Piuspasket ja Tarzanin tangat

Tulette huomaamaan tätä lukiessanne, ettei otsikolla ole mitään tekemistä tekstin sisällön kanssa. Tapanani on joskus, ja jos totta puhutaan niin useinkin, viihdyttää itseäni tällaisilla ihan hatusta tulleilla jutuilla. Tuntuu hyvältä, kun saa nauraa omille, aivan puskasta syntyneille ajatuksilleen. Se on oikein rentouttavaa, ja voin suositella muillekin. Olin sunnuntai-iltana juuri tullut saunasta, kun nuo otsikon sanat pirskahtivat mieleeni. Mutta jääköön niiden sisältö tarkemmin suurelle yleisölle avaamatta ja tällä kertaa omaksi salaisuudekseni.

Olen viime aikoina ihmetellyt suomalaista poliittista kulttuuria ja sitä, kuinka alas se on vajonnut. Ulkoministeri Haavisto jatkaa tehtävässään, vaikka on selkeästi rikkonut sääntöjä. Keskusta esittää kovaa ja neuvoo Vihreitä siivoamaan omat nurkkansa. Keskustajohtaja Saarikko lähes tirauttaa kyyneleitä selitellessään asioita. Keskusta pysyy edelleen hallituksessa, koska ministerisalkut ovat kantajilleen tärkeitä. Kansasta viis.

Rinne nosti Marinin pääministeriksi. Nyt Marin palkitsee kaverinsa nostamalla hänet perustuslakivaliokunnan johtoon. Orpo on yhtä orpona, kuten on ollut aina. Olemus on kuin ”miss mä nyt mahdan olla” –kysyjällä? Lähtölaskenta puolueen puheenjohtajan pallilta on alkanut aikoja sitten. Halla-aho odottaa varmaan jännäkakat housussa tulevaa kannatusgallupia. Jokohan persut on nousut 25 prosenttiin, vaikka puolue ei ole pannut tikkua ristiin. Politiikassa ei ole enää järjen hiventä, mutta se tuntuu edelleen maistuvan ja uppoavan suomalaisiin. Olemmeko me todella näin hölmöjä? Turha kysymys.

Mitäpä kuuluu meille? Kokoomuksen visiot levisivät maanantaina pientareelle kuin joulupukin reki Tokmannin mainoksessa, kun valtuusto maanantaina illansuussa päätti tilapäisen valiokunnan perustamisesta. Kokoomuksen pulpetit loistivat salissa tyhjyyttään, kun ryhmän edustajat väistivät kunnanvaltuutetulle kuuluvia velvollisuuksiaan. Tiukan paikan tullen kokoomusedustajista ei ollutkaan todellisen vastuun kantajiksi. Puskista kyllä jaksetaan huudella. Tapahtuiko tässä jopa virkavirhe?

Sanaa ja koronaa, tuskaa ja valoa

Kunnanvaltuuston piti alun perin kokoontua viime maanantaina vuoden viimeiseen kokoukseensa. Kirkossa Itsenäisyyspäivänä tapahtunut mahdollinen Korona-altistuminen siirsi kokousta kuitenkin viikolla eteenpäin. Valtuusto päättää siis tulevana maanantaina, joka muuten on Talvipäivänseisaus, muiden muassa ensi vuoden taloussuunnitelmasta.

Kuntamme talousasema vaikuttaa ensi vuodenkin lukujen valossa vahvalta. Tietysti on muistettava, että kysymys on arviosta, ja melkein mitä tahansa voi vuoden aikana tapahtua. Sen on Korona meille jo osoittanut. Essote on edelleen suuri kesto-ongelma meille ja kaikille muille kunnille. Kuntayhtymän talousosaaminen ontuu, ja poliittiseen järjestelmään perustuva hallintomalli on epäkelpo.

Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja Tapio Honkamaa pohti asiaa jokin aika sitten kolumnissaan. Hän esitti, että kuntayhtymän hallitus muodostettaisiin omistajakuntien johtajista. Honkamaan pohdintaa saa minulta ison peukutuksen. Ehdotukseen perustuva hallintomalli toisi Essoten johtoon oikeaa talousosaamista.

Valtuuston esityslistalla on myös toinen iso asia, tilapäisen valiokunnan asettaminen. Valiokunnan tehtävä on valmistella kunnanhallituksen erottamista koskevaa asiaa.

Kunnanhallituksen ilmapiiriongelmat ovat jatkuneet pitkään ja ne kulminoituivat viime kesänä hallituksen jäsenten Pirkko Luntan (kok) ja Ari Kämpin (sdp) esittäessä syytöksen hallituksen pöytäkirjan väärentämisestä ja pahoinpitelystä.

Syytökset ovat sellaisia, ettei niitä voi painaa millään Haavisto-rukkasella unholaan. Kaikkein parasta olisi, että asianosaiset vetäisivät itse johtopäätökset perusteettomista syytöksistään. Koska sellaista ihmettä ei edes näin joulun alla tule tapahtumaan, niin ainoa oikea tie on selvittää asiat valiokunnan kautta. Ja loppupelissähän valtuusto vielä sanoo asiassa painavan sanansa.

Toisaalta odotan mielenkiinnolla ensi maanantain kokousta. Samalla kuitenkin olen jo valmiiksi surullinen, sillä pelkään, että sinne tuodaan jälleen suuri pakettiautollinen olemassaolon tuskaa. Tähän loppuun siteeraan kirjailija Tuomas Kyröä. Syksyllä ilmestyneessä Konekirjoitusvaras-kirjassaan Kyrö toteaa: ”Kovinta ääntä ja pahinta jälkeä tekee aina se toheloin aines. Vaikka hyvää on enemmän, tyhmillä on kovempi ääni.” ”Se, että maailmaa muuttuu, mutta minä en, ei ole maailman vika.”

Maanantaihin!

Tyrnit pytyssä

Torstaiaamuna oli tattaripuuro mennä väärään kurkkuun. Lusikoidessani tyrnirouheella ja omatekoisella päärynähillolla maustettua puuroa suuhuni selailin samalla postilaatikosta hakemaani Länsi-Savoa. Selailin, sillä olin jo lukenut samat uutiset edellisenä iltana netistä.

Tattarit eivät juuttuneet kurkkuni siksi, että jokin lehden jutuista olisi hätkäyttänyt, vaan siksi, että kuuntelin rakasta vaimoani, aivan molemmilla korvilla. Aamuteetään siemaillessaan hän totesi, että minun tulisi pestä vessanpytyn harja. Pestä siksi, ettei astia, jossa harja on, ryhtyisi kasvamaan sammalta tai jotain muuta kuvottavaa.

Nostin ihmettelevän ja kysyvän katseeni häneen. Miksi minun? Siksi. Koska minä jo pesen tyhjennetyn kompostiastian, niin ei tämäkään homma sen kummempi ole. Hän perusteli.

Toivuttuani tästä aamuherätyksestä, totesin, että se tehtävä on kuulunut perheessämme jollekin toiselle. Samalla tapaa kuin pölyjen pyyhkiminenkin. Minä kyllä silitän oikein mielelläni, sillä siinä mieli lepää, ja saan pohtia näitä mukavia juttuja. Minä kyllä käytän sitä harjaa, mutta peseminen on eri juttu. Onhan se kompostiastia nyt aivan eri juttu kuin vessanpytyn harja. Yritin perustella.

Asiasta ei keskusteltu. Hän oli päätöksensä tehnyt, ja lähti hetken päästä töihin.

Mennessäni myöhemmin vessaan, siellä tuoksui hyvälle ja puhtaalle. Ennen töihin lähtöään hän, jolle tämä tehtävä kodissamme on kuulunut, oli suorittanut tämän pikku tehtävän. Pönttö kiilsi valkoisena ja tuoksui orvokilta tai joltain muulta hyvältä. Ilmeisesti se harjakin oli pesty. En tarkastanut.

Olisivatpa kaikki asiat tässä maailmassa yhtä helppoja.

Miksi julkaisen tämän vasta tänään perjantaina, johtuu siitä, että perheemme julkisen sanan neuvostolta vei hetken aikaa tarkastaa tekstini sisältö. Alkuperäisessä käsikirjoituksessani ei kuulemma ollut korjattavaa, joten tässä tämä nyt on.

Virkistäviä yhteisiä aamupalahetkiä ja syvällisiä keskustelunaiheita kaikille, ja muistakaa kuunnella sitä puolisoanne molemmilla korvilla.

Aidasta ja aidan seipäistä

Hirvensalmella ovat asiat hyvin. Oikein tulee sellainen innostunut fiilis, kun katselee Pitäjäntien varren rakentamista. Harvassa ovat ne reilun 2 000 asukkaan kunnat tässä maassa, joissa investoidaan tänä aikana miljoonia ja taas miljoonia tulevaisuuteen, ennen kaikkea lapsiin ja vanhuksiin, meihin kaikkiin kuntalaisiin. Harvassa ovat Hirvensalmen kokoiset kunnat, jotka kirjaavat vuodesta toiseen muuttovoittoa. Vielä isommalla suurennuslasilla saa etsiä tästä maasta kuntia, joiden talous on tänä päivänä vakaalla pohjalla. Hirvensalmella tämäkin ihme on totta. Kaiken lisäksi verotuskin on valtakunnan mittapuulla laskettuna alle keskiarvon.

Näitä hyviä asioita voisi nostaa esille vaikka millä mitalla. Sellainen olisi myös hyvin suotavaa meille kaikille, ja eritoten päättäjille. Viimeksi tämän hyvän työn teki Suomen evankelis-luterilaisen kirkon huippuvirassa toimiva, seurakuntamme edellinen kirkkoherra, kansliapäällikkö Pekka Huokuna mm. Helsingin Sanomien haastattelussa. ”Hienoja vuosia”, Huokuna totesi Hirvensalmen vuosistaan. Isoja ja aitoja sanoja, jotka lämmittävät mieltä. Jos Pekan vuodet seurakuntamme kirkkoherrana olivat hänelle itselleen tärkeitä, olivat ne sitä myös seurakuntalaisille. Se oli yhteistyön, yhteisöllisyyden ja yhteisymmärryksen aikaa. Näinä vuosina myös seurakunnan ja kunnan yhteistyö oli toimivaa ja avointa.

