Sote-päätöksemme on myös elinkeinopolitiikkaa

Kunnanvaltuuston tämän viikkoisen kokouksen pääpuheenaiheeksi nousi odotetusti sote-kiinteistöjemme kauppa. Reilun tunnin käsittelyn jälkeen äänestimme kahdesti. Lopulta kaikki valtuutetut olivat myynnin kannalla. Myös tähän saakka myyntiä vastustaneet kokoomuksen ja demarien valtuutetut äänestivät myynnin puolesta. Hienoa, että ymmärsitte lopulta asian.

Maanantaina teimme vain vanhentuneiden sote-kiinteistöjemme myyntipäätöksen. Se on ainoastaan kiinteistökauppa, joka toivottavasti saadaan nyt nopeasti maaliin.  Myymällä vanhentuneet sote-kiinteistömme vältämme edessä olevan kiinteistöriskin. Se on kunnallemme miljoonien arvoinen päätös. Tavoitteemme on turvata kuntalaisille palvelut omalla paikkakunnallamme, ja myyntipäätös on askel kohti tätä päämäärää.

Kokoomukselta ja demareilta voisi kuitenkin kysyä, miten vuoden viimeinen valtuuston kokous meni noin niin kuin omasta mielestä? Miltä tuntui jättää itse hyväksymästänne päätöksestä eriävä mielipide? Eikö tuollainen käyttäytyminen nolota? Miten kokoomuksen puheenjohtaja ja sote-valtuutettumme selittää Essoten Kortelaiselle, kun tuli äänestäneeksi sote-kiinteistöjemme kaupan puolesta? On nimittäin tuntunut siltä, että olette ollut Essoten edustaja kuntamme valtuustossa ja hallituksessa, ettekä Hirvensalmen edustaja – joksi teidät on valittu - Essoten elimissä.

Paikallinen kokoomusvasemmisto on nähtävästi unohtanut, että koko sote-uudistuksen keskeisin tavoite on parantaa ihmisten sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta ja hillitä niistä aiheutuvien kustannusten kasvua. Nyt sote maksaa yhteiskunnalle sietämättömän paljon. Säästötavoite on kolme miljardia euroa. Kun sitä kurotaan kiinni, ensimmäisenä säästökohteena tulevat olemaan kiinteistöt ja sitä seuraa palvelujen keskittäminen.

NHG:n viime vuonna kokoaman raportin mukaan reilu kolmannes nykyisin käytössä olevista sote-kiinteistöistä jää sote- ja maakuntauudistuksen myötä tarpeettomiksi. Hirvensalmella nykyiset kiinteistöt eivät täytä vaatimuksia. Jo nyt julkinenkin sektori (Essote) keskittää palvelujaan vahvasti Mikkelin keskustaan. Kaupungin tyhjästä torista on lähivuosina tulossa rollaattoreiden parkkipaikka.

Hirvensalmella soteen uppoaa yli 9 miljoonaa euroa. Menot ovat kasvaneet vuosi vuodelta, eikä perälautaa ole näkyvissä. Mitä me saamme vastineeksi? Viimeisimmän Arttu-kyselytutkimuksen mukaan kuntalaiset eivät ole tyytyväisiä Essoten tarjoamiin palveluihin. Millä logiikalla emme siis saisi pyrkiä parantamaan kuntalaisille tarjottavia palveluja?

Nyt vireillä oleva valtakunnallinen malli ei nähdäkseni estä yksityisen toimijan palveluita ainoana pienellä paikkakunnalla, esimerkiksi Hirvensalmella. Miksi paikallinen vasemmistokokoomus ei antaisi yhtiöiden ja yksityisten yritysten osallistua palvelujen tuottamiseen ja ylläpitää näin laadukasta julkista järjestelmää? Palvelujen säilyminenhän kunnassa on myös mitä parhainta elinkeinopolitiikkaa.

Itämaan tietäjiä

Hirvensalmen seurakunnalla menee huonosti. Ainakin, jos Kauppalehden äskettäin julkaisemaan juttuun on uskominen. Ja miksi ei olisi, sillä tuskin arvostettu lehti on numeroitaan juttuunsa bingokoneella pyörittänyt.

Köyhä jättää kirkon, rikas jää, uutisoi Kauppalehti. Lehden analyysissä käsitellään evankelilais-luterilaisen kirkon taloutta. Jutussa on myös tilastoitu heikoimmat ja parhaat seurakunnat talouden näkökulmasta. Tilaston mukaan Hirvensalmen seurakunta on niiden kymmenen seurakunnan joukossa, joiden tulos on pahiten pakkasella. Vain kolmessa seurakunnassa talousasiat olivat Hirvensalmen seurakuntaa heikommin. Lehden mukaan seurakuntamme tulos oli -63,3 euroa per jäsen.

Kauppalehti kirjoittaa, että tyypillisesti talousvaikeuksista kärsivät pienet ja maantieteellisesti syrjässä olevat seurakunnat, paluumuuttoa tapahtuu vain ruumisarkuissa.

Ainakin minulle Hirvensalmen seurakunnan surkea taloustilanne tuli hieman puskista. Kylillä on toki kuiskittu, ettei seurakunnalle ole rahaa oikein mihinkään muuhun kuin hallinnon pyörittämiseen. Sanotaan, että hyvätkin toimintaan kohdistuvat esitykset ”torpataan” toteamalla, ettei ole rahaa. Silti en oikein tahdo uskoa tuota taloustilannetta todeksi. Pikemminkin uskon, että niiden pienten hyvien asioiden toteuttaminen on ollut enemmänkin jonkun tahdosta kuin euroista kiinni.

Kauppalehti kirjoittaa, että kirkolla on turvanaan vahva tase ja pienet velat. Näin on varmaan Hirvensalmen seurakunnallakin. Seurakunta on saanut viime vuosina myös mittavia testamenttivaroja. Seurakuntakodin ja kirkon remontteihin on saatu hyvin avustuksia, joten nämäkään investoinnit eivät hirveästi rasita taloutta. Malvaniemessä seurakunnalla on myynnissä miljoonan edestä rantatontteja.

Rahapula tuskin aivan pian kolkuttaa seurakuntamme ovella, joten sitä tahtoa enemmän kehiin uusien hyvien asioiden toteuttamiseksi.

Essote ja oma oppositiomme näkevät sote-mörköjä

Länsi-Savon päätoimittaja Timo Laitakari kirjoitti asiaa ottaessaan kantaa käynnissä oleviin sote-kuvioihin. ”Etelä-Savossa Hirvensalmi ja Kangasniemi ovat valmistelleet sote-kiinteistöjensä myyntiä yrityksille. Luonteeltaan kaupat ovat ihan eri sarjassa kuin Meri-Lappi, mutta pohjimmiltaan kyse on samasta asiasta: kunnat yrittävät huolehtia omasta edustaan tulevassa jättiuudistuksessa. Yhtäältä kyse on kuntalaisten palveluista, mutta vaikkapa Hirvensalmen tapauksessa myös kiinteistöomaisuuteen liittyvien riskien hallinnasta. Maan hallitusta ja maakunnissa sote-valmistelua tekeviä yksittäisten kuntien irtiotot tietysti harmittavat.”

Laitakari muistuttaa, että yksittäisten kuntien kannalta tilanne on täysin toinen. Hän korostaa, että kunnan päättäjät on valittu ajamaan kuntalaisten etua, ja se voi yksittäistapauksissa olla toinen kuin kokonaisetu. Päätoimittaja on asian ytimessä, osuvasti ja napakasti kirjoitettu.

Hoiva- ja terveysalalla toimivat yhtiöt, Attendo, Mehiläinen ja Esperi Care, investoivat parhaillaan vahvasti Mikkeliin. Yhtiöissä on nähty myös Hirvensalmi kiinnostavana alueena, mitä pidän erittäin positiivisena ja innovatiivisena asiana. Kuntamme on syksyn aikana käynyt neuvotteluja näiden kolmen yhtiön kanssa. Pieni kuntammehan voi tulevaisuudessa olla sote-palvelujen näyteikkuna, ja hyvin toimivat palvelut vetovoimatekijä.

Sote-kuviotamme on tarkasteltu monelta kulmalta, vaikka kokoomuslaisten ja demareiden taholta annetaan toisin ymmärtää. Essoteakaan ei suljettu pois asian valmistelusta. Johtaja Kortelainen on ollut kunnanhallituksessa kertomassa näkemyksiään. Hallitus on käynyt myös tutustumassa yksityisen hoivakodin palveluihin. Essoten hallituksen äskettäisen lausunnon mukaan, emme saisi toteuttaa vireillä olevia sote-suunnitelmiamme emmekä myöskään myydä sote-kiinteistöjämme. Lausunto oli tiedossamme tehdessämme kiinteistöjemme myyntiesitystä.

En ole vielä nähnyt, että Essote olisi ottanut kantaa Mikkelissä tapahtuvaan hoiva- ja terveysalan kehitykseen. Mielestäni kysymys on samoista asioista. Essote on ehkä myös halunnut ymmärtää väärin kuntamme sote-suunnitelmat. Käsittääkseni emme ole sulkemassa pois ketään toimijaa, emme yksityistä emmekä julkista. Olemme vain myymässä vanhentuneet sote-kiinteistömme 1,5 miljoonalla eurolla.
 

Kuntalaiset ja äänestäjämme odottavat meiltä luottamushenkilöiltä uskallusta tehdä isoja ja rohkeitakin päätöksiä. Hallituksen enemmistön keskuudessa on suuri huoli kuntalaisten sote-palveluista. Hallituksen vahva enemmistö näkee sote-kiinteistöjemme myynnin mahdollisuutena vastata tulevaisuuden haasteisiin. Nyt ei ole odottamisen aika, on päätösten paikka. Jos meillä ei ole rohkeutta ottaa tarjottua haastetta vastaan, niin varmaa on, että sote-juna puksuttaa viheltäen ohitsemme. Maakunta-soten mahdollisuuksiin ja haluun turvata lähipalvelumme suhtaudun suurella varauksella.

