilussa on tapahtunut.

Tällä hetkellä yleisurheilun valopilkut Etelä-Savossa ovat harvassa. Vuosituhannen alun nousuhuuma on taittunut aivan ihmeelliseksi hiljaiseloksi Pieksämäellä ja Ristiinassa. Kangasniemellä on kuljettu aina omia polkuja yleisurheilussa, ja taitavat tanssit olla siellä pääasia. Mäntyharjulla yleisurheilu ei ole jostain syystä saanut jalansijaa sitten 1990-luvulla maamme parhaisiin kuuluneen pikajuoksijan Ari Pakarisen vuosien.

Pienemmissä kunnissa yleisurheilu on ollut aaltoliikettä, näin myös täällä Hirvensalmella. Nyt olemme aallon pohjalla. Mikkeli ja Savonlinna vielä sinnittelevät ja pitävät jollakin tasolla etelä-savolaisen yleisurheilun mainetta yllä. Mutta miten kauan, jos sitä peräänkuuluttamaani ihmettä ei tapahdu.

Samaan aikaan, kun harrastajamäärät ovat pudonneet, mahdollisuudet yleisurheilun harrastamiseen ovat parantuneet. Kunnat ovat kiitettävästi panostaneet liikuntapaikkojen luomiseen ja kenttien kunnostamiseen. Kukaan ei voi sanoa, etteikö voisi harrastaa yleisurheilua. Hyvät puitteet, osaavia valmentajia ja ohjaajia löytyy Etelä-Savon joka kolkasta.

Perheet ja lasten vanhemmat ovat avainasemassa, kun harrastajamääriä halutaan nostaa. Neljä-viisi-vuotiaat lapset tulevat seurojen järjestämiin urheilukouluihin, jos vanhemmat heidät tuovat. Me aikuiset ohjaamme lapsemme harrastusten pariin tai sitten emme ohjaa. Se on arvovalinta, ja mielelläni näkisin, että yleisurheilu ja lasten liikunta yleensäkin kuuluisi vanhempien valintoihin.

Asfaltti-ihottumaa

Sain kokea uusia liikunnallisia elämyksiä keskiviikkona, kun kuntamme eri puolilla järjestettiin Hyvän Mielen liikuntatempauksia. Kunnantalon takapihalla pelattiin leikkimielinen sählyturnaus, johon allekirjoittanutkin sai mahdollisuuden osallistua. Turnauksen jälkeen vertavuotavaa polvea kotona paikkaillessani totesin, että sähly on kova laji varsinkin kun sitä pelaa asfaltilla ja mailan varressa hääräilee ensikertalainen.

Kaikkiruokaisena liikunnan ystävänä sitä haluaa kokeilla kaikkea, missä vaan jalat pysyvät tukevasti maan pinnalla. Nyt ne pysyivät liiankin hyvin. Pelin tiimellyksessä tulin heittäneeksi yhden kunnon kuperkeikan, jonka seurauksena polvi aukesi, kyynärpäihin tuli asfaltti-ihottumaa ja kolautin pääni kentän reunukseen – tosin aika lempeästi, mutta menivätpähän palikat päässäni kohdalleen, toivottavasti. Kotona haavojani paikkaillessa naisväki huomautti, että pitkääkö sitä aina olla täysillä mukana.

Juuri ennen törmäystäni olin laukonut pallon vastustajan maaliin. Muistaakseni veivasin pallon jutimaiseen tyyliin ylämummoon. Se oli turnaukseni ainoa laukomani täysosuma, jos minä sen todella tein.

Turnaukseen oli haastettu mukaan myös luottamushenkilöiden joukkue. Kolmea Hyvän Mielen liikkujaa ei tästä porukasta saatu kokoon. Onneksi paikalle tuli kaksi peruskouluikäistä poikaa, jotka tuurasivat oikein mainiolla tavalla päättäjäpulaa. Näin pääsi vaarikin kentälle heilumaan mailoineen ja heittämään kuperkeikkojaan.

Voittoja ei joukkueellemme tullut, mutta nuorten ansiosta joukkueemme pelasi upeasti. Lähes ammattilaisia vastaan maalin ja parin tappiot olivat hienoja suorituksia. Turnausvoiton vei ansaitusti ex-keihäänheittäjämestarin Mika Paajasen kipparoima Panttereiden joukkue. Toiseksi pallotteli Katrin, Hannun ja Teemun muodostama kunnan työntekijöiden joukkue, ja kolmas oli Hatsinan naisten joukkue.

Iso kiitos ensikertalaisen sählääjän saamista naarmuista kuuluu kuntamme nuorisotoimen puuhaihmisille ja Etelä-Savon Liikunnalle. Kyseiset tahot toteuttivat yhteistyökumppaneina olleiden seurojen kanssa liikunnallisia tapahtumia eri puolilla pitäjää. Tapahtumat tavoittivat yli 200 osallistujaa. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen ja kohti uusia kuperkeikkoja, sillä kannattaahan tätä perinnettä ilman muuta jatkaa.