Sitten niistä aidan seipäistä. Olen pian kaksi vaalikautta voinut seurata kuntamme elämää, sanoisinko aivan aitopaikalta, kunnanhallituksesta käsin. Olen ilokseni voinut todeta, kuinka vauhdikkaasti kuntamme on mennyt eteenpäin, kestänyt talouden myllerrykset ja kestänyt vuosikausia jatkuneen muutaman luottamushenkilön toimesta tapahtuneen riitelyn, jonka jäljet ovat rumat. Olen kohdannut näinä vuosina satoja tyytyväisiä kuntalaisia. On heidän ansiotaan, että olemme yhdessä jaksaneet. Kuntalaisilta tullut kannustus ja positiivinen palaute ovat paras kiitos, jonka päättäjä voi saada.

Olen joskus kokouksen jälkeen ollut aika puhki. Olen kuitenkin melko tuore luottamustoimissa ja olenkin useasti pohtinut, miten siellä pitkään olleet päättäjät ja virkamiehet oikein jaksavat vuodesta toiseen kuunnella jatkuvaa nälvimistä ja turhaa kränäämistä.

Kuntalaiset ovat seuranneet kahden pienen poliittisen ryhmän ylläpitämää näytelmää hämmennyksen vallassa. Repivän politikoinnin takia ryhmät ovat yleisön silmissä ja myös todellisuudessa ajautuneet tilanteeseen, jossa näiden ryhmien uskottavuus on tipotiessään. Päätään pyöritellen, katsomon puolelta seuraavat myös näiden ryhmien omat konkarit tätä käsittämätöntä toimintaa.

Kuntavaalit ovat ovella ja molempien ryhmien edessä näyttää olevan paksu umpihanki. Nyt tarvittaisiin uusia ladunaukaisijoita.  ”Aspiriini ei nyt auta”, arvostettu kansanedustaja Seppo Kääriäinen varmaan asian ilmaisisi.

Monet kuntalaiset ovat todenneet ja todella odottavat, että kuntavaalit ratkaisevat tämän sopan. Toivon sydämeni pohjasta, että he ovat oikeassa. Se olisi Hirvensalmen etujen mukainen ratkaisu.

Nyt on kämänen juttu

Tämäkin valtuustokausi on kohta lopuillaan. Muutaman kuukauden kuluttua on jo kesäkuu ja uudet päättäjät astuvat puikkoihin. Toki vanhaa kautta on vielä sen verran jäljellä, että siinä ajassa ehtii joku jättää vielä monta pöytäkirjaa tarkastamatta, jos känkkä-ränkkä saattuu päälle. Ja sattuuhan se.

Kesää ennen käydään kuntavaalit. Konkaripoliitikot ovat kertoneet, että nyt pitää olla kieli keskellä suuta, varoa sanomisia. Ainakin, jos mielit olla ehdokkaana. Pitäisi olla kaikille juu-juu-kaveri, ja pokkuroida vähän joka suuntaan. Olla niin kuin lehmän häntä, joka yrittää peittää kahta reikää yhtä aikaa. Nyt ei pitäisi sanoa, mitä mieltä on asioista, vaan olla samaa mieltä kaikkien kanssa. Nyt pitäisi, siis nyt tulisi valehdella omista ajatuksistaan, lipsua omista mielipiteistä. Nythän on vaalit tulossa. Sitäkö se politiikka on?

Nyt ei kannata sanoa, mitä mieltä on vaikkapa kuntamme kouluverkon mielekkyydestä. Nyt ei voi sanoa, että yksi koulu riittäisi meille, vaikka se olisi pedagogisesti ja taloudellisesti paras ratkaisu. Vaan nyt pitää sanoa, että kannattaa olemassa olevan kyläkoulun piharemonttia ja vieressä kulkevan kylätien siirtämistä. Pitää kannattaa, vaikka ne maksaisivat satoja tuhansia euroja, ja niissä ei olisi mitään järkeä. Nyt ei saa sanoa, että kyläkoulun tulevaisuus tulee tapetille tulevalla valtuustokaudella. Vasta vaalein jälkeen voit sen kertoa. Nyt pitää puhua puppua. Nyt pitää yrittää olla poliitikko.

Nyt ei voi neuvoa, että älkää hyvät poliittiset ryhmät ottako ehdokkaiksenne sellaisia, joista olette sitten tulevan valtuustokaudella koko ajan varpaillanne. Nyt ei voi sanoa, keiden ainakaan ei pitäisi asettua ehdokkaaksi. Nimilista ei ole pitkä, mutta ääneenhän sitä ei nyt voi sanoa, eikä tähän kirjoittaa, kun on ne vaalitkin tulossa. Annetaan sitten keväällä kuntalaisten päättää, ja lasketaan äänet kerralla oikein.

Kirjoittelen tätä maanantaina ja kohta täytyy suunnistaa kunnantalolle. Kunnanhallitus käsittelee ensi vuoden talousarvion. Tässä tukalassa taloustilanteessa kuntamme talousarvio on valmisteltu erinomaisesti. Essote ja korona, ja juuri tässä järjestyksessä, kurittavat vahvaa talouttamme. Mutta me selviämme.

Tämä valtuustokausi on ollut meille täysosuma. Olemme onnistuneet saavuttamaan valtuustokauden alussa asettamamme tavoitteemme. Vilkaisu Pitäjäntielle kertoo onnistumisemme. Myös Uutelan alueelle on saatu kauden aikana uutta yritystoimintaa. Vilkaisu ensi vuoden hankkeisiin lämmittää. Perusinfraan tehdään välttämättömiä investointeja. Kissakoskella kalahanke saa jatkoa ja merkittävästi ulkopuolista rahoitusta. Kunnan vahva panostus liikuntaan jatkuu, kun Satulinnan reitti kunnostetaan. Kustannuksiin odotetaan niin ikään merkittävää ulkopuolista rahoitusta.

Odotan mielenkiinnolla ja kieli poskessa, mitä illan hallituksen kokouksessa tapahtuu. Mahtaakohan jollain olla tänäänkin känkkä-ränkkä-päivä? Mietin jo nyt, millaisella mielellä itse palaan kokouksesta?

Tämä oli nyt tässä. Unohtakaa kaikki, mitä yllä kirjoitin.

Pienempi valtuusto on mahdollisuus, ei mörkö

Kunnanvaltuusto päättää maanantaina 2. marraskuuta kevään kuntavaalissa valittavien valtuutettujen lukumäärän. Kunnanhallitus esittää yksimielisessä päätöksessään valtuutettujen määrän laskemista nykyisestä 21:stä 17:ään.

Valtuuston kokoonpanon pienentäminen on hyvin perusteltua, kun vaikkapa tarkastelee viime kuntavaalin tulosta. Vuoden 2017 kuntavaalissa kuusi eri ryhmittymää sai kootuksi vaaleihin vain 34 ehdokasta. Yhtä lukuun ottamatta kaikki ehdokkaat pääsivät joko valtuutetuiksi tai varavaltuutetuiksi. Tällä hetkellä kolmella valtuustoryhmällä ei kuitenkaan ole ainuttakaan varavaltuutettua. Liian iso luottamusorganisaatio on ollut selkeä haaste ryhmittymille.

Uskon, että hallituksen esitys hyväksytään valtuustossa, ei ehkä yksimielisesti, mutta selkein lukemin. Muutamat poliittiset pienryhmät ehkä äänestyttävät, koska pelkäävät paikkojensa puolesta ja puhuvat demokratiavajeesta, kun paikkamäärää pienennetään.

Kunnanvaltuuston ei tule olla paikka, jonne valitaan lähes kaikki sinne haluavat. Silloinhan valtuustoon saattaisi tulla valituksi tyhjiä tynnyreitäkin, jotka kuulemani mukaan kolisevat kaikkein kovimmin. Aika on ajanut kyläpolitikoinninkin ohitse. Kuntavaalitkin olisivat turhia.

Tuleva, pienempi valtuusto on otettava kannustavana haasteena, ja uuteen asiaan tulee suhtautua positiivisesti. 17-paikkainen valtuusto on mahdollisuus, eikä mikään demokratiavaje. Nyt kaikkien ensi keväänä kuntavaalissa olevien ryhmien tulee kääriä hihat ja ryhtyä etsimään ehdokkaita, jotka todella ovat Hirvensalmen asialla. Samalla tulee muistaa, ettei yhtäkään 17. valtuustopaikasta ole etukäteen jaettu. Kuntavaalissa äänestävät päättävät, ketkä johtavat kuntaa seuraavat neljä vuotta.

Samalla kun luottamusorganisaatiota uudistetaan valtuuston paikkamäärän osalta, pitää harkita myös kunnanhallituksen ja sivistyslautakunnan jäsenmääriä. Sivistyslautakunnan jäsenmäärän (7) harmonisointi muiden lautakuntien jäsenmäärän (5) tasolle on perusteltua. Hallituksenkin jäsenmäärän laskemista seitsemästä viiteen kannattaa vakavasti harkita. Pienempi luottamusorganisaatio on tehokkaampi ja yhteistyökykyisempi hoitamaan kuntamme asioita.

Suojelu tehnyt tervaleppäkujasta hävettävän ryteikön

Hirvensalmen kirkonkylää komistaa Suomen ainoa tervaleppäkuja. Kuja syntyi Puulan vedenpinnan laskun yhteydessä 1850-luvulla ja sen muodostavat jopa yli 100-vuotiaat ja yli 30 metriä korkeat tervalepät. Näin hehkutetaan Mikkelin seudun matkailusivustolla.

Ehkäpä tämä komistus on joskus, puolivuosisataa sitten ollutkin olemassa, mutta ei enää. Aikoinaan kuntamme käyntikortiksikin nostetun kujan tilalla on nyt ryteikkö, mikä on yksinomaan suojelun aikaansaannosta. Liekuneen ja Ryökäsveden rannan suojelu on aikansa elänyt ilmiö, ja se tulisi purkaa välittömästi.