Paikalliselta kokoomusväeltä ja demareilta odotan nyt kykyä asettua tunteiden yläpuolelle. Ei pidä ryhtyä pelottelemaan kuntalaisia sote-möröillä. Eriävillä mielipiteillä ei rakenneta hirvensalmelaisille tulevaisuuden turvaa.

Virkamiesvihaa

 

Heti aluksi annan aivan ilmaisen neuvon Kokoomuksen puheenjohtajalle Pirkko Luntalle ja demareiden ”ykköstähdelle” Ari Kämpille. Kun tulette seuraavan kerran päättämään kuntamme asioista hallitukseen tai valtuustoon, niin muistakaa tämä: Parempi yksi ruuvi löysällä kuin kymmenen kireällä. Kokeilkaa.

Maanantaina kunnanvaltuuston kokouksessa tehtiin äänestysennätyksiä. Lyhyen luottamusmiesurani aikana ei valtuustossa ole myöskään hakattu päätä seinään yhtä sinnikkäästi, mitä maanantaina tehtiin. Luntta ja Kämppi äänestyttivät valtuustoa hallintosäännöstä peräti viisi kertaa. Turhaan. Joillakin oma sisäinen paha olo sekä katkeruus virkamieskuntaa – erityisesti kunnanjohtajaa - kohtaan näyttävät roikkuvan mukana kuin peräpukamat.

Minulle tuli välillä tunne, että kaksikko ei aina oikein paikallistanut olivatko he Hattulan, Kittilän vai Hirvensalmen valtuustossa päättämässä asioista. Puheista päätellen he olivat perehtyneet muiden kuntien hallintosääntöihin paremmin kuin oman kuntamme, koska toistivat useasti, että siellä ja siellä kunnassa tämä asia on kirjattu näin ja näin ja että näin pitäisi olla meilläkin.

Hallituksen puheenjohtajan Heikki Liukkosen muistutus, että olimme päättämässä Hirvensalmen kunnan hallintosäännöstä, oli osuva ja tuli tarpeeseen. Olen Heikin kanssa samaa mieltä, että meidän pitää tehdä hirvensalmelaisia päätöksiä oman kuntamme ja kuntalaisten parhaaksi. Naapurikuntiin ei kannata kurkkia, sillä kovin mallikkaita esimerkkejä ei niistä löydy, jos mittarina käytetään vaikkapa niiden talousosaamista.

Supermaanantain viimeinen äänestys käytiin luottamushenkilöiden palkkioista. Kunnanhallituksen ensimmäisenä varapuheenjohtajana toimiva Luntta esitti Kämpin kannattamana, vuosipalkkioiden maksamista myös hallituksen ja valtuuston varapuheenjohtajille. Esitetty 500 euron palkkio sai täystyrmäyksen äänin 15-6. Jotkut haluavat tehdä luottamushommia ilmeisesti vain rahan takia.

Ensimmäistä kertaa valtuuston kokouksen jälkeen nukuin yöni kuitenkin erinomaisesti. Peräti kuusi tuntia unta putkeen, on minulle huima saavutus. Myös itse kokouksessa minulla oli oudon levollinen tunne. Tiesin, että hallintosäännöstä äänestetään. Luotin kuitenkin tietoihin, joita olin saanut Keskustan taholta. Minulle vakuutettiin, että suurimman ryhmän rivit pitävät ja päätökset hoidetaan ”kotiin”. Viime valtuustokaudella minulta ei taitanut herua ainuttakaan kiitoksen sanaa Keskustalle. Syyn varmasti tiedätte, yksi istui valtuuston lehterillä maanantaina. Nyt annan julkisen kiitoksen teille.

Jokainen tietysti saa valita kumppaninsa, mutta hieman minua ihmetyttää tämän parivaljakon perässähiihtäjät. Erityisesti suren kristillisten ja perussuomalaisten edustajia. Ajatteletteko te todella samalla tavalla kuin ”johtajanne”? Jos todella haluatte ”viitasaarelaisen sahurin” leiman, niin jatkakaa toki samaan malliin.

Mutta vaihtoehtojakin kyllä löytyy, jos tulette toisiin ajatuksiin.

Vaihdetaanko kakkosellekin vaippa, kysyttiin Kyyhkylässä

Olen ollut poissa vähän kaikista ympyröistä koko lokakuun. Vaimoni mielestä on ollut ihan hirveän kauheaa, kun blogiini ei ole ilmestynyt mitään uutta. Yritän olla jatkossa aktiivisempi. Poissaololleni on kuitenkin luonnollinen selitys.

Kuun alussa iski kova kuume. Muutaman päivän tilannetta kotona seurattuani menin paikalliseen terveyskeskukseen kyselemään, mitä tässä pitäisi tehdä. Nopeasti otettu verikoe kertoi CRP:n huitelevan korkealla ja hoitaja totesi minulle: ”Nyt sinä lähdet Mikkeliin.”

Päivystyksessä epäiltiin ensin myyräkuumetta, mutta jo illalla minulla todettiin määrittämätön keuhkokuume, johon sain lääkityksenä antibioottia suoraan suoneen. Olin ilmeisesti vip-potilas, sillä päivystystuntien aikana vastaanottopalvelujen ylilääkäri Hans Gärdströmkin poikkesi kertomassa sänkyni laidalla, että hänet oli hälytetty töihin ruuhkan takia. Mitäpä minä tuolla tiedolla siinä tilanteessa tein? Ei se edes helpottanut oloani, sillä minuahan hoitivat toiset lääkärit.

Keskussairaalavuorokauden jälkeen minut siirrettiin Kyyhkylän lähikuntoutusosastolle jatkohoitoon. Hirvensalmelle siirto ei ollut mahdollista, koska Heikinniemessä ei olisi pystytty antamaan sairauteni vaatimaa hoitoa. Kyyhkylässä vierähti lähes viikko. Tuona aikana minulle vakuuteltiin useamman kerran, että terveysalan yritykset havittelevat vain voittoja julkisesta terveysbisneksestä. Olen tottunut kuuntelemaan ihmisten huolia, joten sinänsä tässä ei ollut mitään uutta. Ihmettelin vain, miksi tästä avauduttiin minulle.

Loppukuu menikin sitten toipumisen merkeissä ja pihamaata talvikuntoon laitellessa.

Sairaalaviikkoni aikana yksi kunnanhallituksen kokous ja poikien kanssa sovittu Tallinnan reissu jäivät väliin. Tuossa hallituksen kokouksessa Essoten johtaja Risto Kortelainen oli paikalla. Toivottavasti hän kertoi soten tulevaisuudesta eikä heitellyt kapuloita kuntamme sote-suunnitelmiin. Tallinnan reissusta tuli pojille karaoke- ja kulttuurimatka, kun en ollut mukana.

Nyt odotan innolla loppuvuotta, sillä siihen sisältyy kuntamme kannalta isoja asioita. Tulevana maanantaina valtuusto päättää mm. veroprosenteistamme. Päätös on helppo tehdä, sillä painetta verojen nostamiseen ei tällä hetkellä ole. Ensi vuoden talousarvionkin laatiminen taitaa olla meille helppoa.

Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, ja miksi eivät pitäisi, niin hallintosäännöstä ja maa-alueiden myymisestä valtuustossa äänestellään. Uskon kuitenkin, että päätökset syntyvät hallituksen esitysten mukaisesti. Avainasemassa on tietysti Keskusta. Ilokseni olen huomannut, että ainakin puolueen hallitustyöskentelyyn on Liukkosen Heikin johdolla tullut sitä toivomaani jämäkkyyttä.

Vielä tämän vuoden puolella ainakin kunnanhallituksemme ottaa kantaa kuntamme sote-linjauksiin. Mielestäni aiemmin syksyllä tehty periaatelinjaus sote-kiinteistöjemme myymisestä on edelleen oikea tie. Kysymys ei ole palvelujen yksityistämisestä, vaan järkevästä varautumisesta tuleviin uudistuksiin.

En usko, että maakunta-sote, jos ja kun se joskus tulee, toisi meille mitään uutta ja hyvää. Ei siihen ole kyennyt Essotekaan. Maakuntataso vie meiltä viimeisetkin mahdollisuudet vaikuttaa sote-palveluihimme. Siksi meidän kannattaa toimia nyt.

Sotesoppa kääntyy voitoksemme

 

Terveyspalveluyritys Attendon pikkukunnan ”valloitusaikeet” puhuttavat. Essoten johto käy kuumana. Maan hallituksen ministerit kiertävät maakunnissa toppuuttelemassa sotejahkailuun kyllästyneitä kuntapäättäjiä. Ministereiden mielestä nyt pitäisi odottaa. Mutta mitä? Sitä seuraavaa päivämäärääkö, jolla takamatkalla juokseva hallitus siirtää solmussa olevaa sotekuviota jälleen eteenpäin!

Attendon esiintulo oli minulle hyvin mieluinen kuvio. Olin jo ehtinyt ihmetellä, eikö mikään yksityinen taho kiinnostu meistä. Tämä sotesoppa on kuntamme osalta kääntymässä pian voitoksemme. Näin näen asian. Tämä ei ole pelkästään palvelujen säilymisen kannalta merkittävä asia. Tällä on iso imagollinen merkitys pienelle kunnallemme.

Kunnanhallitus teki maanantaina yksimielisesti periaatepäätöksen kunnan omistamien soterakennusten myymisestä yksityiselle terveyspalvelualan yritykselle. Onko se Attendo, sitä emme vielä tiedä, sillä pari muutakin toimijaa on liikkeellä.