Päätoimittaja ampui räkäpäällä jalkaansa

Paikallislehtemme Hirvensalmelaisen torstain 20.6. pääkirjoituksessa varoiteltiin somessa tapahtuvista ylilyönneistä. Samalla kehotettiin miettimään kahdesti, mitä aikoo kirjoittaa. Perusteettomaan ja loukkaavaan tekstiin ei aina tarvita somea, joskus riittää pelkkä kynä, kun se on osaamattomissa käsissä.

Hirvensalmelaisen päätoimittaja Jarno Laatikainen kirjoittaa maanantaina 17.6. pidetyn valtuustonkokouksen uutisessa täysin puppua ja perätöntä. Joku voisi jopa kokea kyseisen tekstin loukkaavana.

Laatikainen kirjoittaa: ”Kunnanhallituksen kokoonpano pysyy sen sijaan ennallaan. Ryhmien esitykset valtuuston ja hallituksen nimitysten suhteen sopivat lähes täydellisesti yksiin. Vain ItsenäinenKuntaLiikkeen esitys valtuuston varapuheenjohtajasta jäi isompien ryhmien eli keskustan sekä kokoomuksen, sdp:n, kd:n ja perussuomalaisten muodostaman liittoutuman jalkoihin.”

Valtuuston kokousta lehtereillä seurannut päätoimittaja näyttää nukahtaneen päätöksenteon aikana, koska hänen kirjoittamansa teksti ei pidä paikkaansa. Täytyy myös ihmetellä päätoimittajan mielikuvitusta, että hän on saanut naputeltua tuollaista tekstiä valtuuston kokouksesta.

Edustamani ItsenäinenKuntaLiike ei tehnyt valtuustossa minkäänlaista esitystä valtuuston puheenjohtajistosta. Keskustan Seija Väisänen esitti puheenjohtajaksi Mynttistä ja toiseksi varapuheenjohtajaksi Kekkosta. Kokoomuksen Pirkko Luntta esitti ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi Heinikaista. Tässä olivat esitykset, jotka hyväksyttiin äänestyksittä.

Asia, joka minua myös Laatikaisen kirjoituksessa ihmetyttää on se, kun hän puhuu perussuomalaisista. Tietääkseni kuntamme valtuustossa ei istu tällä hetkellä ainuttakaan persua. Jouni Kuitunen vaihtoi muistaakseni ryhmää ja edustaa nykyään Sininen Tulevaisuutta.

Valtuuston puheenjohtajisto ja kunnanhallitus valittiin siis äänestyksittä. Mielestäni osa valinnoista olisi voinut osua paremminkin kohdalleen. Tällä kertaa meillä oli edessämme ”Mission impossible”. Vaihtoehtojen, ja etenkin hyvien sellaisten puuttuessa, on tyydyttävä tähän.

Aurinkoista juhannusta!

Jonotuspäivä

Sanotaan, että suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Luulin jo, että olisimme viisastuneet noista ajoista, ja että tuo toteamus ei enää pitäisi paikkaansa. Varsinkaan täällä Hirvensalmella, kunnassa, jonka asukkaat olivat jo 1990-luvulla lähes yksimielisesti äänestäneet kuntaliitossuunnitelmatkin kumoon. Oltiinko silloin viisaampia kuin nyt?

Ei tästä ole kovin kauan aikaa, kun päätimme oman lähes sata vuotiaan osuuspankkimme tulevaisuudesta. Silloin ei uskottu, mitä tuleman pitää, vaan kuunneltiin herroja ja pankin väkeä, kuten sosialistisessa neuvostotasavallassa aikoinaan oli tapana.

Enemmistön mielestä oma pankkimme sai mennä ja liittyä isoon ja komeaan, koska silloin luvattiin kaikkea hyvää ja paljon parempaa. Pankin johto kävi kylänraitilla takki auki ja kassit täynnä lupaamassa kuuta taivaalta, jos liitymme isoon ja suureen.

Mutta mitä jäi käteen, muuta kuin suuret lupaukset, ei oikein mitään muuta, saipahan joku kuitenkin palkkioksi paikan ison ja suuren luottamuselimissä. Saihan sosialismikin kadotettua makkarasta lihan, kahvista maun ja voista rasvan, joten siellä meni vielä meitä heikommin, mutta ei se paljon lohduta.

Jotain saimme vastineeksi, kun iso ja suuri pankki-mörkö palautti meidät jonotusaikaan. En tiedä kumpi ehti ensiksi tuon jonotuksen kanssa, pankki-mörkö vai seurakunnan leipäjono, vai oliko se sittenkin Essote. Tyhjä pankkipiha täyttyy enää tiistaisin ja torstaisin autoista. Sisällä jonotetaan, jos jotain palvelua vielä saisi. Ovi käy vielä jonkin aikaa, kunnes se suljetaan lopullisesti.