Alue tulisi kunnostaa. Kun Hirvensalmella katsot minne tahansa sinulla on aina vessilmässä. Näin tulisi olla kujankin kohdalla. Vaan eipä ole. Rantapusikoiden taakse peittyvä upea Liekuneen järvimaisema tulisi saada tiellä kulkevien näkyville ja ihasteltavaksi. Sitten vasta voitaisiin puhua todellisesta kirkonkylämme käyntikortista.

Tervaleppäkujan suojelun purkaminen ja alueen siistiminen olisi todellinen kulttuuri-, maisema ja ympäristöteko. Liekuneen esiintuominen olisi suurta ympäristötaidetta.

Suojelun purkaminen ei varmaankaan ole helppo asia. Vaikka sille ei tänä päivänä enää löydykään perusteita. Lieneekö edes koskaan ollutkaan? Rantamaiseman avaamiselle on vahva kannatus kunnassamme ja kesäasukasjoukossamme. Joka vuosi lepikon rantaryteiköstä kirjoittaa joku paikallislehdessämme.

Mitä sitten voisimme tehdä, jotta tämä saadaan maaliin? Alueen omistava osakas/hoitokunta tuskin on halukas etenemään asiassa. Tuolta taholta ehdotettiin vuonna 2011, että kunta ostaisi suojelualueen ja laajentaisi sitä tien toisella puolella olevalle alueelle. Kunta tyrmäsi ajatuksen, mikä oli aivan oikea päätös.

Entäpä jos keräisimme adressin suojelun lopettamiseksi ja rantapusikon raivaamiseksi. Adressi luovutettaisiin alueen omistajataholle ja suojelusta päättäville viranomaisille. Silläkään ei ehkä saada toivottua positiivista lopputulosta, mutta ainakin voisimme sanoa, että olemme parhaamme yrittäneet.

Kunta on hoitanut keskustaajaman julkiset viheralueet hyvin. Seurakunta on raivannut terveleppäkujan kohdalla omistamansa tervelepikon, mikä tuo upeasti vanhat ja nuoret tervelepät esiin. Sama pitäisi voida tehdä suojeluryteikölle.

Negatiivisuuden apostolit

Upea kesä on kääntynyt värikkääseen syksyyn. Kesän tyyni korona-aallokko on muuttumassa myrskyksi. Valtio ottaa miljardeja lisävelkaa. Kunnat tuskailevat hirvittävien talousongelmien kanssa. Sote-myrskykin on tulossa. Sopivasti jouluksi, sillä marras- ja joulukuuhan ovat Ilmatieteenlaitoksenkin mukaan maamme myrskyisimmät kuukaudet.

Oma kuntamme on pärjännyt hyvin tässä aallokossa. Silmäilin tuoreita väkilukutilastoja, jotka kertovat kuntamme olevan muuttovoittoinen. Viime vuonna kuntamme sai muuttovoittoa 20 asukkaan verran. Itsellenikin oli pieni yllätys, että muuttajajoukosta suurin ikäryhmä oli 0-4-vuotiaat. Heitä muutti kuntaamme peräti 7. Kuntaamme muutti nuoria perheitä, sillä muuttajista 25-40-vuotiaiden ryhmään kuului peräti 16.

Kunnan varhaiskasvatus pullistelee lapsista, mikä on erinomainen asia. Tämän ja muuttolukujenkin valossa uusi, isompi, Pitäjäntien varteen vauhdilla rakentuva päiväkoti tulee todella tarpeeseen.

Kunnan talous on vakaalla pohjalla. Tämäkin vuosi vaikuttaa sujuvan vielä hyvissä merkeissä, ainakin elokuun talouslukujen valossa. Mutta ei nuolaista vielä, sillä Essote muistaa meitä varmasti isolla laskulla. On se vaan ihmeellistä tuo Essoten meno. Siihen ei tunnu löytyvän minkäänlaista tolkkua.

Jokainen on varmasti huomannut, että kunnalliselämässämme on ollut oma myrskypesäke, tai oikeastaan kaksi. Mistään rintamasta ei kuitenkaan ole onneksi kysymys, sillä asialla on ollut kaksi negatiivisuuden apostolia.

Vuosia jatkunut, täysin turhanpäiväinen, viranhaltijoita ja meitä muita luottamushenkilöitä vahvasti kuormittanut häiriköinti kulminoitui kesäkuun kunnanhallituksen kokouksessa 8.6.                      Ari Kämppi (sdp) ja Pirkko Luntta (kok) esittivät syytöksen pöytäkirjan väärennöksestä ja pahoinpitelystä.

Syksyn ensimmäisessä kunnanhallituksessa päätimme tehdä tutkintapyynnön ja pyytää poliisia selvittämään, onko kunnanhallituksen pöytäkirjaa väärennetty ja kenen toimesta mahdollinen väärentäminen on tehty. Mikäli väitteessä ei ole perää, pyydetään selvittämään, ovatko Pirkko Luntta ja Ari Kämppi syyllistyneet rikokseen esittäessään väärennysväitteen, joka on merkitty viralliseen asiakirjaan.

Lisäksi päätimme tehdä tutkintapyynnön ja pyytää poliisia selvittämään, onko pahoinpitelyväitteissä perää ja ovatko väitteen esittäjät mahdollisesti syyllistyneet rikokseen. Lisäksi päätimme käynnistää Kuntalain 34 §:n mukaisen menettelyn, mikä tarkoittaa luottamushenkilön erottamista.

Tutkintapyyntö on jätetty poliisille 24.9. Asian selvittämisessä menee varmasti aikaa hyvinkin tulevaan kevääseen ja siellä tuleviin kuntavaaleihin. Poliisi tutkii omalta osaltaan asiaa, mutta meidän muiden luottamushenkilöiden ei kannata jäädä odottelemaan tuloksia. Meidän tulee käynnistää tämä luottamushenkilön erottamisprosessi välittömästi.

Hallituksen päätös oli historiallinen, sillä hallitus oli asiassa yksimielinen. Kokoomuksen ja demarienkin kokouksessa paikalla olleet varaedustajat totesivat, että asia on nyt selvitettävä.

Luntta ja Kämppi ovat ”kiitettävästi” pitäneet huolta siitä, että erinomainen kuntamme on esitetty julkisuudessa kerta toisensa jälkeen negatiivisessa valossa. Väittävät he mitä tahansa, niin tällainen luottamushenkilön toiminta ei varmasti ole kuntalaisten tahdon mukaista. Se on kaukana siitä, mitä kuntalaiset todella odottavat päättäjiltä. Uskon, että nyt viimeistään sinisimmätkin silmäparit ovat havahtuneet. Kaksikon näytöt kuntamme kehittämisessä ovat olemattomat.

Alkaneen syksyn aikana meidän tulee päättää tulevan kunnanvaltuuston koosta. Valtuutettujen määrän laskeminen 21:stä 17:ään on perusteltua. Samalla pitää päivittää sivistyslautakunnan jäsenmäärä nykyisestä 7:stä 5:een. Kannattaa myös miettiä hallituksen jäsenmäärän laskemista.

Soitellaanko kirkonmäellä jo seurakunnan kuolinkelloja?

Paikallislehdessämme uutisoitiin kesällä, että Hirvensalmen seurakunta on pohdiskellut pienessä piirissä tulevaisuuttaan. Hiljaisuus asian ympärillä huolestuttaa, sillä samassa yhteydessä on käyty neuvotteluja myös Mäntyharjun seurakunnan kanssa. Asiasta on tihkunut hyvin vähän tietoa, eikä siitä ole käyty julkista keskustelua. Viedäänkö tässä nyt seurakuntaamme liitoksen alttarille kaikessa hiljaisuudessa, vaikka uutisessa toisin vakuutettiinkin?

Kaikki hiljaisuuden merkit ja tehdyt toimenpiteet viittaavat siihen, että Hirvensalmen seurakunta toimii viimeisiä vuosiaan itsenäisenä. Lehtiuutisen mukaan kirkkoherra on jäämässä ensi vuonna eläkkeelle ja seurakuntapastoria ollaan irtisanomassa. Pöytä näyttää olevan katettu tuomiokapitulin päätettäväksi. Seurakuntaliitostako varten?

Lehdestä olemme saaneet myös lukea, että talousvaikeuksissa painiskelevalle Mäntyharjun seurakunnalle kelpaa vain seurakuntaliitos. Ymmärrän tämän köyhän pojan vision oikein hyvin. Naapurissa on rikas, testamenttiomaisuudella vaurastunut pieni Hirvensalmen seurakunta. Sellaisen kanssa liitos olisi hunajaa, ja toisi hetkellisen kohennuksen talouteen. Mutta mitä sanoisivat ne Hirvensalmen seurakunnalle miljoonaomaisuutensa lahjoittaneet. Potkaisisivat varmaan seurakunnan päättäjiä takamukseen, ja sanoisivat, ettei tällainen peli vetele.

Hirvensalmen noin 1 600 jäsenen seurakunnalla on kaikki mahdollisuudet toimia itsenäisenä seurakunta. Se vaatii kuitenkin yhteistä tahtotilaa, jota ainakin perushirvensalmelaisilta uskon löytyvän.

Seurakunta on vakavarainen, ja kiinteistötkin ovat hyvässä kunnossa. Seurakunta tulee toimeen yhdellä papilla oikein hyvin, kun kirkkoherraksi valitaan toimelias ja seurakuntalaisiin päin aidosti avoin, läsnä oleva ja aktiivinen henkilö. Heitäkin uskon vielä leipäpappien joukosta löytyvän. Innostava kirkkoherra saisi varmaan myös vuosia kuolleena olleen vapaaehtoistoiminnan ja talkootyön herätettyä entiseen kukoistukseensa. Jalkauttamalla diakoniatyö toimiston pöydän äärestä seurakuntalaisten keskuuteen, ja palauttamalla lapsi- ja nuorisotyössä yhteistyö kunnan kanssa, seurakuntaelämäkin ryhtyisi kukoistamaan. Seurakunta saattaisi jopa saada uusia jäseniä, kaivattuja veronmaksajia joukkoonsa. Ei se tämän vaikeampaa ole.