Vaikka joku muuta haluaa tämän päiväisessä Länsi-Savossa väittääkin, niin ei ole muodollisesti yksimielisiä päätöksiä, on vain yksimielisiä päätöksiä. Hallituksessa kunnanjohtajan esitykseen ei tehty muutosesitystä, joten päätös oli yksimielinen. Nyt kannattaisi jättää pulinat pois. Mutta ehkä toivon jälleen mahdottomia.

Päätöksessä edellytetään, että ostaja sitoutuu rakentamaan kuntaan korvaavat tilat ja toteuttamaan niissä riittävän laajuiset sotepalvelut. Essote tuottaa palvelut vielä reilun kahden vuoden ajan. Mikäli nykyinen aikataulu pitää, vuoden 2020 alusta kunnassa toimii yksityinen sotepalveluyritys, joka tuottaa palvelut, jotka julkisella rahoituksella mahdollistetaan.

Mikkelin läheisyys on meille monessa mielessä hyväksi, mutta tässä sotessa se on huono asia. Pelko palvelujen karkaamisesta kaupunkiin on aitoa ja perusteltua. Essoten taholta puhutaan palvelujen tuottamisesta lähipalveluina. Missään ei kuitenkaan kerrota, mitä tuo todella tarkoittaa: kymmentä kilometriä, viittäkymmentä kilometriä, 10 minuutin ajomatkaa vai tunnin ajoaikaa.

Essoten johtaja Risto Kortelainen on jo visioinut, että lääkäripalvelut tulevat vähenemään Hirvensalmelta, kun maakunnallinen sote starttaa. Moni muukin palvelu varmasti siirtyy Mikkeliin. Eihän sinne ole kuin puolen tunnin matka Hirvensalmelta. Näin ajatellaan Essoten johdossa jo nyt. Tästä on hyvänä esimerkkinä terveyskeskuksemme lääkäritilanne. Hirvensalmelaisten päivystyskäynnit Mikkeliin kasvavat hurjaa vauhtia. Aito tasapuolisuus on kaukana. Kun maakunnallinen taho tulee palvelujen järjestäjäksi, niin Mikkeli keskeisyys vain korostuu.

Se, että joku yksityinen terveysalan yritys on valmis ostamaan kuntamme huonokuntoiset sotekiinteistöt ja rakentamaan kokonaan uudet tilat, on minusta iso mahdollisuus, joka on katsottava. Kunnaltamme poistuisi Haapaniemen kiinteistöjen osalta miljoonien eurojen investointiriski. Kuntamme maltillinen investointilinja esimerkiksi Heikinkodin kohdalla on ollut oikea. Tuskin sinäkään investoisit uusiin kenkiin, jos tietäisit, että jalkasi amputoitaisiin.

Kiitos ystävät huolenpidosta

Olen viime päivinä joutunut vastailemaan monille minusta huolestuneille ystävilleni ja selittelemään heille, miksi en ole pitkään aikaan ollut tällä foorumilla. Kiitos teille kaikille huolenpidosta, kaikki on hyvin. Eikä siitä niin kauaakaan ole, kun viimeksi tänne kirjoittelin – vain vajaat kaksi kuukautta.

Kesällä vain oli muuta puuhaa. Puutarhastakin piti pitää huolta. Silti perunasta katosi varsi jo kuukausi sitten ja porkkanarivitkin taisivat jäädä liian tiheiksi. Urheilua ja liikuntaakin tuli harrastettua omaksi ja muidenkin iloksi. Rakennusprojekteissa pidin välivuotta, tosin katto tuli maalattua. Kiitos Jonelle isosta avusta. Muutaman kuukauden ikäiset Ilmari ja Eino pitivät vaarin myös mukavasti liikkeellä.

Vaikka kesä kului pääasiassa kotinurkilla, niin Tallinnan eläintarhassakin ehdin piipahtaa tervehtimässä tuttuja ystäviäni. Luonnon päivänä seikkailimme porukalla Repoveden kansallispuistossa. Retki oli kokemisen ja näkemisen arvoinen elämys – varsinkin Lapinsalmen riippusilta. Illalla ehdimme vielä ihailla näyttävää ilotulitusta Sataman Herkun Wenetsialaisissa.

Maanantaina oli kuitenkin aika palata arkeen, oli syksyn ensimmäinen kunnanhallituksen kokous.  Ja jos oikein ymmärsin, niin joku toivoi, että blogitaukoni kestäisi ikuisuuden tai jopa kokonaan lopettaisin kirjoittelun, ja joku ei voinut istua vieressäni. Arkeen palaamiseni sujui siis ihan normaaliin tapaan. Se ei minua haittaa, että naamani tai kirjoitteluni eivät miellytä kaikkia. Eikä siinäkään ole ongelmaa, ettei joku voi istua vieressäni. Ongelmat taitavat olla siellä toisella puolella.

Olen ymmärtänyt, että luottamushenkilönä tehtäväni on kasvattaa hirvensalmelaista halkopinoa. Kuten heinäkuun alussa taisin kirjoitellakin, niin iänikuinen natina ja kitinä turhanpäiväisistä asioista ei tuo tuohon yhteiseen pinoomme ainuttakaan uutta halkoa. Muutamat ovat ilmeisesti ymmärtäneet luottamusasemansa väärin.

Kunnallamme on nyt hyvä meininki. Monta isoa projektia on vireillä. Tuusulassa pääkonttoriaan pitävä Jousiteos investoi vahvasti Hirvensalmelle. Autourheilijat puuhaavat ison karting-rata –hankkeen parissa. Nämä juuri nyt työn alla olevat projektit on saatava tyylikkäästi maaliin.

Uuteen nousukauteen valmistaudutaan päivittämällä kirkonkylän kaavaa. Sahateollisuuden puolelta kuuluu hyvää. Rinteen Antin synnytystalkootkin ovat jo tuottaneet tulosta. Alkuvuonna on syntynyt peräti 11 lasta. Ensimmäisen vuosipuoliskon talousluvutkin ovat hyvällä mallilla, joten sitä joidenkin – jostain syystä - toivomaa katastrofia ei vieläkään ole näköpiirissä.

 

Uudet askelmerkit – vanhat kitinät

 

Kuvittelin ja toivoin, mutta samalla minulla oli vahva epäilys, että uusi valtuustokausi olisi uuden alku Hirvensalmella. Toivoin, sillä huhtikuussa pidetyt kuntavaalit toivat paljon tuoreita kasvoja kunnanvaltuustoon ja sitä kautta muihin kunnan luottamuselimiin. Odotin, että menneestä valtuustokaudesta olisi myös otettu opiksi.

Toivoni oli kuvittelua ja epäilykseni toteutuivat, kun vasta valittu kunnanhallitus istui ensimmäisen kokouksensa. Mitään ei nähtävästi opittu menneestä – tai ei haluttu oppia. Demarit ja kokoomus veisaavat samaa vanhaa virttä kuin menneelläkin kaudella. Näiden kahden ryhmän puheet yhteistyöstä ja työrauhan antamisesta virkamiehille ovat pelkkää sanahelinää. Kunnanhallituksen puheenjohtajan Heikki Liukkosen ja valtuuston puheenjohtajan Esko Kekkosen paikallislehden palstoillakin esittämät toiveet hyvästä yhteistyöstä ovat kaikuneet kuuroille korville.

Luottamushenkilöiden ja virkamiesten työnjako on selkeä. Jos luottamushenkilö ei tätä rajapintaa sisäistä, ei hänestä ole päättäjäksi. Liukkonen ja Kekkonen painottivat lehden haastattelussa, että rajapinnan on oltava myös kaikkien kunnioittama. Tuota rajapintaa ja työrauhaa koeteltiin viime kaudella aivan riittävästi demarien ja kokoomuksen taholta. Toiminta johti lopulta demarivaltuutetun eroon.

En tiedä tarkalleen, missä menee kiusaamisen raja, mutta ei se varmaankaan kaukana ollut uuden hallituksen ensi-istunnossa. Demarit ja kokoomus ovat valitettavasti lähteneet uuteen kauteen vanhalla ”virkamiehet eivät osaa mitään” -asenteella. Eikä sellainen voi johtaa mihinkään hyvään. Yhteistyö on arvokkain asia, jota nyt kaivataan kaikilta ryhmiltä. Kokoomukselle ja demareille se tuntuu kuitenkin - jostain käsittämättömästä syystä - olevan tuntematon ja kaukainen käsite.

Tämän yhden ainoan kokouksen perusteella olen vakuuttunut, ettei uusi hallitus voi istua nykyisellä kokoonpanollaan koko vaalikautta. Se on aivan mahdotonta, sillä osa hallituksen jäsenistä otti heti vanhat ja väärät askelmerkit. Yhteistyötä on mahdotonta rakentaa sellaiselle pohjalle.

Katseeni kääntyy nyt hallituksen pöydän toiselle puolelle, keskustaa kohti. Toivon teistä tukea hallituksen työkyvyn parantamiseksi. On turha odottaa kolmea vuotta tilanteen kärjistymistä, kuten viime kaudella tehtiin. Nyt demarien ja kokoomuksen pelaaminen on vihellettävä heti poikki.

Tyhmiä kysymyksiä

 

Kerran minua huomattavasti viisaampi herrasmies totesi, ettei tyhmiä kysymyksiä olekaan. On vain tyhmiä vastauksia. Kun kuulin tämän, olin kisareissulla jossakin pohjoisessa ja autoni bensamittari paloi punaisena. Pysähdyin kylätien varteen ja pysäytin jalankulkijan. Kysyin häneltä, missä täällä on lähin bensa-asema?

Näetkö, tuossahan sen on kivenheiton päässä, tämä avulias Aatu opasti. Katsoin hänen kätensä osoittamaan suuntaan ja todellakin siinähän se paikallisen Neste-huoltsikan kilpi oli suoraan silmieni edessä.