Eikä tässä vielä kaikki. Muutamat pankkifuusiota kannattaneet ovat nyt todenneet ja olalle oikein tulleet taputtelemaan, että olitte silloin oikeassa, kaikki meni. Olen neuvonut kertomaan tämän pankin nykyiselle johdolle, ja varmuuden vuoksi antanut pankin palvelunumeron, johon voisi purkaa mielensä, jos sieltä joku vastaa. Nyt ei enää näy pankkisetiä ja –tätejä kylänraitilla, joille voisi purnata, ja taitavat kassitkin olla tyhjiä.

Kun kaikki menee kunnolla poskelleen, niin naapuri vielä kehtaa kääntää veistä haavassa. Hämeen rajamailla huopailevan Pertunmaan pankin omistajat antoivat fuusiosedille ja –tädeille rukkaset, ja päättivät pitää oman pankkinsa itsenäisenä. Pankin johdolle se tuli kuulema yllätyksenä.

Isot ylävitoset sinne naapuriin.

Vuosipäivä lähestyy

Yksi elämäni merkkipaaluista lähestyy hyvää vauhtia. Kesäkuun ensimmäinen päivä 2018 pääsin eläkkeelle. Eläkepäiviä tulee siis aivan pian vuosi täyteen. Vapaa-aikani on eläköitymiseni ansiosta lisääntynyt. Ja näkeehän tuon myös lompakosta. Päivääkään en ole katunut, että siirryin eläkkeelle heti kun se oli mahdollista.

Nyt voin toteuttaa niitä unelmia, joihin ei ole aiemmin ollut mahdollisuutta. Joku haaveilee Lapinmatkasta. Omat unelmani ovat kuitenkin arkisempia. Norjaan olisi mukava muuttaa, ja tulla kuuluisaksi maalariksi.

Olen ajatellut tehdä kotini pihamaasta tanskalaisen puutarhan. Se on ollut jo nuoruuteni haave. Olin 16-vuotias kun teimme koulumme kanssa luokkaretken Tanskaan. Tanskalaisten omakotitalojen puutarhat jäivät linja-auton ikkunasta katselleen nuoren pojat mieleen lähtemättömästi. Niissä oli jotain villiä ja vapaata, mutta kuitenkin jotain aivan lumoavaa.

Kaksi muuta haavettani liittyvät syntymäkaupunkiini Mikkeliin. Minulla on siellä kaksi ”korkkaamatonta” paikkaa, Toriparkki ja Jukureiden jääkiekkopeli. Vaikka olen ikäni ollut jollain tavalla mukana liikunnan ja urheilun parissa, niin yhtäkään jääkiekkopeliä en ole vielä käynyt katsomassa. Toriparkkia en ole tarvinnut, sillä vapaata ja maksutonta parkkitilaa on löytynyt aina Mannerheimintien varrelta.

Kuten kirjoitin urheilu on ollut aina osa minua. Liikunta tulee olemaan aina osa elämääni, mutta kaikki muu sen ympärillä jää. Nyt olen vihdoin päässyt eroon kaikesta ohjaamisesta ja valmentamisesta, jotka ovat kyllä tuottaneet monia ilon hetkiä ja lähtemättömiä muistoja.

Viime kesänä vedin Mäntyharjun säbälle fysiikkaharjoituksia. Pitkästä aikaa nautin ohjaamisesta hyvässä ryhmässä ja jopa innostuin itsekin. Tänä kesänä kuitenkin kieltäydyin. Joskus on vain luovuttava hyvistäkin asioista – oltava sopivalla tavalla itsekäs. Omassa urheiluseurassani toimin vielä tämän kesän, mutta syksyllä jäävät sihteerin ja kaikki muut seuratehtävät. Omasta tekemisestäni on tullut väkinäistä pakkopullaa. Tekemisen pitää olla sellaista, että siitä nauttii. Jos innostus ja kipinä sammuvat, on aika siirtyä pois.

Ajattelin ensin, etten kirjoittaisi mitään kuntapolitiikasta, mutta vuosipäivä lähestyy siinäkin. Kuluvaa valtuustokautta on vierähtänyt jo kaksi vuotta ja 17.6. valtuustossa valitaan puheenjohtajisto ja kunnanhallitus seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Elämme siis mielenkiintoisia aikoja. Odotan, että hallituksen pöydän ympärillä nähdään uusia kokoomus- ja demarikasvoja. Se olisi kaikille parasta.

Ensi syyskuussa muuten tulee seuraava merkkipäivä. Silloin tulee kunnalliselämässä kuluneeksi vuosikymmen. Mutta arvatkaapa mistä?