Varmaan jotkut ajattelevat, että kirjoittaja kaivelee menneitä. Puskaradiossakin ”oikeistopopulistit” pääsevät jälleen kirjoittamaan, että allekirjoittanut puuttuu asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Vanhoja hyviä aikoja kannattaa kuitenkin kaipailla. Parempia ne olivat kuin tämän päivän tyhjyyttään huutava kirkko. Seurakuntaliitos ei ainakaan ole ratkaisu Hirvensalmen seurakunnan ja kirkon haasteisiin. Toivottavasti seurakunnan päättäjät ymmärtävät tämän.

On kiitoksen aika

 Hyvät ystävät, isot kiitokset teille!

Kiitokset siitä suurenmoisesta tuesta, jota olen näinä valtuustovuosina saanut teiltä. On ollut mukavaa, kun lenkillä ollessani vastaan tullut auto on pysähtynyt vierelleni, kuljettaja avannut ikkunan ja vaihtanut muutaman kannustavan sanan kanssani. Kun terveysasemalla odotellessani tuttu mies on istahtanut vireeni ja kysynyt, kuinka menee ja kuinka jakselen. Suorastaan olen odottanut niitä hetkiä, kun istahdan Pirjon Kirppis-kahvion pöytään munkkikahville ja voin vaihtaa kuulumiset Tuukkalan tuttujen emäntien kanssa.

En ole ollut koskaan mikään keskustelujen kuningas, seurueiden sanaseppo, metsien kielikello. Kuuntelijan rooli on sopinut minulle paremmin. On ollut helpompi sanoa sanottavani kirjoittamalla. On ollut mukava kuunnella teitä, teidän viisaita ja kannustavia sanoja ja ajatuksia. Keskustella kuntamme asioista ja ihmetellä maailman menoja. Olette aitoja ihmisiä ja jopa minä olen oppinut keskustelemaan kanssanne. Se on ollut jotain uutta ja erikoista. Olen nauttinut siitä.

Kuluvaa valtuustokautta on enää rippeet jäljellä. Matka on ollut mielenkiintoinen ja innostava. Kuntavaalit ovat ensi keväänä. Edessä on uusi ja toivottavasti paremman yhteisymmärryksen aika. Toivotan jo nyt kaikille kuntavaalissa menestyville onnea, etten unohtaisi onnitella sitten keväällä kun sen aika todella olisi. Tulevilla valtuutetuilla on isoja haasteita edessään. Omassa kunnassammekin on mietittävä säästökohteita. Rikkaankaan rahat eivät riitä kaikkeen hyvään. On tehtävä valintoja. Tulevalla valtuustokaudella on mietittävä esimerkiksi nykyisen kouluverkon järkevyyttä. Yhden koulun malli on väistämättä edessämme, niin kipeältä kun se tuntuukin.

Uusi aika koittaa minulle myös urheilurintamalla. Isot kiitokset Hirvensalmen Urheilijoille, joiden toiminnassa olen saanut olla mukana noin kolmen vuosikymmenen ajan. Jätän kaiken seuratoiminnan tänä syksynä. Luotan, että uudet toimijat liikuttavat kuntalaisia monella tapaa tulevaisuudessakin. Seuratyö vaatii sitoutumista tekijöiltään ja myös toimintaan osallistuvilta. Se on iso haaste tässä hektisessä elämässä.

Kentällä minut varmasti nähdään omien harjoitusteni parissa. Jos joskus näette minut siellä konttaavan, niin ei hätää. Sekin kuuluu harjoitusohjelmaani. En kuitenkaan pahastu, jos joku tulee hädissään kysymään, että onko kaikki hyvin.

Kuluva kesä on ollut täynnä iloa. Minusta tuli tuplavaari reilut kolme vuotta sitten. Tänä kesänä lastenlasteni määrä tuplaantui. Helmi Matildan kastejuhlaa vietimme Lappeen kirkossa viime sunnuntaina. Kolmeviikkoisen ”Erkkivernerin” kastejuhla on muutaman viikon kuluttua. Ja lisää ilouutisia on luvassa kevättalvella.

Säätiedotuskin lupailee helteistä viikonloppua. Nautitaan ja iloitaan siitä.

Oikeita päätöksiä ja hiekkalaatikkoleikkejä

Paikallislehtemme kysyi viime numerossaan: ”Mikä mättää, kunnanhallitus?” On totta, että kuntamme tuskailee poikkeuksellisen hankalan hallitustilanteen kanssa. Itsekin ihmettelen samaa asiaa ja sitä, miksi näin on, sillä kuntamme asiathan ovat hyvin, jopa erinomaisesti. Luulisi, että me päättäjät voisimme olla aidosti iloisia ja tyytyväisiä.

Mutta kun näin ei ole. Eräille ei kelpaa mikään. Kunnanhallitus on puheenjohtajansa Heikki Liukkosen johdolla yrittänyt tehdä voitavansa tilanteen parantamiseksi, mutta ainakin toistaiseksi tilanne näyttää murheelliselta. Pirkko Luntta ja Ari Kämppi istuvat kunnanhallituksessa kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka mm. poliisille on jätetty tutkintapyyntö heidän sanomisistaan.

Luntta ja Kämppi antavat paikallislehtemme jutussa ymmärtää, ettei demokratia toimi kunnan päätöksenteossa. Luntta valittaa, ettei kunnanhallituksessa keskustella asioista. Hänen mielestä erilaisia näkemyksiä ei hyväksytä ja Keskusta sanelee päätökset. Kämpin näkemykset ovat samansuuntaisia. Häntä myös kismittävät muutaman vuoden takaiset Attendo-päätökset.

Ikävä kyllä on yhdy yhteenkään näistä heidän näkemyksistä, ja mietin, mistähän hatusta ne on oikein vedetty? Niissä kun ei ole päätä eikä häntää. Demokratia toimii, ja sen voi jokainen käydä lukemassa pöytäkirjoista. Monesti on äänestetty, useimmiten turhista asioista, ja tulokseen pitäisi tyytyä. Kämppi ja Luntta valittavat, ettei heidän esityksensä mene läpi päätöksenteossa. Ikävä kyllä huonoja, jopa aivan poskettomia, esityksiä ei voi kannattaa.

Olen toista vaalikautta kunnanhallituksessa enkä ole missään vaiheessa kokenut, että Keskusta käyttäisi ylivaltaansa. Päinvastoin Keskusta vaalikauden alun paikkaneuvotteluissa antoi myönnytyksiä Kokoomuksen johtamalle liittoutumalle. Tämä on nyttemmin osoittautunut virheeksi. Oman ryhmäni yhteistyö Keskustan kanssa on ollut hyvin luontevaa ja rakentavaa.

Jos Luntta ja Kämppi ovat ryhmiensä parhaat ja yhteistyökykyisimmät edustajat kunnanhallitukseen, niin Kokoomuksen ja demarien tilanne on todella surkea. Kummallakaan ryhmällä ei ole kuin yksi suunta, ja se tie alaspäin on liukas ja kivinen.

Demarien polku on todella hankala. Kokoomuksen johtamassa ryhmässä yleisön silmissä ja todellisuudessa se on ajautunut apupojan asemaan, aisankannattajaksi. Uskottavuus on tipotiessään. Kumpikin ryhmä tarvitsisi nyt uusia ladunaukaisijoita, sellaisia henkilöitä, jotka todella olisivat yhteistyökykyisiä rakentajia.

Kuntien yleinen taloustilanne alkaa olla järkyttävällä tasolla. Koko valtakunta velkaantuu. Essote ei saa talouttaan kuntoon. Taloushuolet heijastuvat myös oman kuntamme päätöksentekoon tulevina vuosina. Tästä varoitteli myös kunnanjohtajamme Seppo Ruhanen valtuuston kesäkuun kokouksessa. Tulevaan kunnanhallitukseen tarvitaan yhteistyökykyisiä rakentajia. On selvää, että heidän, joiden motiivi on jossain muussa ja joiden yhteistyökyvyttömyys on jo nähty, heidän paikkansa ei ole hallituksen pöydässä.

Etelä-Savon kuntien viime vuoden tilinpäätökset kertovat, että kuntamme on aivan maakunnan kärkikuntia lähes kaikessa. Väestökehityksemme oli maakunnan parasta. Tuloveromme (20 %) oli lähes kaksi prosenttiyksikköä maakunnan keskiarvoa alempi. Maamme kunnista 224 teki negatiivisen tuloksen viime vuodelta. Kuntamme tulos oli + 460 euroa/asukas, Etelä-Savon keskiarvo -196 euroa/asukas. Kuntamme velkataso, 78 euroa/asukas, on jopa koko valtakunnassa kolmanneksi alhaisin. Etelä-Savon velkakeskiarvo oli 4 071 euroa/asukas. Kuntamme konsernilainat olivat hieman vajaat 4 000 euroa/asukas, Etelä-Savon keskiarvo oli liki 7 700 euroa/asukas. Lisäksi isot rakennushankkeet, uusi päiväkoti, uusi palvelutalo, Elomaan koulun liikuntapuisto ja uusi terveysasema, on saatu vireille. Monet näistä juuri Attendo-kaupan siivittäminä.

Minä ainakin iloitsen tästä kaikesta.

Entä te, Ari Kämppi ja Pirkko Luntta, mikä teitä tässä oikein mättää? Omat hiekkalaatikkoleikkinne voitte leikkiä muualla. Ne eivät kuulu kunnanhallituksen pöytään.

Ihan aikuisten oikeasti

Kunnanvaltuuston kesäkuun kokouksessa oli vääntöä mm. ”nuorisoneuvostosta”, ja kirjataanko sellaisen toimielimen olemassaolo viime vuoden toimintakertomukseen. Valtuuston selkeän enemmistön mielestä ”neuvostoa” ei tarvitse mainita kertomuksessa. Olin itse samaa mieltä.