Tunsin itseni hölmöksi olinhan lähes tämän aseman pihassa tietä kysyessäni ja taisin soperrella, että teinpä tyhmän kysymyksen. Tähän tämä viisaan oloinen kylänmies totesi naurahtaen: Ei sellaisia kysymyksiä olekaan.

Olen jo pitemmän aikaa ollut tässä pohjoisen ukon uskossa, mutta viime valtuuston kokouksessa epäilyksen varjo hiipi mieleeni. Taitaa niitä tyhmiä – hölmöjä ainakin - kysymyksiä sittenkin olla olemassa.

Ensiksi täytyy nostaa hattua, että jollakin on pokkaa mennä kertomaan oma tietämättömyytensä koko valtuustolle. Toiseksi, eikö ole aika noloa, mennä kuuluttamaan kaikille, etten ole tutustunut päätettävänä olevana aineistoon?

Mielestäni on aika hölmöä mennä päättämään asioista, jos ei ole ottanut niistä selvää ennen kokousta. Viime valtuustossa myytiin kaksi määräalaa ja päätettiin teollisuushallien vaihtokaupasta kunnan ja yrittäjän kesken. Kysymykset, joita näiden asioiden käsittelyn aikana esitettiin kertovat, että kysyjä ei ollut perehtynyt käsiteltäviin asioihin lainkaan. Mielestäni tällainen toiminta on valtuutetulta melkoisen välinpitämätöntä suhtautumista. Vähän sellaista hälläväliä –tyyliä.

Jos päätettävänä on lähes 90 000 euron tonttikauppa. Niin oletan, että valtuutettu selvittää jo ennen kokousta, missä tämä kaupan kohteena olevan määräala sijaitsee, että tontille ei tarvitse kysellä valtuustossa koordinaatteja. ”Onko tämä halli se entinen kenkätehtaan halli?” ihmeteltiin hölmistyneenä hallien vaihtokaupassa. Eipä ollut. Melko nollaan oli jäänyt tämän kyselijän valmistautuminen valtuustokauden ensimmäisen valtuustonkokouksen asialistaan.

Kirjoitukseni tarkoitukseni ei suinkaan ole nolata ketään valtuuston pulpetissa istunutta. Kokouksessa päätettiin kuitenkin isoista asioista. Odotan ja uskon kuntalaistenkin haluavan, että valtuutetut ottavat päätettävistä asioista selkoa ennen päätöksen tekemistä, ja jo ennen valtuustosaliin menemistä. Sellainen kuuluu mielestäni hyvään ja asialliseen päätöksentekokulttuuriin.

Hölmöillään mieluummin jossakin muualla, mutta ei valtuuston pulpetissa. Jos hölmöillä halutaan.

Lentävä lähtö

 

Uusi kunnanvaltuusto saa ensi maanantaina räväkän lähdön. Enkä tarkoita nyt luottamushenkilövalintoja, jotka sinällään kyllä aiheuttavat minussa monenlaisia tuntoja. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Mahtoikohan jokunen valinta mennä jopa pikkuisen pelleilyn puolelle?

Ryhmien väliset paikkaneuvottelut sujuivat melko sutjakkaasti, vaikka oppositiokuusikko pyrki muita opettamaankin. Mielessäni pohdin, miksi pitää haalia paikkoja, vaikka niihin ei ole asettaa oikeita tekijöitä?

Länsi-Savo uutisoi ryhmien paikkaneuvottelujen tuloksesta. Lehti kirjoitti, että Keskusta kahmi kunnanhallituksesta neljä paikkaa. Mielestäni lehden uutinen oli hyvin värittynyt. Ei Keskusta kahminut yhtään paikkaa. Kaikki paikat jaettiin vaalituloksen perusteella, myös nämä Keskustan paikat.

Voi olla, että maanantain kokouksesta muodostuu värikäs, sillä jollakin saattaa olla tarvetta esiintymiseen ja aloitteiden tekemiseen. Eräs uusi valtuutettu ennätti jo päivittämään facebookissa tyyliin, ettei Hirvensalmella mikään toimi. Kannattaisi hieman miettiä, mitä laukoo ja missä.

Vanhan valtuuston viimeisessä aloitteessa esitettiin etätyöpistettä kunnantalolle. Minusta digitalisaatio on ajanut tällaisen aloitteen jo ajat sitten kumoon. Mutta saahan huonoillakin aloitteilla julkisuutta, mikä lienee ollut tässäkin tapauksessa ainoana tarkoituksena.

Uuden valtuuston lentävällä lähdöllä tarkoitan listan loppupuolella olevia yrityshankkeita ja niihin liittyviä kunnan päätöksiä. Tuusulassa toimiva Jousiteos Oy investoi yrityksen Hirvensalmella olevaan jousituotantoon miljoona euroa. Tätä varten yritys tarvitsee isommat tuotantotilat. Hanke tuo myös muutaman uuden työpaikan Hirvensalmelle. Uusi valtuusto saa heti päätettäväkseen isosta ja tervetulleesta investoinnista.

Onko pankkimme tuuliajolla?

Haukivuoren, Heinäveden, Hirvensalmen, Kerimäen, Rantasalmen, Sulkavan ja Suur-Savon Osuuspankkien fuusio karahti karille. Rantasalmi ja Kerimäki torjuivat fuusiosuunnitelmat odotetusti. Se ei tullut yllätyksenä. Meilläkin fuusiosta äänestettiin.

Fuusion vastustajat leimattiin ennen päättävää kokousta pankkien puheenjohtajien yleisöosaston (Länsi-Savo) kirjoituksessa lievästi sanottuna tyhmiksi. Suur-Savon Osuuspankin johdossa fuusiotyrmäys otettiin närkästyneenä vastaan. Lehtien nettisivuilla fuusion kannattajat käyvät kuumina.

Lumikin ja kuuden pankkikääpiön fuusiota ei synny. Se on selviö. Mitä tapahtuu jatkossa? Lehtitietojen mukaan Suur-Savon Op:ssa ja neljässä fuusioon myönteisesti suhtautuneessa pienpankissa pähkäillään jatkoa. Lumikille ilmeisesti kelpaisi nämä neljä pankkikääpiötäkin?

Olen ollut Hirvensalmen Op:n asiakas kohta 50 vuotta ja ollut tyytyväinen pankkiini. Fuusiosta päättäneen kokouksen jälkeen mielessäni pyöri kysymysten joukko, joihin ei tilaisuudessa tullut vastausta. Onko pankkini tuuliajolla?  Onko sillä johtajuusongelma? Puuttuko siltä visio, näky tulevasta? Myös pankin vaihtaminen on käynyt nyt mielessäni.

Pankkini johto ajaa fuusiota fanaattisesti. Hallitus ja hallintoneuvosto eivät ole miettineet muuta vaihtoehtoa. Fuusio on heidän ainoa näkynsä. Onko heistä tullut perässähiihtäjiä? Pankin johto näkee tulevaisuusputkessa vain mustaa. Se on luonnollista, jos tulevaisuuteen katsotaan silmät kiinni.

Edellisten johtajien jäljiltä pankki jäi erinomaiseen kuntoon. Mikäli oikein ymmärsin, pankki teki viime vuonna ensimmäisen tappiollisen tuloksen. Toimitusjohtajan mukaan tänä vuonna on tulossa tappiota sadantuhannen verran. Se todettiin kokouksessa ikään kuin asialle ei voitaisi tai edes haluttaisi tehdä mitään. Onko tässä luovuttamisen makua?

Palkatun toimitusjohtajan tehtävä on tehdä pankille tulosta. Viime vuosien taloudellinen tilanne on toki ollut haasteellinen sen tekemiselle. Sitä en väitä. Talouskäänne on kuitenkin tapahtunut. Hirvensalmellakin tilanne on paljon positiivisempi, mitä pankin johto antoi kokouksessa ymmärtää. Nyt kannattaisi lopettaa kitinä ja fuusioneuvotteluissa juokseminen, kääriä hihat. Eikö työnteko kiinnosta? Vaihdetaanko tekijöitä?

Fuusiokokouksessa pankin johto ja työntekijät korostivat, kuinka heille on ollut kunnia-asia pitää kassapalvelut avoinna aamusta iltaan. Samaan hengenvetoon kuitenkin kitistiin ja itkettiin henkilökunnan työtaakasta. Hallituksen puheenjohtajakin voivotteli, kuinka parin viimeisen aukiolotunnin aikana pankissa asioi vain pari vaivaista asiakasta. Pankilla on selkeä ongelma. Miksi asialle ei tehdä mitään? Pitäisikö johtokin vaihtaa uuteen?

Kahden työntekijän pankki ole mikään pankki, totesi hallituksen puheenjohtaja. Olen hänen kanssaan tästä asiasta samaa mieltä. Tähän pankkia ollaan kuitenkin fuusion kautta viemässä. Fuusion jälkeen pankkimme kutistuisi hyvin pian kahden työntekijän kyläkonttoriksi. Suur-Savon Op:lle ei myöskään ole mikään kunnia-asia pitää kassapalveluja avoinna koko päivän, ainoastaan muutaman tunnin. Pian myös huomaisimme, ettei konttorimme palvelisi kuin parina päivänä viikossa.

Fuusiossa pienempi osapuoli on aina iso menettäjä. Tätäkö todella haluamme? Miksi pankit eivät tunnustele keskinäisen yhteistyön mahdollisuuksia? Eikö yhteistyöllä saataisi kustannussäästöjä ja kilpailukykyä lisää?

Helmat korvissa

 

Pitkäksi venynyt valtuustokausi sai maanantaina arvoisensa päätöksen. Epäilyä, katkeruutta jopa vihaa puhkuneen kauden viimeinen kokous oli värikäs kuin mummoni jouluinen sekametelisoppa. Puheenvuoroista löytyi aineksia vähän kaikkeen, mutta hyvin vähän oikeaa asiaa.