Kadotetun Essote-kukkaron etsintä jatkuu

Länsi-Savossa 28.4. julkaistussa mielipidekirjoituksessa ylistettiin, kuinka taloudellisesti ja tehokkaasti Essote-kuntayhtymä toimii. Samassa kirjoituksessa leimattiin omistajakuntien vaatimukset kuntayhtymän talouden tasapainottamisesta poskettomiksi.

 

Tilastot kertovat, että Essote on maamme yhdeksänneksi tehottomin kuntayhtymä. Vuonna 2017 Essote-kunnissa rahan meno oli 3 727 euroa asukasta kohti, 15 prosenttia valtakunnan keskiarvoa kalliimpaa.

 

Essoten taloudellisuus on siis aivan toisenlainen, mitä julkisuudessa viestitetään. Jos kuntayhtymä olisi taloudellisesti toimiva, niin tähänkään kirjoitukseeni ja omistajakuntien suureen eurohuoleen ei olisi tarvetta.

 

On surullista katsoa mihin Essote on terveydenhuoltomme ajanut, ja tämä herättää kysymyksiä. Onko Essotessa menty liian huolettomasti investoinneissa ja tehty vääriä henkilövalintoja? Onko Essotella suuri ja raskas organisaatio? Onko Essoten tapana ollut sijoittua kalliisiin kaupunkikeskustassa oleviin tiloihin omistajia kuulematta? Siirtävätkö Essoten päättäjät ongelmia vain eteenpäin?

 

Ongelmien taustalla ovat ainakin omistajien vaikutusmahdollisuuksien ja Essoten johdon osaamisen puutteet. Olen aistivinani, että Essote on ollut haluton tekemään todellisia päätöksiä. Viikoittain saamme myös lukea Essoten poukkoilevista suunnitelmista, jotka nykyisessä sote-tilanteessa tuntuvat arveluttavilta.

 

Kunnat ovat antaneet Essotelle avoimen lompakon, oma kuntani, Hirvensalmi 63 prosenttia varoistaan. Essote on ollut kauppias, joka on saanut päättää mitä ostetaan. Essote on käyttänyt tilaisuutta ja ottanut irti, minkä on saanut. Eikä sekään tunnu riittävän.

 

Omistajakunnissa on havahduttu, että kokonaisuus ei ole enää vallassamme. Tärkeää on nyt saada tuo kadotettu lompakko takaisin. Omistajaohjauksessa on nähdäkseni ainut pelastus.

 

Essoten ja sen omistajakuntien edustajien yhteinen palaveri tiistaina 14.5. tuotti kuitenkin pettymyksen. Odotin ”selviytymiskokoukselta” ja sitä seuranneilta toimenpiteiltä tiukempia tulevaisuuden linjauksia kustannuskehityksestä. Ongelmia siirretään vain eteenpäin, kun ja jos Essotelle annetaan mahdollisuus alijäämien tekemiseen.

 

Mustat pilvet Essoten ja sen omistajakuntien yltä eivät ole poistuneet, eikä luottamustakaan ole vielä saavutettu, vaikka julkisuudessa toisin annetaan ymmärtää. Toivoa sopii, että nyt Essotelle annettu aikalisä jää viimeiseksi ja kesäkuussa saadaan aivan oikeita päätöksiä aikaiseksi. Tilanne ei voi jatkua nykyisen kaltaisena. Kunnilla ei ole siihen varaa.

Hirvensalmella on vahva tahtotila panostaa lapsiperheisiin

Syntyvyyden lasku koettelee Etelä-Savoa ja koko Suomea. Vastikään julkaistu alkuvuoden väestötilasto kertoo, että koko maakunnassa syntyi tammi-maaliskuun aikana vain 210 lasta. Maakunta menetti kolmen kuukauden aikana 518 asukastaan. Suurin menettäjä oli Mikkelin seutu 236 hengellään. Maakunnan kunnista Hirvensalmi oli ainoa, jonka väkiluku kasvoi.

Maakunnan ja etenkin Mikkelin seudun näkökulmasta kehitys on todella huolestuttava. Viime vuosina väestökato on iskenyt kovasti Savonlinnan seudulle. Onko nyt käymässä niin, että linnakaupungin negatiivinen kehitys on pysähtymässä ja se rantautuu maakunnan läntiseen osaan ja päämajakaupunkiin?

Kunnat ymmärrettävästi haluavat lisää lapsia, sillä uudet veronmaksajat ovat edellytys palveluiden ylläpidolle ja kuntien elinvoimalle. Syntyvyyttä on kuitenkin vaikea lisätä poliittisilla päätöksillä. Vielä vaikeampaa on houkutella ihmisiä muuttamaan pieniin kuntiin synnyttämään.