Ihan aikuisten oikeasti kun asiaa ajattelee, niin eihän meillä Hirvensalmella ole nuorisoneuvostoa. Siis sellaista, mitä nuorisoneuvostolla todella tarkoitetaan. Ajatuksena ja ideana nuorisoneuvosto on varmaan ihan hyvä juttu. Vai onko, ja onko sellaiselle todellista tarvetta? Mutta ei ainakaan sellaisena ”neuvostona”, joksi se on meillä muodostunut, ja jollaisen roolin se on ottanut.

Muistiot ”neuvoston” viime vuosien kokoontumisista kertovat karua kieltä siitä, ettei ”neuvoston” toiminta kiinnosta nuoria. Nettimuistioiden mukaan ”neuvosto” kokoontui viime vuonna kaksi kertaa. Helmikuussa mukana oli neljä nuorta, lokakuussa enää kaksi. Ihan oikeasti, siis ainoastaan kaksi.

Syytä tähän en tiedä. Onko ehkä johdossa vika? Ehkä toiminta ei vain kiinnosta. Nuorethan saavat äänensä paremmin kuuluviin jo muuta kautta. Loppujen lopuksi, ja tilastotkin sen kertovat, nuoret ovat tyytyväisiä Hirvensalmella.

Mitä ”neuvosto” on tehnyt asian, kiinnostuksensa, eteen? Nähtävästi ei mitään. Sen sijaan ”neuvoston” ”puheenjohtaja” on ottanut vahvan roolin kunnan viranhaltijoiden ja muiden toimijoiden moittijana. Länsi-Savossa ja Hirvensalmelaisessa olleessa kirjoituksessa saavat myös muutamat luottamushenkilöt ämpärillisen vettä niskaansa. Aivan aiheettomasti. Lisäksi ”neuvosto” on asemoitunut itsensä vahvasti yhden poliittisen ryhmän keppihevoseksi. Eihän sellainen ole oikein!

”Neuvoston” viime vuosien muistioista ilmenee, että neuvosto on ajanut mm. hyppylautaa Roosin rantaan kuin käärmettä pyssyyn. Jo kolme vuotta sitten kunnan viranhaltija on käynyt kertomassa ”neuvostolle”, ettei hyppylautaa voida rakentaa turvallisuussyistä. Viestiä ei ole taidettu ymmärtää ”neuvostossa”.

Muutenkin kunnan työntekijät ja viranhaltijat ovat pitäneet aktiivisesti yhteyttä ”neuvostoon”. Peruskoulun ysiluokkalaiset tapaavat joka kevät kunnan ylintä virkajohtoa kunnantalolla. Siksi en ymmärrä sitä negatiivisuuden määrää, jota ”neuvoston” ”johto” levittää ympärilleen. Mutta ehkä tämä kaikki johtuu ”neuvoston” taustalla häärivästä poliittisesta ”joukosta”, jonka kellokkaaksi ”neuvosto” on ryhtynyt. Ikävä, että näin on tapahtunut. Kyllä nuoretkin ymmärtävät, milloin ajetaan väärillä rattailla.

Päätöksentekoa koetellaan

Hirvensalmella kiistellään, taas. Pienen kunnan kiistat nousevat esiin tuon tuostakin uutisissa. Lukijalle ne eivät välttämättä avaudu oikeassa valossa. Mediankin näkökulmissa olisi välillä parantamisen varaa.

On luonnollista, että tällainen uutisointi ei herätä kuntalaisen luottamusta. On kuitenkin syytä muistaa, että heitä, joita päätöksenteon pöytätavat eivät näytä koskevan, ja jotka ylilyönteihin syyllistyvät, on päättäjäjoukossa hyvin vähän.

 

Hirvensalmi on maamme parhaiten menestyneimpiä kuntia, ja olemme kaikesta huolimatta pystyneet tekemään isoja, jopa historiallisia päätöksiä uudesta päiväkodista, uudesta hoivakodista ja uudesta terveysasemasta. Olemme vahvasti panostamassa kaikenikäisten kuntalaisten palveluihin. Olemme vahvassa vedossa.

 

Muutaman luottamushenkilön toimintatavat vaikuttavat hyvin erikoisilta, eivätkä varmasti herätä hirvensalmelaisten luottamusta. Viimeisin näytelmä koettiin maanantaina kunnanhallituksen kokouksessa. Hallituksen pöytäkirjasta voi jokainen käydä lukemassa millaisessa kuvitemaailmassa jotkut elävät. Viranhaltijaa syytettiin täysin perusteettomasti mm. luottamushenkilön pahoinpitelystä. Pöytäkirjan yhtä pykälää väitettiin edelleen täysin perusteettomasti väärennetyksi.

 

Olivat kiistan juuret missä hyvänsä, Hirvensalmella pitää nyt puhdistaa pöytä perusteellisesti. Emme voi katsella ja hyväksyä perusteita vailla olevia ja täysin mielikuvituksen tuotteena syntyneitä syytöksiä, joita viime maanantaina hallituksen pöydän ääressä esitettiin. Olen ymmärtänyt, että asiassa on jo ryhdytty toimenpiteisiin ja edessä on poliisitutkinta. Se on ainoa tie, jolla viranhaltijaan kohdistuneet päättömät syytökset saadaan selvitettyä.

 

Kun haasteet lisääntyvät talouden kiristyessä, aikaa ja energiaa ei kannattaisi haaskata sisäisiin kiistelyihin. Ongelmia on muutenkin. Haaste on se, että uudistaminen vaatisi uusien päättäjien nousua politiikan pelipaikoille. Tämä koskee erityisesti kokoomusta ja demareita. Jos päätöksenteon käytöstavat uupuvat, kuka viitsii tulla edes pöytään?

Tulevaisuutta etsimässä

Harvasta asiasta on uutisoitu niin paljon kuin koronaviruksesta. Uutisissa ja lehdistössä ei ole viikkoihin näkynyt muita juttuja. Joillekin koronariskin kautta tullut sosiaalinen eristäytyminen on tullut helpotuksena. Toiset taas traumatisoituvat eristyksissä. Kuitenkin elämä jatkuu muuttuneena ja muuttuneessa rytmissä. Korona erottaa, mutta toivottavasti myös yhdistää. Elämme historiallisia aikoja. Sosiaalinen media elää omaa elämäänsä, joidenkin mielestä kukoistuskauttaan.

Olen tänä keväänä miettinyt kunnalliselämämme kuvioita ja omaa rooliani siinä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Nyt on ollut sellaiseenkin aikaa. Olen päässyt seuraamaan sitä näköalapaikalta kohta kahden vaalikauden ajan. Toki seurasin päättäjiemme tekemisiä tätä ennenkin muutaman vuosikymmenen ajan toimittajan työssäni. Minulla oli siis jonkinlainen tuntuma, kun lähdin mukaan. Mutta silti se yllätti, positiivisesti, mutta valitettavasti myös negatiivisesti.

Nämä asiat ovat nousseet pintaan sillä seuraavat kuntavaalit pidetään jo vajaan vuoden kuluttua, ensi keväänä. Pitäähän minun itsenikin tehdä jokin ratkaisu, olenko vuoden päästä mukana vai en. Sitä olen tämän kevään aikana pohdiskellut.

Mikä minua on tässä kaikessa eniten yllättänyt, on riitelyn määrä sekä kokoomuslaisten ja demareiden ottama rooli siinä. Totuuden nimessä pitää todeta, että suurin osa päättäjistämme on tolkun porukkaa. Riidan haastajia on vähän, mutta sekin vähä on aivan liikaa. Varmaan Hirvensalmen kunnalliselämässä on oteltu kautta aikojen. Ennen taisivat vain aatteet ottaa mittaa toisistaan. Nyt henkilöt käyvät kuumina ja tunteet heittelevät laidasta laitaan. Raivotaan ja petytään. Syy on aina muissa, ei koskaan minussa itsessään.

Kokoomus ja demarit ovat vajonneet montun pohjalle. Kummankin ryhmän alamäki on ollut kahden viime vaalikauden aikana hurjaa. Mahalasku on tietenkin muiden syy, jos sitä kysyy heiltä. Mikä ei lainkaan pidä paikkaansa. Joskus kannattaisi katsoa peiliin, ja myöntää omat vikansa.

Jostainhan se kertoo, että sellaiset politiikan voimanimet kuin Jukkapekka Lempiäinen, Juhani Manninen ja Markku Kivisaari ovat jättäneet Kokoomuksen sen nykyisen puheenjohtajan kaudella. Epäluottamuksestahan tässä on kysymys, ei mistään muusta. Samaan luottamuksen puutteeseen kopsahti demareiden meno, kun Risto Pesonen hyppäsi itsevaltiaan ottein työväenyhdistyksen peräsimeen viime vaalikauden alussa.

Sanotaan, että viisas väistyy tyhmän tieltä. Joskus se vaan on niin, että viisaan ei kannattaisi hypätä sivuun. Ymmärrän kyllä, että joskus viisaankin mitta täyttyy, mutta silti ei pitäisi luovuttaa pelikenttää osaamattomille rakentajille. Lopputulos on nyt kaikkien näkyvissä.

Kokoomuksen ja demarien sekoilut ovat avanneet mahdollisuuksia, ja saaneet ainakin yhden hyvän asian aikaiseksi. Ilman Kokoomuksen alamäkeä ei ItsenäistäKuntaLiikettäkään olisi syntynyt. Kiitos siitä.

Omista ratkaisuistani kerron tuonnempana. Toisaalta ympärilläni on paljon hyviä tyyppejä, jotka antavat minulle voimia. Toisaalta se perusteeton raivo, jota päättäjien pöydissä esiintyy, laittaa miettimään kaiken tämän järkevyyttä.

Pönttö tarina

Ei nyt! Miksi, juuri tänään? Ei voi olla totta!

Lauantaiaamun suunnitelmani menivät uusiksi. Olen viime aikoina viihtynyt saunan takana. Kirves kädessä siellä on ollut jotenkin niin turvallinen olo. Olin juuri ehtinyt pukea verannalla olleet pihavaatteet päälleni. Vaatteet, joiden kanssa ei mennä pihaporttia kauemmaksi, ihmisten ilmoille, ja suunnistaa saunalle, kun vaimoni huusi ovelta, että vessa ei vedä.