Ensiksikin pyydän anteeksi erehdystäni. Kirjoitin reilu vuosi sitten, että tarkastuslautakunnan kertomus oli pohjanoteeraus kertomusten joukossa. Taisin tuolloin myös todeta, että huonompaa kertomusta ei enää voi kukaan tehdä. Olin väärässä, ja siksi anteeksipyyntöni.

Jälleen kerran tarkastuslautakunta ylitti itsensä. Jopa lautakunnan puheenjohtaja itse totesi, että kertomukselle nauretaan. Ei naurettu, eikä itketty, mutta ihmeteltiin rimanalitusta ja uutta ennätystä. Kertomuksen ja sitä avanneen lautakunnan puheenjohtajan mukaan kunnassa ovat kaikki asiat päin mäntyä. Tällä kertaa vinossa eivät olleet ainoastaan satama- ja laituripaikkat, vaan aivan kaikki. Lautakunnan puheenjohtajan Markku Kivisaaren mukaan Hirvensalmella ei katsota tulevaisuuteen.

Olen oppinut tämän reilun neljän valtuustovuoden aikana paljon uutta, jopa uusia sanontoja ja niiden merkitystä. Esimerkiksi tiedän nyt, mitä tarkoittaa kun ”naisella on pitkät päällä”. Tarkastuskertomuksesta sain uuden sanonnan pohdittavakseni. Tarkastuskertomuksen elinkeinopoliittisessa osuudessa todetaan mm. sanatarkasti näin: ”Sanonta: kun on housut jalassa niin hyvä on.”

Oli mukava kuunnella, kun vaihteeksi entiset kokoomustoverit, Kivisaari ja Pirkko Luntta, ottivat mittaa tarkastuskertomuksesta ja yrittivät myös avata tuota kertomuksessa mainittua sanontaa. Tällä kertaa kertomuksen tylytyksen hoitanut kokoomusjohtaja Luntta räväytti posket punaisena hehkuen, että välillä on mukava olla ilman housuja. Mielenkiinnolla odotan millaista revitystä paikalla ollut paikallislehden toimittaja asiasta kirjoittaa. Ilta-Sanomien lööppiin tuolla olisi ainakin päässyt. Minulle tuo sanonta jäi kuitenkin vielä avautumatta.

Totta puhuen, tarkastuslautakunnan kertomuksessa ei ollut mitään annettavaa uusille päättäjille. Kertomus oli lautakunnan puheenjohtajan katkeraa yksinpuhelua. Ihmettelen kuinka lautakunnan kaksi muuta jäsentä ovat allekirjoittaneet kertomuksen. Olen myös aivan varma, että seuraavan tarkastuslautakunnan kertomus on parempi. Olen tästä niin vakuuttunut, että lyön vetoa Tallinnasta ostamani saunahatun verran.

Tarkastuskertomus antaa kuntamme toiminnasta ja tilanteesta aivan virheellisen ja väärän kuvan. Oikeastaan se ei anna minkäänlaista kuvaa kuntamme viime vuodesta.

Esimerkiksi ensi maanantaina kokoontuva vanha kunnanhallitus käsittelee vielä joukon erittäin myönteisiä ja innostavia hankkeita. Asialistalla on todella isoja yrityskuvioita, tonttikauppojakin on tehty ja vireillä on mielenkiintoisia viritelmiä. Uusi valtuusto saa heti kesäkuussa päätettäväkseen tukun isoja asioita. Kunnassamme on aina katsottu tulevaisuuteen.

Ykkösketjua kentälle?

 

Hirvensalmen luottamuspaikat saatiin jaettua ryhmien kesken toisessa ryhmien välisessä palaverissa viime viikolla. Nimet selviävät viimeistään kesäkuun alussa, kun uusi valtuusto 12.6. kokoontuu ensimmäiseen kokoukseensa.

Paikkajaosta sovittiin lopulta melko helposti vaikka pientä tökkimistä tapahtuikin. Keskusta saa valtuuston ja hallituksen puheenjohtajuudet sekä valtuuston toisen varapuheenjohtajan paikan. Tuleva oppositio, kokoomuksen, demarien ja persujen kuuden valtuutetun ryhmä, asettaa valtuuston ja hallituksen ensimmäisen varapuheenjohtajan. ItsenäinenKuntaLiike saa hallituksen toisen varapuheenjohtajan paikan.

Kunnanhallituksessa keskustalla on neljä edustajaa, oppositiolla kaksi ja IKL:lla yksi edustaja. Tekninen lautakunta, sivistyslautakunta ja tarkastuslautakunta ovat keskustajohtoisia, rakennus- ja keskusvaalilautakunta ovat opposition johtamia. IKL saa sivistys-, tarkastus- ja keskusvaalilautakunnan varapuheenjohtajuuden.

Vaalin voittaja Kristillisdemokraatit saa jäsenen paikan sivistys- ja rakennuslautakuntaan. Vaalin häviäjiin lukeutuvia perussuomalaisia viedään oppositioryhmässä kuin pässiä narussa. Jokainen saa tietenkin valita kumppaninsa, mutta joskus kannattaisi miettiä, kenen riveissä seisoo.

Heti vaalin jälkeen kylällä uhottiin, että nyt laitetaan keskusta kyykkyyn. En tiedä millaisessa ”laitamyötäisessä” tällaisia viestejä naputeltiin, mutta ainakaan viestin lähettäjällä ei tuntunut olevan minkäänlaista tajua suhteellisesta vaalitavasta. Yksitoista voittaa aina kymmenen, joten tuollaiset kyykytyspuheet kannattaisi lopettaa heti alkuunsa.

Hieman tuota samaa uhoamista nousi pintaan ryhmien välisissä neuvotteluissakin. Ilmassa oli myös henkilökohtaista piikittelyn hajua. Ainakin se tuli selväksi, että Hirvensalmella on tulevan kauden aikana äänekäs ja ainakin omasta mielestään viisas oppositio.

Selvää on myös, että kunnanhallituksessa ei päätöksiä tehdä toivomallani ykkösketjulla. Uskon kuitenkin, että tulevasta valtuustokaudesta tulee nykyistä parempi. Arvioni perustuu muutamiin uusiin nimiin, joita on noussut esille. Jämäkän puheenjohtajan johdolla hallitustyöskentely pysyy varmasti uomissaan.

Neuvotteluissa sovittiin, että paikkajako on voimassa koko vaalikauden. Muistaakseni samalla tavalla sovittiin myös päättymässä olevan vaalikauden alkumetreillä. Sopimus kesti vain vuoden, kun kokoomus ryhtyi sooloilemaan. Mielenkiinnolla odotan kuinka kauan oppositio pysyy nyt sovituissa ratkaisuissa.

Homohäitä ja kylän juttuja

Hirvensalmelainen uutisoi 20.4. näyttävästi: ”Hirvensalmen kirkossa ei vihitä homopareja”. Juttu oli tolppalaukaus. Sen luettuni en tullut hullua viisaammaksi. Minulle jäi yhä epäselväksi, mikä on seurakunnan virallinen linja homohäihin.

Jutussa kirkkoherra Sepperi toteaa, että ”asiasta on keskustelu ja päätetty niin…”. Siis miten? Onko kirkkoneuvosto todella tehnyt virallisen päätöksen? Jos, niin sehän näkyy myös neuvoston kokouksen pöytäkirjasta, eikö niin?

Toimittajan kirjoittama juttu pohjautuu pelkästään kirkkoherran haastatteluun. Näin ainakin jutusta on pääteltävissä. Ilmeisesti hänellä ei juttua tehdessään ole ollut käytössään kirkkoneuvoston asiakirjaa, josta ilmenisi asian käsittely neuvostossa. Jos asia on siellä virallisesti käsitelty?

Kylänraitilla kuulee myös toisenlaisiakin näkemyksiä. Huhuillaan, että neuvoston pöytäkirjaan ei ole asiasta raapustettu sanakaan. Miksi ei olisi? Lisäksi kerrotaan, että neuvosto olisi jopa äänestänyt asiasta. Kuka on ollut puolesta, kuka vastaan? Nämä ovat kuitenkin niitä ”kylän puheita”, joille ei ehkä kannata laittaa paljoa painoarvoa. Vai voiko sittenkin? Ehkä saamme seuraavassa Hirvensalmelaisessa valaistusta asiaan.

Seurakunnan tilojen luovuttaminen samaa sukupuolta olevien vihkitilaisuuksiin ei kosketa minua, eikä uteliaisuuskynnyksenikään ylity niin, että jalkautuisin kirkkoherranvirastoon varmistaakseni asian lukemalla neuvoston pöytäkirjoja. Muulla tavallahan päätöksistä ei edelleenkään saa tietoa. Mäntyharjun seurakunnassa kirkkoneuvosto on tehnyt selkeän ratkaisun samasta asiasta, ja päätösten seuraaminen on tehty helpoksi. Ne ovat luettavissa netissä olevista pöytäkirjoista.

Paikallislehden jutun perusteella Hirvensalmen seurakunnassa harrastetaan myös outoa henkilöstöpolitiikkaa ja sisäistä johtamista tyyliin ”nainen vaietkoon seurakunnassa”. Kirkkoherra toteaa jutussa, että seurakuntapastorin kantaa ei ole kysytty. Todella kummallista ja ylimielinen toteamus, seurakuntapastorillahan on keskeinen rooli seurakunnallisessa elämässä.

Ihmettelen edelleen seurakunnan ”puskaradiotyyppistä” tiedottamislinjaa. Kirkkovaltuuston ja -neuvoston päätökset ja pöytäkirjat pysyvät visusti viraston uumenissa. Miksi niitä ei laiteta seurakunnan kotisivulle kaikkien luettaviksi?