Esimerkiksi vauvasta maksettava raha lienee mukava houkutin niille perheille, jotka muutenkin harkitsevat lapsen hankkimista ja asuvat jo sitä maksavissa kunnissa. Uusia asukkaita se tuskin kiinnostaa, eikä sillä syntyvyyttä pelasteta. Ihmiset pakkautuvat suuriin keskuksiin, eikä kaupungistumiskehityskään pysähdy vauvarahoilla.

Päättäjät, hallitustunnustelija Antti Rinnettä myöten kannustavat nuoria aikuisia synnytystalkoisiin ja kauhistelevat lapsikatoa. Olisiko kauhistelun sijasta ehkä aika hyväksyä muuttuva tilanne ja pohtia, miten maakunta ja koko maa selviää, kun lapsiluku laskee.

Muutama vuosi sitten Hirvensalmella syntyi lähes 20 lasta. Runsaan parintuhannen asukkaan väestöpohjan kunnallemme lapsimäärä oli suorastaan huikea. Tänä vuonna kunnassamme tavoitellaan toista ääripäätä, sillä toistaiseksi syntyvyys näyttää nollaa.

Tästä huolimatta emme ole jääneet voivottelemaan tilannettamme, vaan kunnassamme on vahva tahtotila panostaa lapsiperheisiin. Uuden päiväkodin suunnittelu on hyvässä vauhdissa. Kunnassamme aiotaan ottaa käyttöön lasten kotihoidon tuen kuntalisä ensi vuoden alusta. Pohdinnassa on myös avoimen varhaiskasvatuksen kokeilun käynnistäminen uuden päiväkodin valmistuttua.

Hirvensalmella uskomme, että hyvät varhaiskasvatuksen ja koulun palvelut ovat paras tapa houkutella lapsiperheitä. Muunkin Etelä-Savon kannattaisi ottaa meistä mallia, sillä surkuttelemalla asiat eivät parane.

 

Valtuustoaloite avoimen varhaiskasvatuksen kokeilusta

Hirvensalmi – ItsenäinenKuntaLiikkeen kunnanvaltuutetut Juhani Manninen, Seppo Kovanen ja allekirjoittanut jättivät viime valtuuston kokouksessa 29.4. aloitteen avoimen varhaiskasvatuksen kokeilusta Hirvensalmen päiväkodissa.

Esitämme, että Hirvensalmen kunnassa käynnistetään uuden päiväkodin valmistuttua kokeilu avoimen varhaiskasvatuksen toteuttamisesta. Avoin päiväkotitoiminta täydentäisi kunnan vahvaa panostusta hirvensalmelaiseen varhaiskasvatustoimintaan ja lisäisi kunnan vetovoimaa lapsiperheiden keskuudessa.

Avoimen päiväkodin toiminta olisi tarkoitettu hirvensalmelaisille alle kouluikäisille lapsille, jotka eivät ole kunnallisessa päivähoidossa sekä heidän vanhemmilleen.

Avoimien päiväkotien toiminta perustuu aktiiviseen ja mukavaan yhdessäoloon. Lapset saavat harjoitella vuorovaikutustaitoja ryhmässä sekä kokea iloa ja elämyksiä erilaisissa toiminnoissa. Samalla pienten lasten vanhemmilla on mahdollisuus tavata toisiaan ja saada vaihtelua arkeen.

Avoimen päiväkodin painopistealueet voisivat esimerkiksi olla leikki, liikunta, musiikkikasvatus, vanhemmuuden tukeminen ja ulkoleikit. Avoimen päiväkodin toiminta-ajatuksena on täydentää kunnan muita päivähoitomuotoja tarjoamalla perheille erilaista ohjattua viriketoimintaa sekä lapsen kasvua tukevaa toimintaa.

Esittämäämme kokeilua voisi toteuttaa uuden päiväkodin tiloissa esimerkiksi kahtena aamupäivänä viikossa.

Esimerkiksi puolen vuoden kokeilujakson jälkeen palvelun käyttöä, tarpeellisuutta ja jatkoa arvioitaisiin uudelleen.

Essote on saatava omistajiensa ohjaukseen

Lehtiä lukiessa syntyy vaikutelma, että Essote olisi tehokas, taloudellinen ja jopa Suomen parhaimpia kuntayhtymiä. Asian oikea laita ei välttämättä ole näin. Essoten jäsenkunnat ovat jo pidemmän aikaa seuranneet kuntayhtymänsä villiä menoa hämmennyksen vallassa.

 

Kuntien kannalta suurimpana ongelmana on se, ettei Essoten valtuustossa päätetty budjetti pidä, vaan vuotaa kuin seula. Omistajakunnat ovat viestittäneet tästä huolesta lukuisia kertoja Essoten johdolle. Omistajien huoli on toistaiseksi kaikunut kuuroille korville.