Olisin varmaan kironnut mielessäni, jos olisin osannut. Palasin verannalle, riisuin FinSafetyt jalastani, pipo päässä, rukkaset kädessä menin vessaan. Pönttö oli istuinrengasta myöten täynnä vettä, ei aivan kirkasta. Odottelimme pari minuuttia, mitä tapahtuisi. Ei mitään.

Ajattelin mielessäni, ettei vika voinut olla sadan metrin päässä olevalla pumppaamolla. Olin ollut ulkona ja kuulin, että Erkki kävi siellä juuri perjantaina tarkistamassa laitoksen. Hain varastosta vasaran ja nostin pihamaallamme olevan viemärilinjan kaivon kannen auki. Se oli vahvaa tekoa, tehty viisi senttiä paksusta teräksestä ja painoi ainakin parikymmentä kiloa. Varmaan turvallisuussyistä.

Kaivo oli siisti ja vedetön. Mikä nyt neuvoksi? Muistin, että olin joskus jonkun röörin aukaisuun käyttänyt ohutta vaijeria. En löytänyt sitä enää, mutta varaston seinällä roikkui puolitoistametrinen pesukoneen vesiliitäntäletku. Kun palasin se kädessäni takaisin vessaan, minulla oli kummelimainen olo.

Sain survottua letkua metrin verran pöntön kautta viemäriin. Pari-kolme kovaa puhallusta, pöntön vedenpinta pärskähtelee kuin mehu juomalasissa kun siihen puhaltaa pillillä, kylpyhuoneessa lattiakaivo korahtelee. Mitä ihmettä, yhtäkkiä vedenpinta aleneekin. Simsalabim!

Juoksen kiireesti ulos viemärikaivolle. Mitään ei kuitenkaan näy. Jostain kuuluu outoa urinaa. Katson taivaalle, viikolla oli useampikin helikopteri lentänyt ylitsemme, ääni oli hieman samankaltainen. Olisiko jälleen uusi lento tulossa? Ei, ääni kuuluukin maan alta ja voimistuu. Pian putken pato räiskähtää kaivon kylkeen ja pärskeet kohoavat metrin korkeuteen. Vedän naamani kauemmaksi. Virta katoaa kohti puhdistamoa. Vaimoni katsoo ikkunasta touhuamistani, peukutan.

Palaan vessaan ja vedän pönttöön työntämäni letkun pois. Vaimoni toteaa, että merkkaa pää, josta puhalsin. On se huumori-ihmisiä, tuo vaimoni.

Sunnuntaiaamuna istun varoen pöntölle. Jos se ei toimikaan? Painan hellästi tyhjennyspainiketta. Se toimii, se vetää.

Helpottaa.

Odota vähän, mä käyn katsomassa mitä iskä touhuaa ulkona. Vaikka se ei mikään ihan peukalo keskellä kämmentä mies olekaan, niin joskus se on tullut otsa veressä sisälle. Oli nuorin tyttäremme viikolla todennut skypessä kaverilleen.

Niinpä. Tämän kaiken epävarmuuden keskellä pidetään huolta toisistamme.

Perä pystyssä

Se on edelleen hyvännäköinen, vaikka sillä ikää onkin. Peräkin on nyt pystyssä, samalla lailla se oli nuorena ja uutena. Muutaman kuukauden se jo näytti elämässään harhapoluille eksyneeltä, aikamiespojalta, joka laahustaa kaupungin katuja velton näköisenä, tyhjä tölkkipussi kädessään, hartiat kumarassa. Peräkin roikotti lähes maata. Peräkoukkukin karahti joka kerta katukivetykseen, kun sillä kurvaili Keskustien porttikongista sisäpihalle, kerrostalokyttääjän kiikaroitavaksi ja ”iloksi”.

Jo tammikuussa huomasin, että alakouluikään tullut autoni oli jotenkin alavireinen. Jyväskylään ajaessani Leivonmäen poikkitien montut pitivät ilkeän kuuloisen kolahduksen niihin osuessani, vaikka yritin parhaani mukaan väistellä. Hirvensalmen ja Jyväskylän väliä on tullut ajettua lähes viikoittain, kolinaan alkoi tottua, vaikka eihän se normaalia kolinaa ollut, ainakaan vaimoni mielestä.

Myönnän, etten ymmärrä autoista oikeastaan mitään, joten tällä viikolla vein sen varmuuden vuoksi tutkimuksiin. Molemmat takajouset olivat poikki. Nyt ne on korjattu, peräkin on pystyssä kuin soitimella olevalla metsolla, kelpaa taas ajella.

Pari tuntia siihen vierähti, kun jouset uusittiin. Kaksi tuntia odottelua, miten saisin aikani Mikkelissä kulumaan? Siinähän sitä saikin olla pellepeloton, keksiä tekemistä. Parlamenttien täysistunnot kauppakeskusten kahviloiden pöydissä näyttivät olevan vauhdissa, kuten aina tähän aikaan aamupäivästä. Toisesta oli yksi kuppila, jossa taisin viimeksi istua, lopettanut. Torilla sinniteltiin maalismarkkinoiden jälkimmäistä päivää. Puolityhjällä markkinapaikalla tuli vastaan enemmän maalaisia kuin kaupunkilaisia. Markkinat oli nopeasti nähty.

Vaimoni oli muutama viikko sitten hankkinut museokortin ja ehdotti sen vinguttamista. Itselläni oli vain eläkeläiskortti, sillä pääsin puoleen hintaan. Kaupungin taidemuseo näyttää erikoistuneen kantaa ottavaan taiteeseen. Tällä kertaa saamelaisiin ja häirikköihin. Ei ollut tungosta sielläkään, olimme sillä kertaa ainoat taidepläjäyksestä nauttineet.

Hiljaista oli poliisitalon edustallakin, poliitikkojen markkinakujalla. Paikalla oli puolenkymmentä kojua. Jokaisessa kojussa muutama tärkeän näköinen henkilö, keskustelivat keskenään. Sain kävellä kaikessa rauhassa kojujen editse, kukaan ei tullut nykäisemään hihasta, kukaan ei tyrkyttänyt poliittista lehtistä, kukaan ei kysellyt kuulumisia. Ei ollut vaalit vielä tulossa. Olin onnellinen, sillä kolmatta taidepläjäystä en olisi kaivannutkaan, kahdessakin oli aivan tarpeeksi.

Seuraavan päivän lehdessä politiikkakujan silmäätekevät valittivat olleensa väärässä paikassa. Olisivat halunneet olla torilla. Olivat nyt vajaan sadan metrin päässä siitä. Kaikesta sitä pitääkin valittaakin. Olisikohan se heidän poliittinen sanomansa ollut parempaa, erilaisempaa, jos olisivat olleet torilla? Tuskinpa vaan, samaa, mitä aina.

Kuu kiurusta soteen

Harmittaa ja kyllästyttää tämä ainainen hapannaamaisuus. Mikään ei tunnu riittävän näille synkistelijöille. Heidän toimintansa tähtää ainoastaan siihen, että omaa pahaa oloa saadaan jaetuksi myös muille. Mikään ei heille kelpaa, vaikka kaikki on hyvin. Heiltä puuttuu rohkeutta sanoa ja etenkin myöntää, että meillä Hirvensalmella on nyt mukava pöhinä päällä.

Harmittaa jopa ihan oikeiden kokoomuslaisten puolesta, kai heitäkin Hirvensalmella on. Yhdistyksen kotisivulla hehkutetaan, kuinka puolue tekee kokoomuslaista politiikkaa, jonka keskiössä on kuntalainen. Käki rakentaa ennemmin oman pesänsä, ennen kuin tuo hehkutus pitää paikkansa. Paikallisen kokoomuksen politiikka on kaukana siitä kokoomuslaisesta politiikasta, jonka minä tunnistan kokoomuslaiseksi politiikaksi. Läppää ovat puheet myös siitä, että kuntalaiset olisivat tuon politiikan keskiössä. Kokoomuksen terävimmän(?) johdon puheet ovat aivan muuta. Ei taida kuntamme kehittäminen heitä paljoa kiinnostaa.

Harmittaa tämä jatkuva hyvien asioiden dissaaminen (väheksyminen, halveksunta). Kuten yllä kirjoitin meillä on paljon hyviä asioita vireillä ja toteutumassa. Tässä tuorein esimerkki: Kissakosken tehtaalle tulee työpaikkoja, kun kalastajien yhteisyritys aloittaa toimintansa. Hankkeen rahoittaa suurimmaksi osaksi Euroopan meri- ja kalatalousrahasto. Tällaiset hankkeet ovat lähes lottovoittoja pienelle kunnalle.

Reilun vuoden päässä olevat kuntavaalit ovat tärkeässä roolissa. Jotta tämä kuntamme positiivinen vire saadaan jatkumaan, ItsenäisenKuntaLiikkeen ja Keskustan on panostettava nyt vahvasti tulevaan ehdokashankintaan ja edessä oleviin vaaleihin. Siinä ovat ne oikeat avaimet kunnallemme ja sen tulevaisuuden haasteisiin.

Kyllästyttää nämä valtakunnan asiat. Vaikka eihän maan hallitus ole saanut vielä aikaiseksi oikeastaan mitään päätöksiä. Jos sama tahti jatkuu kolme seuraavaa vuotta, niin meillähän on ollut hallitus, jonka päätöksiä ei seuraavan hallituksen tarvitse ryhtyä korjailemaan. Pitäisiköhän tästä saamattomuudesta olla hyvillään?

Mutta, kun on se sote. Harmittaa, että Etelä-Savoa jaetaan nyt tuolla sotesahalla oikein urakalla. Entinen pääministeri Rinne ja ministeri Kiuru ovat käyneet livertelemässä savonlinnalaisille, missä heidän sotepesänsä tulisi sijaita. Linnakaupungille kelpaa vain Kuopio. Vihreiden Heli Järvinen liputti äskettäin vahvasti myös Kuopion puolesta. Tästä päätellen demarit ja vihreät päällystävät jo savonlinnalaisille valtatietä Kyksiin. Keskusta on liputtanut vahvojen sote-maakuntien puolesta. Kauanko Kulmunin Keskusta katselee tätä hallitustovereiden päsmäröintiä. Lyökö hanskat tiskiin ennen juhannusta?