Toivon, että seurakunnan luottamushenkilöt nostavat tiedottamislinjan esille, ja asiaan tulee pikimmiten parannusta. Seurakunta on nähdäkseni julkinen yhteisö, jolla ei pitäisi olla mitään salattavaa.

Menestystä ja pyykinpesua

Kuntavaalimme tulos oli varmasti monissa käsikirjoituksissa arvioitu toisenlaiseksi. Kuka olisi lyönyt vetoa, että kaikki vaalissa mukana olevat ryhmät saisivat edustajansa valtuustoon? Tuskin kukaan esimerkiksi odotti, että Kristillisdemokraattien listalla yksin ehdokkaana ollut Esa Ruhanen ponnistaisi valtuutetuksi. Esalta oli rohkea teko asettua ehdolle, ja tuloshan oli upea. Vuoden 2012 kuntavaalit toivat muutoksen tuulia perinteiseen kuntapolitiikkaamme. Nämä vaalit osoittavat, että muutokset ovat pysyviä.

Vaalin valopilkkuja ovat myös nuoret menestyjät. Vasta 18-vuotias Aada Ruhanen keräsi mahtavan äänipotin. Hyvän äänisaldon kokosi myös Antti Heinikainen. Eikä kolmenkympin korvilla oleva Esa Ruhanenkaan mikään ikäloppu ole. Aadan tulosta voitaneen pitää myös kiitoksena kunnanjohtaja Seppo Ruhaselle hyvin tehdystä työstä kuntamme johdossa.

Vaalin äänestysprosentti on positiivinen asia siitäkin huolimatta, että vuoden 2012 tasosta se laski reilut viisi prosenttiyksikköä. Varsinainen vaalisunnuntai sai kuitenkin äänestäjät liikkeelle, ja prosentti kipusi sittenkin toivomalleni kymmenluvulle, 60,7 prosenttiin.

Perussuomalaisten ja demarien paikkamenetykset olivat odotettuja. Demarien äänimäärä putosi edellisen kuntavaalin 201 äänestä 130 ääneen. Myös Keskusta menetti 71 ääntä edellisvaalista.

Vielä joskus kuulee jonkun toteavan, ettei yhdellä äänellä ole mitään merkitystä. Kuitenkin viimeinen valtuustopaikka ratkaistaan lähes poikkeuksetta vain muutaman äänen erolla. Näin kävi nytkin. Jos perussuomalaiset olisivat saaneet seitsemän ääntä enemmän, olisivat he saaneet kaksi paikkaa valtuustoon. Tällöin Kristillisdemokraatit olisi menettänyt nyt saavuttamansa historiallisen paikkansa. Menestyminen on joskus pienestä kiinni.

Vaalin alusviikot olivat melkoista kujanjuoksua Keskustalle, sillä kunnanvaltuuston maaliskuinen kokous synnytti todella oudon ja häpeällisen tapahtumaketjun. Keskusta jätti, kokouksen pöytäkirjasta alkunsa saaneen, jupakan pyykinpesun vaalin jälkeiseen aikaan. Odotin, että linjauksia olisi tehty jo vaalia ennen.

Vaalissa Keskusta säilytti määräenemmistönsä 11 paikallaan, mutta tulos jätti sen ”löysään hirteen”. Keskusta on vakavan pohdinnan ja valintojen edessä. Sen on ratkaistava sisäiset ongelmansa ennen paikkaneuvottelujen alkamista. Keskustan oma vaalitulos antaa siihen hyvät mahdollisuudet, jos sillä vain on rohkeutta tehdä päätöksiä. ”Voihan se olla niinkin, voihan se olla näinkin” –linjalla ei enää kannata jatkaa. Nyt on laitettava pyykkikone päälle.

Päättymässä oleva valtuustokausi on ollut melkoista mylläkkää. Muutama valtuutettu on harrastanut hajoita ja hallitse -politiikkaa. Viime valtuuston pöytäkirjavääntö on siitä erinomainen esimerkki.

Uusien päättäjien on ensitöikseen sovittava yhteiset askelmerkit. Kaikkien tietämät jumpurat on jätettävä surutta rannalle. Järki ja hyvä yhteistyö on laitettava politiikan edelle. Kukaan ei varmasti halua toistaa tämän kauden virheitä. Vaalimme tuloksessa on paljon hyvää. Se antaa mahdollisuuksia, jos niin halutaan.

Oma äänimääräni oli itselleni lopulta yllätys. Tunnelmat vaalin alla antoivat odottaa hyvää tulosta. Sain paljon kannustavaa palautetta. Kiitos kannustuksesta, kiitos vaalityöstä, kiitos kaikille äänestäjilleni saamastani mahtavasta äänimäärästä. En taidakaan olla niin pöljä päättäjä, jollaiseksi joku kollega on joskus väittänyt.

"Hoidetaan vaalit kotiin"

Ensiksikin kiitän siitä runsaasta positiivisesta palautteesta, jota olen saanut viime viikkojen ja kuukausien aikana. Sitä on tullut todella paljon. Iso kiitos kaikista kannustavista ja vilpittömistä sanoista.  Olen huomannut, että minulla ja teillä on samoista asioista yhteinen huoli.

Olemme puhuneet terveysasemamme lääkäritilanteesta. Se on ollut ykköshuolenamme. Olemme yhdessä ihmetelleet, miksi pidetty lääkärimme Mari Havukainen ei saanut jatkaa kuntamme lääkärinä? Olemme miettineet, mitä tapahtuu apteekkipalveluillemme? Entäpä mihin kallistuu apteekin naapurina oleva osuuspankki? Fuusioituuko se maakunnalliseen pankkiin? Jos, niin mitä tapahtuu konttorille, ainakin päätösvalta menee muualle? Olemme myös pohtineet, eikö digitalisaation pitäisi olla pikemminkin hyvä asia kuin mörkö?

Lenkillä ollessani olemme pysähtyneet juttelemaan arkisista asioista. Olemme vaihtaneet ajatuksia lasten harrastuksista, vaarina ja mummona olemisen tärkeydestä, talkootyön merkityksestä ja monista muista arkipäivän kuulumisista.

Viimeisiä vaalimainoksia kylällä jakaessani eräältä postilaatikolta minulle huikattiin: ”Hoidetaan vaalit kotiin!” Vaihdoimme hänen kanssaan lämpimiä sanoja ja ajatuksia. Jatkaessani matkaa ilon kyyneleet vierähtivät poskilleni. En muista ymmärsinkö tunneryöppyni keskellä kiittää häntä tästä koskettavasta kannustuksesta, joten kiitänpä nyt vielä varmuuden vuoksi.

Kevään kuntavaalien ennakkoäänestys oli vilkkaampaa kuin syksyn 2012 vaaleissa. Erityisesti suurissa kaupungeissa vaali-innostus on kasvanut. Koko maassa ennakkoäänesti 26,3 prosenttia äänioikeutetuista, mikä on parisen prosenttiyksikköä edelliskertaa korkeampi.

Monissa pienissä kunnissa ennakkoäänestettiin kuitenkin edelliskertaa laimeammin. Meillä ennakkoääniä kertyi 668, mikä on 34,7 prosenttia äänioikeutetuista. Edellisellä kerralla ennakkoääniä annettiin 799, eli 40,2 prosenttia. Kuntamme äänestysprosentti syksyn 2012 vaalissa oli 66. Varsinaisena vaalipäivänä äänestäneitä oli 514, 25,8 prosenttia.

Kuutosella alkavaan prosenttilukuun pääseminen vaatisi kuntamme äänestäjiltä ensi sunnuntaina melkoisen loppukirin. Se voisi kuitenkin olla hyvänä tavoitteena. Siihen tarvittaisiin noin 490 äänestäjän joukkoa. Ei se mahdotonta ole, vaikka kovalta tuntuukin.

Käydään sunnuntaina hoitamassa vaalit kotiin!

Luottamusta ei rakenneta repimällä

Kunnanvaltuuston viime kokous (13.3.) poiki tapahtumaketjun, jota käsitellään vielä pitkään. Kaikki sai alkunsa valtuuston tekemästä hallintosääntöpäätöksestä. Kokouksen pöytäkirjantarkastajiksi valitut, Risto Rantalainen (kesk.) ja Vesa Pöyry (sdp), eivät ole allekirjoittaneet pöytäkirjaa. Rantalainen on jopa tehnyt rikosilmoituksen. Pöyry ei ole edes vaivautunut lukemaan pöytäkirjaa. Kysyn, onko tällainen toiminta teidän lukijoiden mielestä valtuutetun arvolle sopivaa? Uskon tietäväni myös vastauksenne: ei ole.

Pöyry on todennut, ettei pöytäkirja vastaa kokouksen kulkua, mutta hän ei ole sitä itse käynyt lukemassa ja toteamassa. ”Käskytettäväksi” alistuneen Pöyryn arvio perustuu jonkun välikäden, nähtävästi Rantalaisen, näkemykseen.

Rantalainen puolestaan syyttää valtuuston puheenjohtajalle Seija Väisäselle (kesk.) lähettämässään hyökkäävässä viestissä tätä pöytäkirjan väärentämisestä ja uhkaa tekevänsä Väisäsestä rikosilmoituksen. Pöytäkirjan pitänyttä hallintojohtajaa Rantalainen syyttää samaisessa viestissä tahallisesta törkeästä virkavirheestä.