 

Kunnissa samoin kuin valtiolla vuotuinen talousarvio on sitova. Vain hyvin painavista syistä voidaan käyttää lisätalousarviomenettelyä. Essoten toiminnan rahoittaminen alijäämiä turvottamalla ei omistajakunnissa enää kauan vetele. Essotessa näyttää kuitenkin olevan helppoa pelata alijäämillä. Kun ensin budjetoidaan 5 miljoonan euron alijäämä, joka yhtäkkiä paisuu 8 miljoonaan ja lopulta 15 miljoonaksi, tuntuu kuin millään ei olisi väliä. Kentällä alkaa olla paniikki, ja nyt tarvitaan nopeita suunnanmuutoksia.

 

Nykyinen tilanne kuvastaa täydellistä luottamuksen ja avoimuuden puutetta Essoten johdon ja kuntapäättäjien välillä. Essoten johdolta on puuttunut osaamista luottamuksellisen ja avoimen ilmapiirin luomiseksi ja ylläpitämiseksi jäsenkuntien ja sen välillä tai sen merkitystä ei ole ymmärretty. Asetelma näyttää nyt siltä, että Essotessa ajatellaan, että sen tarvitsee vähät välittää omistajakuntiensa talous- ym. ohjailusta.

 

Tämän olen kirjoittanut aiemminkin, että Essote on perustettu hoitamaan jäsenkuntiensa sote-palvelujen järjestämistä ja voisi luulla, että omistajien toivomalla tavalla ja ohjauksessa. Kun jäsenkunnat ovat Essoten perustaneet ja sopimukset luoneet, on niillä varmaan mahdollisuus yksimielisellä päätöksellä myös sopimuksia muuttaa. Omistajien ääni on saatava kuulumaan Essoten päätöksentekoelimissä. Jos se edellyttää perussopimuksen muuttamista tai Essoten johdon vaihtamista, tehtäköön niin.

 

Olen ymmärtänyt, että omistajakunnissa on yhteinen tyytymättömyys Essoteen ja vahva halu muutokseen. Tarvitaan siis vain toimenpiteitä.

Kokoomus ja paha olo

Olemme saaneet Länsi-Savosta ja omasta paikallislehdestämme Hirvensalmelaisesta lukea vähän väliä negatiivisia uutisia kuntamme päättäjien eripuraisuudesta, jonka keskiössä ovat olleet aina kokoomuksen ja demareiden kunnallispoliitikot. Olemme voineet lukea myös niistä lukuisista valituksista, joita nämä ryhmiään johtavat henkilöt ovat tehneet, ja jotka eri oikeusasteet ovat järjestelmällisesti hylänneet. Pöytäkirjoista löytyy heidän tekemiään eriskummallisia esityksiä, jotka ovat päätöksenteossa systemaattisesti kaatuneet. Eriävien mielipiteiden määrä on lukematon. Hallituksen puheenjohtajasta ja kunnanjohtajasta on jopa tehty rikosilmoitus, joka poliisin tutkinnassa osoittautui odotetusti aiheettomaksi.

Tällainen toiminta tuntuu allekirjoittaneesta hälyttävältä ja haluan aivan ensimmäiseksi todeta, ettei tämän kirjoitukseni motiivina ole poliittiset syyt.

Olen jo aiemmin ilmaissut arvostukseni kunnanhallituksen puheenjohtajaa Heikki Liukkosta (kesk.), hallintojohtaja Anne Matilaista ja kunnanjohtaja Seppo Ruhasta kohtaan. He ovat osoittautuneet yrittäviksi ja kunnan etuun tähtääviksi henkilöiksi. Mielestäni he ovat sitoutuneet tekemään hartiavoimin työtä Hirvensalmen ja sen nykyisten ja tulevien asukkaiden hyväksi.

Olen näiden muutaman luottamushenkilövuoteni aikana havainnut, että mainittu kolmikko on joutunut kokemaan kunnan kehittämistyössään rankaa vastustusta ja vastaan asettumista kokoomus-demarikaksikon taholta. Olen saanut sen kuvan, että tämä vastassaoleminen on systemaattista ja tietoista. Jokainen voi arvailla tai itse päätellä, mihin tällaisella toiminnalla tähdätään. Onko meillä ikään kuin maantapa, hirvensalmelaisen poliittisen opposition kulttuuri, että kyvykkäistä henkilöistä halutaan eroon?

Kun vielä valittaen totean tapahtuneen ja pikkulapsen silmin ilmettelen tätä opposition ihmeellistä peliä, niin toivon, että työ, jota me muut olemme kuntamme eteen tehneet jatkuisi yhtä tarmokkaana kuten tähänkin saakka. Me tiedämme, että vain vahvoilla ja vetovoimaisilla yhteisöillä on mahdollisuus selvitä.

Haluavatko kokoomus ja demarit olla mukana kehittämässä Hirvensalmesta tällaista kuntaa? Valitettavasti näyttää siltä, etteivät halua.