Kyllästyttää myös tuo Essoten touhu. Miljoonat vilistävät sellaista vauhtia, ettei paraskaan ajokoira perässä pysy. Yt-neuvottelut päällä ja hallitus nostaa johtajalle lisää liksaa. Lehtitietojen mukaan korotuksen perusteena olivat muut syyt kuin pätevyys ja tulokset Essoten johtamisessa. Erikoista palkitsemista hallituksen taholta. Nuoleskelua. Joku tolkku tähän pitää saada, muuten putoavat maksajat rattailta.

Aloitetaan vaikkapa muuttamalla organisaatiota, luovutaan nykyisenkaltaisesta valtuustosta. Jokainen kunta valitsisi itsenäisesti edustajansa yhtymävaltuuston kokouksiin. Olisi tolkumpi sellainen organisaatio, jossa kuuluu aidosti kuntalaisten ja maksajien ääni.

Rakenteellista korruptiota?

Kävin viime viikon perjantaina tarinoimassa kunnanjohtajamme kanssa. Minulla on ollut sellainen tapa, että tapailen kuntamme viranhaltijoita säännöllisesti. Itäisessä naapurissamme (Mikkelissä) tällaiselle kanssakäymiselle on keksitty oikein kulmikas nimi. Sitä kutsutaan rakenteelliseksi korruptioksi. Joku omistakin luottamushenkilöistämme saattaa ajatella, että sitähän se on, korruptiota.

-          Kyllä ei ole korruptiota tämä tällainen, toteaisi varmaan Mielensäpahoittajista se nuorempi, Kinnusen Heikki.

-          Kyllä on pikemmin rakentavaa demokratiaa sellainen, että keskustellaan asioista.

Istuttiin varmaan reilut puoli tuntia ja juteltiin kaiken maailman asioista, kuten tapanamme on. Kannoimme huolta kuntien taloustilanteesta, ihmettelimme soten viritelmiä ja tarinoimme tulevista hankkeista.

Kerroin myös olevan kurkkuani myöten täynnä näitä kaiken maailman selvityksiä, joita tämä hetki ulos sylkee. Äskettäin ilmoille lennätettiin tilasto kuolevista kunnista. Listalle oli istutettu 40 pikkukuntaa, joukossa myös oma kotikuntani Hirvensalmi.

Väestön vähenemisestä puhutaan usein kielteiseen sävyyn, niin mielestäni tuossakin selvityksessä. Sen mukaan meitä hirvensalmelaisia olisi parinkymmenen vuoden kuluttua, vuonna 2040 hieman alle 1 600. Höpön höpön sanon minä, sillä jo vuoden 2019 osalta tilaston vertailulukukin heittää kuntamme kohdalta jo 44 asukkaalla väärään suuntaan. Ennusteen mukaan meitä oli viime vuoden lopussa 2108, mutta virallisen tilaston mukaan asukaslukumme oli 2152.

Kyllästyttää tämä ylenmääräinen synkistely. Yleinen harhaluulo taitaa olla, että elämä pienissä kunnissa olisi vaikeaa. Oman kuntamme tilastot kertovat kuitenkin muusta. Elämästä. Esimerkiksi viime vuosikymmenen aikana muuttotappiomme oli vain 22 henkeä. Viime vuonna meillä tehtiin 35 vapaa-ajanasunnon kauppaa, edellisvuonna kauppoja oli 23. Vapaa-asuntojen mediaanihinta nousi vain meillä ja Kangasniemellä.

Sanotaan, että politiikka on yhteisten asioiden hoitoa. Sote ei näytä sitä yhteistä olevan. Sillä sitäkin on keitetty jo yli kymmenen vuotta. Eikä valmista tule. Puolueiden toiminta tähtää ainoastaan kannatukseen seuraavissa vaaleissa. Kansanedustajien ehdokasmoodin päällä olo näkyy jo, vaikka seuraaviin vaaleihin on vielä vuosia aikaa. Heidän toimintansa tähtää vain valituksi tulemiseen seuraavissa vaaleissa. Yhteiset asiat unohtuvat. Sote tietenkin.

Kuntakoosta riippumatta kunnat ovat talousahdingossa, ja yt-neuvottelut ovat kunnissa arkipäivää. Oma kuntani on tässäkin mielessä piristävä poikkeus. Viime vuoden talousluvut kertovat vuosikatteen riittävän poistoihin ja ylijäämääkin kertyvän vajaat 500 euroa asukasta kohden. Yhä voimakkaammin kahtia jakautuvassa Etelä-Savossa Hirvensalmi on niitä harvoja kuntia – jollei jopa ainoa – joka yltää positiiviseen tulokseen viime vuodelta.

Puhuimme kunnanjohtajan kanssa myös koirapuistosta. Älkää toki ymmärtäkö väärin. Emme siis siitä koirapuistosta, josta on jaksettu elämöidä jo useamman vuoden ajan. Se koirapuisto on kertaalleen haudattu, eikä sitä enää kaiveta esille. Näin kerroin myös kuntosalilla koirapuistosta minulta kysyneelle.

Sen sijaan keskustelimme Markku Ropposen Koirapuisto–romaanista. Suosittelin hänelle luettavaksi saman kirjailijan romaania Vähähappisen hautaustoimisto.

Herne nenässä

Olen ollut toista vaalikautta kuntamme luottamustoimissa. Olen näköalapaikalta päässyt seuraamaan kuntamme menestymistä, kehittymistä ja voinut vaikuttaa päätöksiin, jotka ovat vieneet kuntaamme eteenpäin. Moni asia on paremmin kuin monesti, etenkin sosiaalisessa mediassa, annetaan ymmärtää.

Olen näiden vuosien aikana havainnut, että yksi asia kuitenkin pysyy ja tulee varmaan tulevaisuudessakin pysymään vakiona, nimittäin jurputus. Jurputuksen lämmöllä sitä nähtävästi jotkut jaksavat porskuttaa elämässään eteenpäin, kokouksesta toiseen. Toiset tekevät ilmeisesti sitä, mitä parhaiten osaavat, eivät ole elämässään muuta oppineet. Kun on joskus työntänyt herneen syvälle nenäänsä, niin sitä on sieltä nähtävästi vaikea pois ottaa.

Kuluvan vuoden ensimmäisessä kunnanhallituksen kokouksessa oli tutut jurputuksen askelmerkit. Saimme kuitenkin tehtyä kuntalaisten palvelujen kannalta tärkeitä, isoja päätöksiä, päätettyä hyvinvointikeskuksen urakkatarjoukset. Rakentaminen käynnistyy entisessä postitalossa ja Essoten lääkäri- ym. palvelut siirtyvät Heikinniemestä syksyllä keskellä kylää oleviin uusiin tiloihin.

Pienen porukan jatkuva negatiivisen mielipiteen jakaminen, ja kai sitä voisi sanoa oman pesän likaamiseksikin, saa usein turhan paljon huomiota, kuin se hiljainen työ, joka oikeasti edistää kunnan ja kuntalaisten asioita.

Olen näinä vuosina huomannut, ettei kunnanhallituksen listalla, vaikka kuinka ohut olisikin, ole sellaista asiaa, josta ei saisi kunnon marmatuksen ja jupinan aikaiseksi. Tällä kertaa suurimman jurputuksen aiheutti se, kun hallitus torppasi seurakunnan kirkkoherralta lennähtäneen vision ruumishuoneen remontin avustamisesta.

Mistä tuollainen näky oli kirkkoherran mieleen putkahtanut, ja sitä kautta jopa seurakunnan leiman kanssa paperille napsahtanut, ei avustusanomuksesta aivan selvinnyt. Hakemuksesta ilmeni vain, että ideasta oli keskusteltu, ilmeisesti jossakin seurakunnallisessa piirissä, ja joku oli ilmeisesti antanut ymmärtää, että kunnalla on rahaa. Joku toinen oli ilmeisesti ollut samaa mieltä ja pyytänyt tekemään hakemuksen. Mitään virallisempaa ei hakemuksen mukaan ollut liitetty.

Kunnanhallitus hylkäsi yksimielisesti avustusanomuksen, mikä mielestäni oli ainoa oikea ratkaisu. Seurakunta on julkisoikeudellinen yhteisö ja sillä on verotusoikeus. Tällaisen yhteisön avustaminen ei ole tarkoituksenmukaista, eikä kuulu kunnan toimivaltaan.

Jo kansakoulupohjaltakin jokainen ymmärtää, kuka on missäkin asiassa jäävi käsittelemään asioita. Muutamat, asian käsittelystä jäävätyt, kunnanhallituksen jäsenet näyttivät kuitenkin vetäneen päätöksestä herneen nenäänsä. Jatkoivat marmattamistaan kunnantalon käytävillä. Kirkkovaltuuston varapuheenjohtajakin lähti kokouksen jälkeen päivittämään kiireellä sosiaaliseen mediaan mielipiteitään ainoina oikeina. Alkuyön pimeydessä rävähtikin Facebookin pilvipalveluun päivitys, jossa Keskustan ja IKL:n hallitusedustajat leimattiin kuntalaisten palvelujen jarruttajiksi ja yhteistyökyvyttömiksi.

Taisi sosiaalisessa mediassa marmattaneella kuitenkin tarttua öylätti kitalakeen, kun päivitystä kommentoineet eivät olleetkaan hänen ajatustensa kannalla. Sekö on sitä yhteistyökyvyttömyyttä, kun Keskusta ja IKL eivät mene mukaan kokoomuslaisten ja demareiden hölmöilyltä ja suhmuroinnilta vaikuttaviin hankkeisiin?

Niin, että mitä?