Kunnanhallitukselle (27.3.) antamassaan selvityksessä Keskustan kuntavaaliehdokkaana oleva Rantalainen kirjoittaa mm. näin: ”Esitän, että kunnanvaltuuston puheenjohtaja Seija Väisänen käskee hallintojohtajaa korjaamaan valtuuston pöytäkirjan vastaamaan kaikilta osiltaan valtuuston 13.3.2017 tekemiä päätöksiä, minkä jälkeen me pöytäkirjantarkastajat allekirjoitamme sen. Lupaan samalla peruuttaa poliisille tekemäni rikosilmoituksen pöytäkirjan väärennöksestä, jossa epäiltynä on kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Esitykseni on äärettömän reilu ja oikea-aikainen ennen kuin tieto edellä olevasta vuotaa lehdistölle ja sosiaaliseen mediaan. PS. Tästä tapauksesta saisi loistavan kuntavaaliteeman ”Kepu pettää aina”.”

Kuntalaissa todetaan: Luottamushenkilön tulee edistää kunnan ja sen asukkaiden parasta sekä toimia luottamustehtävässään arvokkaasti tehtävän edellyttämällä tavalla. Mielestäni Rantalainen ja Pöyry eivät ole toiminnallaan osoittaneet olevansa luottamuksen arvoisia valtuutetun tehtävässään. Kummankaan toiminta ei ole kuntalain hengen mukaista. Pöyry ei ole enää ehdokkaana kuntavaalissa. Rantalainen sen sijaan pyrkii edelleen valtuustoon Keskustan listalta. Toivottavasti äänestäjät osaavat nyt tehdä oikeita ja viisaita valintoja.

Kunnanvaltuuston tarkastamaton pöytäkirja tulee valtuuston tarkastettavaksi seuraavassa kokouksessa. Se on normaali toimenpide. Rantalaisen tekemään rikosilmoitukseen poliisi ottaa kantaa aikanaan.

Kunnanhallitus käsitteli maanantaina 27.3. Rantalaisen hallintojohtajaan kohdistamaa virkavirhesyytöstä. Tehdyn selvityksen perusteella väitteet pöytäkirjan väärentämisestä ovat perusteettomia. Hallitus merkitsi selvityksen tiedokseen. Päätöksessään hallitus korostaa kuntalain luottamushenkilölle asettamia vaatimuksia.

Jostain syystä tällä kaudella muutamalla valtuutetulla on ensisijaisena tarkoituksena ollut rakentamisen sijasta kaiken hajottaminen. Rantalaisen tapaus on tästä erinomainen esimerkki. En ymmärrä enkä hyväksy tällaista toimintaa – eivätkä kuntalaisetkaan.

Olin itse paikalla kyseisessä valtuuston kokouksessa. Olen satavarma, etteivät valtuuston puheenjohtaja Seija Väisänen ja hallintojohtaja Anne Matilainen ole syyllistyneet valtuuston pöytäkirjan väärentämiseen, eikä hallintojohtaja Rantalaisen esille nostamaan tahalliseen törkeään virkavirheeseen. Rantalaisen esittämät syytökset ovat todella törkeitä.

Parilla-kolmella valtuutetulla ei ole ollut tällä kaudella halua kaikkien peräänkuuluttamaan yhteistyöhön, jota kuntamme tulevaisuudessa yhä enemmän tarvitsee. Toivon, että uudet päättäjät ensitöikseen sopivat yhteiset pelimerkit. Nämä kaikkien tietämät änkyrät, jos he sattumoisin tulevat vaalissa valituiksi, on jätettävä surutta rannalle.

Keskusta on nyt myös vakavan pohdinnan ja valintojen edessä, mitä tehdä tapaus Rantalaiselle. Vaalikentällä Rantalainen nimittäin lupaa tukea Väisäsen vaalikampanjaa levittämällä ilosanomaa pöytäkirjaväärennöksestä.

Kunnanhallituksen pöytäkirja tulee nähtäväksi ensi tiistaina. Se on julkinen asiakirja, johon jokainen voi halutessaan tutustua. "Selvitys Risto Rantalaisen väitteeseen valtuuston pöytäkirjan väärentämisestä" pykälä 41/27.3.2017/Kunnanhallitus

Lahnaniemen ryhmiksen kujanjuoksu saatava päättymään

 

Lahnaniemen varhaiskasvatuksen yksikölle, ryhmikselle, on saatava pikimmiten asianmukaiset tilat. Nykyiset ovat tiensä päässä ensi syksynä. Tilakysymystä on vatuloitu jo liian kauan. Nyt on tehtävä nopeasti päätöksiä, sillä mikäli tilaongelmaa ei ratkaista kevään ja kesän aikana, on jopa koko toiminta vaakalaudalla. Palvelun heikkenemistä ei varmasti halua kukaan. Vähiten kylän lapsiperheet, jotka tätä palvelua tarvitsevat.

Ryhmikseen on elokuussa alkavalla, uudella hoitokaudella tulossa suuri määrä alle kouluikäisiä lapsia. Nykyiset tilat eivät mahdollista kasvavaa toimintaa ja henkilöresurssejakin tarvitaan lisää. Mielestäni tilanne on kylän ja koko kunnankin näkökulmasta pelkästään positiivinen asia, joka on päätettävä myönteisellä tavalla.

Miksi ryhmiksen toiminta on koko sen olemassaolon ajan nähty suurena mörkönä koulun (koulun rehtorin) näkökulmasta? Tämä on ollut jarruna yksikön toiminnalle ja koulun tilojen joustavalle käytölle. Varhaiskasvatus on nähnyt nämä ongelmat jo pitkään ja hakenut niihin ratkaisua. Tämä kujanjuoksu on nyt saatava loppumaan. Uskon, että tällä kannalla ovat kunnan nykyiset ja tulevat päättäjät sekä virkamiehet. Näin oletan myös kyläläisten ajattelevan.

Kylän ryhmis toimii nyt ahtaissa kahden huoneen tiloissa. Tilaongelman ratkaisuksi riittäisi yksi lisähuone. Yhden luokkatilan luovuttaminen varhaiskasvatukselle ei tuota koulun toiminnalle ongelmia. Koululla oleva puukäsityöluokkakin on vain muutaman viikkotunnin käytössä. Muun ajan se seisoo toimettomana. Ei ole ongelma ja tuskin kustannuskysymyskään, jos Lahnaniemen koulukkaat saisivat tämän opetuksen Elomaan koulun tiloissa. Tällöin tilat vapautuisivat muuhun käyttöön. Tarvitaan vain joustavuutta. Pienillä järjestelyillä Lahnaniemen koulu ja ryhmis saisivat molemmat tarpeisiinsa toimivat ja käytännölliset tilat.

Kaikissa suunnitelmissa korostetaan nykyään varhaiskasvatuksen ja koulun luontevaa yhteistyötä. Lahnaniemellä koulu nähtävästi tarvitsee tässä asennekasvatusta. Yhteistyö olisi iso voimavara kummallekin osapuolelle ja erityisesti lapsille. Tiivis yhteistyö palvelisi kaikkia osapuolia, ja loisi varmasti positiivista henkeä koko kylälle.

Lahnaniemen kylänseutu ja 5-tien varsi elää nyt myönteisen muutoksen kynnyksellä. Kun Uutelan alueen yritysinvestoinnit toteutuvat kaikessa laajuudessaan, syntyy työpaikkoja ja sen myötä seutu saa varmasti uusia asukkaitakin. Varhaiskasvatuksen ja koulun palveluille olisi jatkossakin kysyntää, siksi on järkevintä mitoittaa nämä palvelut toisiaan tukeviksi.

Markat taskussa, jännäkakat housussa

 

Kuntavaalit näyttävät aiheuttavan joillekin valtuutetuille valituksi tulemisen painetta. Tästä huolimatta kuntalaiset ja äänestäjät odottavat, että ehdokkaat/nykyvaltuutetut pysyisivät puheissaan asialinjalla. Näin ei tapahtunut kunnanvaltuuston 13.3. kokouksessa, jossa kuultiin kannanottoja vailla totuuspohjaa.

Kokoomuksesta erotettu/eronnut ja perussuomalaisten ehdokkaaksi hypännyt, tarkastuslautakunnan puheenjohtaja, Pöyrynhovin (entinen Pöyrynkylän kansakoulu) isäntä Markku Kivisaari oli tullut lapion kanssa valtuustoon – jälleen kerran. Kun käsittelyssä oli kunnan uusi hallintosääntö, Kivisaari antoi ymmärtää käyttämissään puheenvuoroissaan, että yritysten sijoittumisesta Hirvensalmelle on aiheutunut kymmenien jopa satojen tuhansien tappiot kunnalle. Esimerkiksi hän nosti 16 vuotta vanhan, Kangastiellä vireillä olleen, pihakalusteisiin keskittyneen yrittäjän hankkeen.

Kunnan asiapapereista ilmenee, että valtuuston edelleen pyrkivän Kivisaaren muisti petti asiassa pahemman kerran. Valtuutetuilla on täysi oikeus esitellä omia näkemyksiään, mutta harkitsemattomia ja perättömiä lausuntoja ei kannata viljellä. Sanotaan, että valheella on aina lyhyet jäljet.

Pöytäkirjoista on luettavissa, että vuonna 2002 kunta myi yrittäjälle ns. kenkätehtaan hallin tontteineen 750 000 markan kauppahinnasta. Kauppahinnasta maksettiin kunnalle käsiraha 50 000 markkaa. Kiinteistökauppa purettiin 2003, koska yrityksellä oli maksuongelmia ja kauppahinnan maksuohjelma ei ollut toteutunut kauppakirjan ehtojen mukaisesti. Maksettu kauppahinnan osa 50.000 markkaa jäi kunnalle ja kiinteistö palautui kunnalle. Yrittäjä maksoi hallinta-ajaltaan kiinteistön ylläpitokulut.