Pysytään pinnalla

Kevätaurinko lämmittää, takapihalle talvella kolatut lumikinokset hupenevat vauhdilla, pääsiäinen ja jääkiekon ratkaisupelit lähestyvät, niitä ennen äänestetään kuitenkin ”isoa parlamenttia”. Kevääseen mahtuu hyviä ja huonoja uutisia.

Oikein hyvä uutinen on se, että Hirvensalmen kunnan talous on pysynyt tasapainossa ja vahvana. Kuntamme keskeiset talouden mittarit näyttävät edelleen hyviltä. Kuntamme on vahvistanut paikkaansa maakunnan kärkikuntana.

Kuntamme talouden tasapaino antaa hyvän pohjan tulevaisuudelle. Voimme panostaa ja investoida kasvun edellytyksiin. Olemme tekemässä investointeja, jotka luovat pohjaa tulevalle kasvulle. Olemme panostamassa merkittävästi erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin. Kuntamme uuden päiväkodin suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa.

Hyvä uutinen on se, että kuntamme asukasluku on tammi-helmikuun aikana säilynyt ennallaan. Maahanmuuton seurauksena asukaslukumme kasvoi yhdellä vuodenvaihteesta. Huono uutinen on se, että syntyvyys näyttää tänä vuonna notkahtavan rajusti. Vuoden ensimmäinen vauva syntyy näillä näkymin äitienpäivän tienoilla ja seuraava syksyllä.

Länsi-Savo toi hyviä uutisia viime perjantaina 29.3. kertomalla, että Korkein hallinto-oikeus on hylännyt Pirkko Luntan (kok.) ja Ari Kämpin (sd.) tekemän valituksen. Valitus liittyi kunnanhallituksen viime vuoden huhtikuussa tekemään ohjeistukseen, jolla Lunttaa ja Kämppiä kehotettiin kiinnittämään huomiota käyttäytymiseensä. Huono uutinen on se, että Luntta ja Kämppi eivät edelleenkään itse ymmärrä tehdä johtopäätöksiä asiassa.

Hyvä uutinen on myös se, että tästä vuodesta tulee edeltäjiään vilkkaampi rakentamisen vuosi. Myös omakotitalon rakentajia on liikkeellä viime vuotta runsaammin.

Essoten muotoisen pilven alla

 

Essoten johtajan Risto Kortelaisen, valtuuston puheenjohtajan Eero Ahon (kok.), hallituksen puheenjohtajan Aira Kietäväisen (kesk.) ja hallituksen varapuheenjohtajan Arto Seppälän (sd.) mielestä olen arvostellut Essoten johtoa perusteettomasti ja liioitellut kuntamme Essote-menoja (Länsi-Savo 3.3.). Nyttemmin on ilmennyt, että Essote itse on ollut lukuineen aivan kuutamolla – enkä suinkaan minä. Olisi ollut reilua, että Essoten johto olisi oikaissut kirjoituksessaan olleet väärät tiedot.

Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän jäsenkunnat seuraavat Essoten toimintaa ja sen johdon sekoilua hämmennyksen vallassa. Yleisen talouden kasvuvauhdin prosentit ylittyvät Essoten kasvavissa menoissa. Kuntien menoraamit paukkuvat Essoten kulujen kasvaessa, vaikka Essoten johto tätä vähätteleekin. Jos Essote ei puutu kustannuksiinsa, kehitys ajaa kuntia jopa nurin lähivuosina.

 

Käsittääkseni Essote on perustettu hoitamaan jäsenkuntiensa sote-palvelujen järjestämistä ja voisi kuvitella, että omistajien toivomalla tavalla ja ohjauksessa. Essoten tulisi muistaa, että sen sokkeli on kunnissa, joten niitä on kuunneltava. Kunnat myös maksavat tämän kaiken. Essoten johdon olisi pitänyt pystyä paljon parempaan, ja sen sekoilu ja ylimielisyys saisi jo loppua.

 

Yhtymä on kunnilta saamansa suuren rahapussinsa kanssa myös näkymätön vallankäyttäjä kunnissa. Nykyinen tilanne kuvastaa kuitenkin täydellistä luottamuksen ja avoimuuden puutetta Essoten johdon ja kuntapäättäjien välillä. Ainakin Hirvensalmella Essote on pyrkinyt käyttämään sanelupolitiikkaa asioiden hoitamisessa. Jos se ei ole toiminut, niin sitten on valitettu.

Essoten johto tarjoaa kunnille talouskaaokseen lääkkeeksi omistajakuntien rahoituksen nostamista. Kaupunginvaltuutettuina Aho ja Seppälä, kunnanvaltuutettuna Kietäväinen voisivat kertoa myös miten se tehdään. Mistä palveluista leikkaamme, että jo nyt kunnissa Essoten menojen hirvittävä ja kestämätön nousu katettaisiin? Demarimaista vastausta, että nostakaa veroprosenttia ja ottakaa lainaa, en hyväksy.