Vuoden ensimmäinen paikallislehtemme tarjosi tarinaa seurakunnastamme, pitkästä aikaa. Hyvä etten hypännyt päätäni kattoon, tästä kolmossivun yllätyksestä. Onneksi kuitenkin maltoin mieleni, turha kuhmuhan siitä olisi vain tullut.

Ihan positiivista uutisointia kuitenkin siinä mielessä, että edes kerran vuodessa saa luettavaksi seurakuntamme asioista, edes jostain, vaikka sitten naapurin lehdestä. Niistä asioista kun ei seurakunnan omalla kotisivullakaan kerrota, kuin pakolliset. Seurakunta on julkinen toimija, mutta päätökset pyritään tekemään ja pitämään nähtävästi mahdollisimman salassa. Kirkkovaltuuston ja –neuvoston päätöksiä ei edelleenkään ole luettavissa netissä, minkähän takia? Pienellä vaivalla ne varmaan sinne saisi. Mutta helpostakin asiasta näyttää saavan vaikean, jos sitä halua on tai ei ole.

Seurakunnan ja kunnan luottamustoimissa on samoja henkilöitä. Muutamat näistä kahdella pallilla istuvista moittivat suureen ääneen kunnan tiedottamista, se kun on heidän mielestä aina pielessä. Samojen henkilöiden sanaiset arkut taitavat pysyä kiinni, kun käsitellään seurakunnan asioita. Ainakaan en ole nähnyt tai kuullut ainuttakaan yritystä tai pyrkimystä seurakunnan tiedottamisen parantamiseksi.

En ole mikään komiikan tai stand-upin mestari, enkä kirjallisuuden tuomaskyrö, enkä taida olla mitään sukua Einsteinillekaan, enkä tiedä älykkyysmäärääni, koska en ole sitä käynyt testaamassa. Toki se voisi olla korkeakin, mutta mitäpä minä sillä tiedolla tekisin, sillä tuskin Ilmarinen eläkettäni nostaisi, vaikka sille mensa-testini tuloksen ilmoittaisinkin.

Olen kuitenkin ollut siinä uskossa – siis uskossa – että olen ymmärtänyt lukemani, ainakin tähän saakka. Enää en ole lukemastani ja siitä, että ymmärränkö myös lukemani, lainkaan varma. Sillä seuraavaa lukemaani en ymmärtänyt.

Jutussa haastateltiin seurakunnan kirkkoherraa ja kirjoitettiin: ”- Ilahduttavaa vähäisestä syntyvyydestä huolimatta on se, että valtakunnallisesti tarkasteltuna 17,1 prosenttia kaikista 7-14-vuotiaista hirvensalmelaisista osallistuu seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön toimintaan, sanoo Sepperi.

-          Toisin tarkasteltuna se on lähes 100 prosenttia ikäluokasta. Sepperi toteaa.

Esimerkiksi Mikkelissä vastaava luku on 0,5 prosenttia ja koko maassa 10,4 prosenttia.”

Niin, että mitä?

Nämä luvut ja tämän sanoman sisältö, jos siinä sellaista oli, ei auennut, ainakaan minulle. Menivät yli alkavan pälvikaljuni.

Suuret saappaat

Vuoden päivät kuntamme vapaa-ajan ohjaajana toiminut Hannu Reinikainen jättää näinä päivinä kuntamme. Reinikainen siirtyy lähemmäs kotimaisemiaan Kuopion kaupungin palvelukseen Juankosken toimipisteeseen.

Reinikainen on viihtynyt Hirvensalmella mainiosti. Hän on ollut myös mainio esimerkki siitä, kuinka lyhyessäkin ajassa voi saada hyvää pöhinää aikaiseksi. Rehellisesti ja liioittelematta sanottuna, Reinikaisen lähtö jättää kuntamme vapaa-aikapuolelle isot saappaat täytettäväksi.

Minusta on reilua, kun on aihetta kiitoksiin, niin silloin myös kiitetään. Siispä, isot kiitokset Hannulle! Työn iloa ja onnistumisia sinne Juicen synnyinmaisemiin.

Uuden vapaa-ajan ohjaajan haku on parhaillaan käynnissä. Tammikuun loppupuolella tiedämme, kuinka isoa joukkoa tehtävä on kiinnostanut. Toivottavasti monia.

Hirvensalmella on ollut mukava lento päällä. Asiat ovat rullanneet vauhdilla eteenpäin. Hyvää pöhinää ei ole ainoastaan ollut nuorisopuolella, vaan sitä on ollut monella muullakin sektorilla. Kunnan peruspalvelut ovat kunnossa. Koulu ja varhaiskasvatus ovat suorastaan ykkösluokkaa. Tämän aistii varmasti jokainen kylänraitilla silmät avoinna liikkuva. Ja jos ei vielä sitä ole huomannut, niin kannattaa käydä kurkistamassa.

Millainenhan olisi kuntamme tilanne, jos olisimme aikoinaan tehneet kuntaliitoksen? Kun nyt seuraa ristiinalaisten, haukivuorelaisten, anttolalaisen ja otavalaisten mielipiteitä ja näiden liitosalueiden kehitystä, niin voimme hyvällä syyllä todeta, että teimme aikoinamme oikean ratkaisun pysyä itsenäisenä kuntana. Kuntamme itsenäisyys on varmasti kaikille tärkeä asia, kun sitä peilaa liitoskuntien asemaan.

Jokaisessa yhteisössä, pienemmässä ja isommassa, on aina parannettavia asioita. Jos nämä asiat ovat kunnan päätettävissä, demokratiassa niistä päätetään enemmistön voimin. Tämä asia tuntuu välillä unohtuvan luottamushenkilöiltä. Tai ainakin muutamalta. Eräät pyrkivät kaatamaan tämän hyvin toimivan päätöksentekoprosessin kaikin keinoin. Se on sitä politiikkaa, josta en ymmärrä yhtään mitään. Se on kieroa peliä, jossa toista ei arvosteta. Millainenhan kuntamme mahtaisi olla, jos sitä johtaisi tämä oppositio? Olisiko Hirvensalmea edes olemassa?

Mikkelin kaupunginjohtaja Timo Halonen, jolla muuten on isot rikkinäiset saappaat korjattavanaan, kirjoitti tällä viikolla Mikkelin Kaupunkilehden kolumnissaan viisaita. Halonen kirjoittaa: ”Parhaimmillaan maine on työkalu, jolla kunnat tekevät tulevaisuutta. Paikan henki syntyy osallisuudesta ja yhdessä tekemisestä.”

Juuri näin.

Uutta vuotta

Kaverini lähetti uudenvuodenyönä puolenyön tietämillä uudenvuodentoivotukset ja kyseli samalla, missä mahdoin olla. Jos sattuisin vaikkapa olemaan kaupungissa, niin lähtisinkö sidukalle? Hän oli liikenteessä.

Kirjoitin hänelle pitkän viestin, mikä ei suinkaan ole tavallista minulle. Kerroin seisovani hautausmaan kulmalla Halkorannankujan yläpäässä, katuvalojen katveessa. Pohjoisen suunnalta kuului ilotulituksen pauketta, mutta raketit eivät näkyneet kirkonmäelle. Muuten ympärillä oli hiljaista, ei sieluakaan liikenteessä. Vaikka en minä noista sieluista tiedä, saattoipa niitä toki olla, kun näin hautausmaan kulmilla oltiin.

Paljon elämää nähneen kivikirkon kellot rikkoivat hiljaisuuden. Nokia ceeviitoseni oli paria minuuttia vaille puolenyön, kun kellot kajahtivat soimaan, ja melkein säikäyttivät. En katsonut kauanko ne kumisivat, sillä alapäästä alkoi kuulua suhinaa. Kujan alkupäässä joku kertoi juhlivansa vuoden vaihtumista, ja lähetti taivaalle muutaman raketin.

Tuulista oli, ja hiljaista. Puoliyhdeltä olin kotona. Yritin vielä katsella televisiota, mutta en löytänyt mitään mielenkiintoista. Siitä sitten nukkumaan, ja aamulla pirteänä ylös kuulemaan, mitä Saulilla oli kansalaisilleen sanomista. Katsomaan, miten Niskaset pärjäävät Tourilla, ja näkyykö mäkitornissa suomalaisia.

En tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta ajattelin ottaa tämän vuoden vieläkin rennommin kuin menneen. Mitä se sitten ikinä tarkoittaneekin? Sen tulevaisuus näyttää. Sen ainakin tiedän, että alkaneeseen vuoteen sisältyy paljon mukavia asioita perhepiirissäni. Niistä iloitsen jo nyt.

Tästä vuodesta tulee Hirvensalmella lasten ja nuorten vuosi. Vuoden alusta kunnassamme ryhdyttiin maksamaan kotihoidon kuntalisää. Elomaan koululle rakennetaan parhaillaan elämyspihaa lapsille, nuorille ja meille kaikille. Uutta päiväkotiakin ryhdytään rakentamaan. Kuntamme on entistä parempi ja vetovoimaisempi paikka lapsiperheille. Toivon, että kaikki kunnan päättäjät voisivat viedä tätä positiivista viestiä eteenpäin.

Palaan vielä lopuksi jouluiseen kunnanvaltuuston kokoukseen. Siellä kaivelemalla kaiveltiin menneitä, etsittiin nähtävästi jotain negatiivista sanottavaa, populistista nillitystä. Ihmeteltiin vanhoja väkilukutilastoja, mutistiin jotain sen suuntaista, että miksi tälle ei tehdä mitään, mutta ei muistettu kertoa tuoreita iloisia kuulumisia.

Joulukuussa julkistetun väkilukutilaston mukaan kuntamme oli ainoa muuttovoittokunta koko Etelä-Savossa. Muuttovoittomme oli 24 henkeä. Kokonaisasukaslukumme väheni 9 hengellä, 0,4 prosentilla, mikä oli maakunnan alhaisin lukema. Saman kokoisessa Puumalassa muuttotappiota tuli -29 asukkaan verran ja kokonaistappiota -65 asukasta, 3,0 prosenttia. Maakunnan väki väheni 2001 hengellä, 1,4 prosentilla.

Näin meillä!