Olen itse käynyt Pöyrynkylän kansakoulun 1960-luvulla. Siellä sain matematiikan perustaidot arvostamaltani opettajalta, Saimi Kiviperältä. Hänen, rehellisyyttä, hyviä tapoja ja kristillisiä arvoja korostaneilla perusopeilla ja maalaisjärjellä olen pärjännyt elämässä. Näillä maalaisen opeilla tarkastuslautakunnan puheenjohtajan vuodatusta tarkastellessani, ja vaikka millaisella laskutikulla mittaisin, en näe tästä Kivisaaren esille kaivamasta yrityshankkeesta koituneen kunnalle tappiota. Pöyryn kansakoulussa minulle opetettiin, että yksi ynnä yksi on kaksi. Entisessä opinajossani taidetaan harrastaa nyt aivan uutta matematiikkaa – mutta sehän onkin nykyään hovi.

Muutamille valtuutetuille on tällä valtuustokaudella ollut tärkeämpää muistella menneitä, kuin elää tässä päivässä tai suunnitella kuntamme ja kuntalaisten tulevaisuutta. Kun kaivellaan vanhoja hautoja auki, heittää totuus ja valhe häränpyllyä, ja muistikuvat sekoittuvat. Sitten lauotaan mitä sattuu, kuten valtuustossa tapahtui.

Kivisaaren rajut sanalliset arvostelut ja suoranaiset hyökkäykset kunnan viranhaltijoita kohtaan eivät palvele ainakaan yhteistyötä. Tuskin hänen omia päämääriäänkään, mitkä ne sitten lienevätkään.

Mielenkiinnolla myös odotan, kuinka paikallislehti valtuuston kokouksesta uutisoi.

Lumikki ja kuusi pankkikääpiötä

 

Alueellinen osuuspankkiliitto pudotti viime perjantaina pommin osuuspankkijäsenistön niskaan. Kuusi pientä osuuspankkia, näiden joukossa Hirvensalmen oma, itsenäinen ja erittäin vakavarainen osuuspankkimme, suunnittelevat fuusioitumista maakunnalliseen Suur-Savon osuuspankkiin.

Hanketta on valmisteltu jo viime kesästä saakka. Valmistelutyötä on tehty hyvin salamyhkäisesti, kuten tapana on asioissa, joiden lopputulosta valmistelijat pyrkivät kaikin keinoin läpiviemään ja varmistamaan. Luulenpa, että tilanne olisi ollut aivan toisenlainen, jos asiasta olisi kysytty pankkien jäsenistön kantaa ennen valmisteluun ryhtymistä.

Ainakin minun mielestä, tässä karkasi mopo nyt pahan kerran ainakin pankkimme johtajalta Kirsi Hännikäiseltä ja pankin hallituksen puheenjohtajalta Jukka Manniselta. Kun kokonaan uutta, isoa pankkitaloa ryhdytään rakentamaan, niin siihen pitää – jo ennen valmisteluvaihetta - kysyä jäsenien mielipide. Mielestäni se kuuluu jo hyviin tapoihin. Vai ovatko johtajat unohtaneet, että Hirvensalmen Osuuspankin omistavat jäsenet, joita lehtitietojen mukaan on noin 1 400.

Kun tiedustelin johtaja Hännikäiseltä, miksi näin ei toimittu, hän vastasi napakan lyhyesti: ”Kyseessä on asian valmistelu. Asian valmistelu kuuluu pankin hallitukselle. Asia tuodaan sovitussa järjestyksessä toukokuussa omistajien päätettäväksi.” Toivon pankin jäsenien tuovan mielipiteensä tässä asiassa julki jo ennen omistajien kokousta, vaikka se ei pankin johtoa näytä yhtään kiinnostavan.

Pankkien edustajat korostivat fuusiosuunnitelman julkistamistilaisuudessa, ettei niitä aja yhteen taloudellinen pakko, vaan asiakaskäyttäytymisen ja -tarpeiden muutos sekä pankkisääntelyn kiristyminen. ”Pystytään oppimaan uutta digitalisaatiosta”, hallituksen puheenjohtaja Jukka Manninen toteaa viisaanoloisena lehdessä. Hienoja asioita ja upeita korulauseita, joista minä, eikä naapurin mummokaan, ymmärrä juuri mitään.

Fuusion valmistelijat toteavat, että asiakkaille aiotaan tarjota palveluita nykyisellä konttoriverkostolla – niin pitkälle kuin sen voi muuttuvassa pankkimaailmassa luvata. Toimitusjohtaja Hännikäinen korostaa Länsi-Savon sivulla olevassa videohaastattelussa, että on vastuullista pankkitoimintaa katsoa konttoriverkoston tulevaisuutta. Näistä johdon kommenteista voi jo päätellä, että pankin fyysinen läsnäolo Hirvensalmella tulee vähenemään, jos fuusio toteutuu.

Olen ollut Hirvensalmen Osuuspankin pitkäaikainen asiakas, koska olen ollut pankin palveluun tyytyväinen. Toki olen huomannut, että viime vuosina – varsinkin nykyisen johdon aikana – palvelusta on tullut, mitenkä sen nyt osaisin oikein ilmaista, sellaista konemaista. Siinä on ollut vähän korkokengillä kopsuttelun makua. Tunnelma ei ole ollut aivan maalaispankin leppoisaa, jollaista se oli takavuosina.

Vaikka kirjoittelin tuossa korkokenkien kopsuttelusta, niin en suinkaan kritisoi pankin henkilökunnan asiantuntemusta. Olen aina saanut vastauksen kysymyksiini. Siksi ihmettelenkin näkemyksiä, että suuremmassa pankissa osaaminen olisi parempaa. Hirvensalmen Osuuspankki pystyy jatkamaan taloudellisesti ja uskon, ettei palvelu jää osaamisestakaan kiinni. Pankkihan voi asiantuntijuutta hankkia muualtakin op-ryhmältä, kuten on varmasti tehnyt tähänkin saakka.

Vaikka pankkien johdot ajavat fuusiota kuin käärmettä pyssyyn, ja samaan kuoroon liittyi myös Länsi-Savon päätoimittaja Timo Laitakari tämän päiväisessä (sunnuntai 12.3.) kirjoituksessaan, niin Hirvensalmella järki voittaa. Luotan siihen, että Hirvensalmen Osuuspankki ei mukaan lähde, ja jäsenistö estää tämän fuusion.

Jos fuusio joskus tulevaisuudessa tulee ajankohtaiseksi jostain syystä, niin pankkimme on varmasti silloinkin tervetullut isomman kainaloon. Tällä hetkellä tätä halia ei tarvita.

Hirvensalmi – parasta meille kaikille

 

Kuntavaalin ehdokasasettelu päättyi viime viikolla, ja kampanjoinnit pääsevät vauhtiin viimeistään ensi viikolla. Vaaleihin on aikaa kuukauden verran, sillä varsinainen äänestyspäivä on sunnuntaina 9.4., mutta sitä ennen, aprillipäivän molemmin puolin on mahdollista äänestää ennakkoon.

Ehdokasasettelua on kuvattu yleisesti nihkeäksi. Myös Hirvensalmella tapahtui melkoinen romahdus ehdokasmäärässä. Edellisessä kuntavaalissa ehdokkaita oli 47 nyt 34. Nykyisistä valtuutetuista yhdeksän ei enää asettunut ehdokkaaksi. Nämä vapaaehtoisesti paikkansa jättävät keräsivät viime vaalissa 406 ääntä.

Monen mielestä tilanne vaikuttaa synkältä. Itse en näe tilannetta kuitenkaan mitenkään dramaattisena tai epätoivoisena. Vaikka ehdokasmäärä putosi reilulla neljänneksellä, niin valinnanvara kasvoi.

Jo viime kuntavaalissa Hirvensalmen kunnallispolitiikan kolmen perinteisen valtapuolueen rinnalle tuli kaksi uutta ryhmää: ItsenäinenKuntaLiike, jota itse edustan ja ”Vatukosta valtuustoon” ponkaisseet Perussuomalaiset. Nyt mukana ovat myös Kristillisdemokraatit. Äänestäjillä on nyt mahdollisuus valita peräti kuudesta ryhmästä ehdokkaansa. Vaalissa äänestävät kuntalaiset lopulta päättävät, kenet haluavat asioitaan hoitamaan jatkossa, ja hyvä niin, että heillä on valinnanvaraa.

Kunnan päätöksenteon ilmapiiri ei ole ollut paras mahdollinen tällä valtuustokaudella. Tämä on näkynyt erityisesti henkilövalinnoissa aivan turhanpäiväisenä pelaamisena. Tällainen toiminta on myrkyttänyt päätöksenteon ilmapiiriä kuluneella kaudella. Se on heijastunut ehdokasasetteluunkin. Varmasti muutama valtuutettukin päätti jättää kunnallispolitiikan kyllästyttyään tähän tyhjänpäiväiseen jauhamiseen – selkään puukottamiseen. Harmi, sillä luopujien joukossa on hyviä tyyppejä.

Muutama johtava poliitikko on toiminnallaan myrkyttänyt myös oman puolueensa rivit. Tämä näkyy erityisesti Kokoomuksen ja Demarien ryhmissä. Tämä on valitettava tosiasia, ja heijastui selvästi myös ehdokasasettelussa. En ymmärrä, miten näissä puolueryhmissä on alistuttu tällaiseen johtamisen kulttuuriin ja saneluun.

Uuteen valtuustoon ja muihin tuleviin luottamustoimiin tarvitaan yhteistyökykyisiä ja sovittelevia henkilöitä. On pystyttävä sietämään erimieltä olevia ja tultava myös heidän kanssaan toimeen. Niin päästään asioissa eteenpäin.

Olen aina korostanut, ettei Hirvensalmella kuntalaisten asioiden hoitamisessa tarvita poliittista väriä. Viime kuntavaalimme tulos vahvisti vain näkemystäni  - yhteistä tavoitettamme.

Luotan kuntalaisiin ja edessä olevien vaalien äänestäjiin. Huhtikuussa otamme vielä pitemmän loikan. Hirvensalmi on parasta meille kaikille.