Onpa joskus tuleva sote-ratkaisu millainen vain, niin selvää on, etteivät käytettävissä olevat tulomme kasva. Ainoastaan pystymme sopeuttamaan menot niiden mukaan. Essoten tulisi nyt aidosti miettiä, miten kustannusten nousua todella hillitään ja asettamaan menot noudattamaan reaalitalouden kehitystä.

 

Vastaukseksi en kuitenkaan kelpuuta pienten kuntien palveluverkon supistamista, mitä Hirvensalmella 26.2. Essoten pitämässä ”kuntapalaverissa” yhtymän johdon taholta jo väläyteltiin. Meille heitettiin tylysti esimerkiksi, että H12 ambulanssi Hirvensalmella on aivan turha. Tämä jos mikä on suorastaan törkeätä hirvensalmelaisten eriarvoistamista.

Essoten talous ei ole johdon hallinnassa

Essoten viime vuoden tulos on menossa pahasti pakkaselle, ja meno on ollut kuin Hirvaskankaan huutokaupassa. Syksyllä arvioitiin alijäämän olevan viitisen miljoonaa euroa. Muutaman päivän kuluttua ensimmäisestä arviosta kerrottiin alijäämää kertyvän kahdeksan miljoonaa euroa. Joulun alla puhuttiin jo 10 miljoonasta. Tällä hetkellä alijäämä liikkuu 14-15 miljoonassa eurossa.

 

Essoten surkeaa tulosta ei voida vierittää enää sisäänajovaiheen syyksi. Tulosta ei selitetä myöskään erikoisairaanhoidon menokehityksellä, kuten tapana on ollut. Ostot Kuopiosta ja Jyväskylästä ovat itse asiassa pienentyneet edellisvuodesta koko kuntayhtymän alueella. Omassa kunnassani Hirvensalmella erikoisairaanhoidon menot ovat laskeneet jopa yli 10 prosenttia.

 

Kuntayhtymän talous ei ole ollut yhtymän virkajohdon hallinnassa. Yli 14 miljoonan euron alijäämää ei voida selittää kuin huonolla johtamisella. Yksityissektorilla tuollaiselle talousosaamiselle näytettäisiin ovea, mutta Essoten valtuustoon ja hallitukseen johdon selittelyt uppoavat. Essoteen tarvitaan kurssinmuutosta. Se toteutuu vain johtoa vaihtamalla.

 

Essote tuo kunnille kestämättömiä talouspaineita. Talousongelmissa muutenkin painiskeleva Mikkeli, yhtymän suurimpana maksajana, joutuu etsimään jopa 8 miljoonaa lisäeuroa. Hirvensalmella maksamme 0,7 miljoonaa euroa lisää. Se tietää 1,5 prosenttiyksikön korotuspainetta tuloveroprosenttiimme. Mitä vastinetta kunnat ovat saaneet tuon reilun 14 miljoonan edestä Essotelta? Ainakaan Hirvensalmella menokasvu ei näy palvelujen paranemisena – päinvastoin.

 

Essoten holtiton talouskehitys on myös johtanut siihen, että ilma on sakeana arvailuja maaseudun terveyspalvelujen jatkuvuudesta. Aivan ilmeisesti ajatuksena on hyvinvointiasemien toiminnan keskittäminen muutamaan yksikköön, ja etupäässä Mikkeliin. Hirvensalmella olemme nähneet tämän julkisen kehityksen ja olemme tehneet omat linjauksemme terveys- ja vanhuspalvelujemme säilymiseksi omassa kunnassamme. Vaikka päätöksemme eivät ole olleet Essoten mieleisiä, niissä ei ole mitään erikoista. Tällä hetkellä jo puolet maamme vanhustenhoidosta tapahtuu yksityisellä sektorilla. Ja tämä on kasvava trendi.

 

Terveys- ja vanhuspalvelujen loppuminen kunnastamme tietäisi kuntalaisille lisää matkustamista. Tästä kärsisivät eniten iäkkäät ihmiset, joiden matkat ovat julkisen liikenteen – jos sitä on – tai taksien varassa. Vastaanotolle lähteminen viivästyy ja sairaus pahenee. Entistä useammin matkaa tehdään ambulanssilla, jonka säilymisen puolesta olemme Hirvensalmella joutuneet taistelemaan joka syksy.

 

Jos kunnastamme puuttuvat vanhus- ja terveyspalvelut, olemme huonossa asemassa yrittäessämme houkutella kuntaamme uusia asukkaita. Todennäköisesti terveyspalvelujen loppuessa loppuisi myös apteekin toiminta. Kuka muuttaisi kuntaan, jossa nämä tärkeät palvelut ovat kymmenien kilometrien päässä?